Psilosybiini.info

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Ystävällinen Apina

Sivuja: 1 2 3 4
31
Vapaa aihe / Vs: Dokkarit.
« : Lokakuu 12, 2011, 23:33 »
The Mindscape of Alan Moore
Joo tosi hyvä dokumentti ja toi tyyppi on myös mun 'mielenkiintoisten tyyppien listalla'. Erittäin nautinnollista on se miten se tuo esiin sen että kieli on taikuutta, language is magic.

Ja tässäpä mukava pienen budjetin dokumentti taikasienistäManna - Psilosybin mushroom documentary

32
Tuli juttuasi lukiessa mieleen että varmaan maailmassa on paljonkin ihmisiä joille eksistentiaalinen tarkoituksellisuus on juuri sitä onnellisuutta. Ei varmaan löydy mitään yleispätevää määritelmää siitä, mitä se onni viime kädessäon. Mulle se tarkoittaa harhakuvitelmista vapaata tilaa, ei niinkään merkityksellistä olemista - merkityksissä on se huono puoli että jollei niitä säädä itse menetetään henkinen riippumattomuus alistumalla jonkun muun todellisuusputken merkityksiin. Hyvä stoori.

Hyvä pointti.
Mä tiedän suunnilleen mikä tekee mut onnelliseksi. Ne on suurelta osin yksinkertaisia, eläimellisiä asioita. Ruoka, nukkuminen, hengittäminen, luonto, aurinko, kauneus, ihmis ja eläinsuhteet, seksi, lisääntyminen, vapaus, nauraminen, lämpö, hetkessä eläminen, liikkuminen, henkinen ja fyysinen kehitys. Sellaiset asiat jotka tapahtuu luonnostaan.
Toisaalta mua kiinnostaa maailmankaikkeuden tutkiminen, ja suuret kysymykset, kuten onko olemassaololla tarkoitusta.
Ne kiinnostaa mua mutta en tiedä tekeekö niihin vastauksen saaminen musta kuitenkaan onnellisempaa. Sanotaan että tieto lisää tuskaa.
Mun ongelma on siinä että en tiedä pitäiskö mun yrittää elää vain mahdollisimman onnellisesti vaiko yrittää omistaa elämäni näitten kysymysten tutkimiselle vaikkapa tieteen ja filosofian parissa. Ehkä se on jälleen kerran se kultainen keskitie?

Kuulosti mahtavalta matkalta kaikkinensa.

Onneksi olkoon! (koin jostain kummaalisesta syystä suurta tarvetta ihan onnitella sinua matkasi johdosta :D)

Nämä kertomukset saavat minut haluamaan matkaa yksin suurella annostuksella ärsykkeettömässä tilassa.. Tosi hauskasti kerrottu ja mukavalukuinen matka, jossa mielestäni oli paljonkin käännekohtia ja runsaasti yliluonnollisia hallusinaatioita. Kehosi "haltuun ottaminen jonkin ulkopuolisen eliön toimesta" kuulosti mielenkiintoiselta. Tarkoittaako korvaplugit korvakuulokkeita+musiikkia, vai korvatulppia ja täydellistä hiljaisuutta lukuunottamatta "hiljaisuuden suhinaa" ts. verenkierron suhisevaa ääntä?

Kiitos todella paljon jakamisesta! ^-^

Ps. Mietittiin myös kerran tripillä porukassa elämän takoitusta ja kirjoitin lopputuloksen käyttäjätunnukseni allekirjoitukseksi. ;)

Kiitos todella paljon kehuista!  :)

Tosiaan olihan siinä hallusinaatioita.  :D
Tosin visuaalista antia jäin kaipaamaan. Silmäluomiin ei nimmittäin piirtynyt kovinkaan paljon erikoista muuta kuin hieman tavallisesta poikkeavia himmeitä kuvioita. Oli ehkä jopa aika ajoin pimeämpää kuin normaalisti silmät kiinni.
Korvaplugeilla meinasin ihan perus korvatulppia, tavoitteena siis täydellinen hiljaisuus. Ainut ääni oli se jääkaappi joka normaalisti korvatulpat päässä meditoidessa ei häiritse juuri ollenkaan mutta nyt ilmeisesti tehostunut keskittyminen sai sen äänen kuulostamaan erittäin rasittavalta. Sydän hakkas myös aikamoisesti ja se suhina mutta nämä pääsi unohtumaan aika ajoin kun unohdin kuunnella.

Kehon haltuun ottaminen ulkopuolisen eliön toimesta tai pakonomaiset  liikkeet on mulle tosiaan melko yleinen teema.
Kerran tunsin selkeästi muuttuvani villieläimeksi ja painin ja purin tyynyäni hullantuneena hajuaistini moninkertaistumisesta, myös huonekasvini sai kokea kovia kun oli pakko vähän näykkiä sitä kun se tuoksui niin hyvälle. koin olevani jonkinlainen koiraeläin tai sisäisen eläimeni ottaneen vallan. Myöhemmin katsoin itseäni peilistä ja kasvoni morphasi kissaeläimeksi.
En tosin koe näitä kokemuksia mitenkään epämiellyttävänä tai uhkaavina, päin vastoin. Eikä minulla myöskään koskaan ole mitään yliagressiivisia tai vahingollisia taipumuksia muille tai itselleni näitten possessio tilojen aikana.
Uskon ilmiöllä olevan jotain tekemistä sienten aikaansaaman egon vähenemisen kanssa. Oma keho tuntuu vieraalta koska ego ei ole enää paikalla.

Ärsykkeettömästä tilasta sen verran että siihen tosiaan pyrin mutta kun näkö ja kuuloaisti loistivat poissaolollaan niin muut aistit voimistuivat. Haistoin selvästi hajuja joita en normaalisti pysty haistamaan. Ja hiljaisuuskaan ei loppujen lopuksi ollut hiljaisuutta vaan jossain paikoin erittäinkin äänekästä. Galaksimusiikki josta puhuin oli ihmeellistä ja hankalaa kuvailla sanoin 'kilkettä ja välkettä', korvissa. Tuli tuikkivat tähdet mieleen. Ei kuitenkaan aivan niin kouriintuntuvaa kuin oikea musiikki.
Tuntoaisti myös herkistyi mutta yllättäen kuitenkin enemmän olo oli mukava kuin epämukava.

Tossa sun käyttäjä tunnuksen allekirjoituksessa on tosiaan vinhaa perää.  :)
 Tosin mun dilemma joka nousi tässä esiin oli lähinnä sitä luokkaa että "mitä mä oikeasti haluan elämälläni tehdä" tai "onko parempi tehdä sitä mitä itse haluaa vai tehdä sitä mikä tuntuu oikealta suuremmassa mielessä". Tää on tosi hankala selittää kun en oikeen itsekään tiedä tarkalleen mitä yritän sanoa.

Lähiötonttu: Ei haitannut yhtään ei huolta. Tosin oon myöskin sitä mieltä että se on varmaan selkeempää jos trippiraportit on omissa ketjuissaan.

33
Vapaa aihe / Vs: Mitä biisiä fiilistelet tällä hetkellä?
« : Lokakuu 02, 2011, 13:40 »
Ai vitsit, kyllä oli nautinnollista kuunneltavaa! Kiitoksia. Komppaan Brian Enolla
Kiitoksia uudesta artistista. Nautin! Muutenkin tämän foorumin biisithreadi tuntuu olevan melkoinen aarreaitta. Hyvä maku näillä sieni-ihmisillä   ^-^


Ryuichi Sakamoto - Paradise lost

34
Trippistoori jonka aikana matkaaja pettyy visuaalien olemattomuuteen mutta eheytyy ihmisenä sekä kohtaa jälleen kerran äärimmäisen kysymyksen.

*****
Varoitus: saattaa olla joidenkin lukijoiden mielestä tylsä tarina. Luvassa suhteellisen tasaista kyytiä, ei kovinkaan jyrkkiä juonenkäänteitä, eikä yliluonnollisia visuaaleja tai hallusinaatioita.
*****

Annos: 75 s.semilanceata keskikoisia ja pienehköjä. Puolet kuivia ja puolet puolikuivia.
Ensimmäinen annos (puolet) 17:30.
Toinen annos 18:00.

Set & setting: Paastottu koko päivä eli n.18h yhteensä. Tavoitteena täydellinen pimeys ja äänettömyys. Korvaplugit ja hämärä huone silmät suljettuina.

17:30 Syön ensimmäisen satsin silokeita. Teen viimeiset valmistelut ja asetun mietiskelynurkkaukseeni istumaan.
n.18:00 Huomaan ensimmäisten efektien alkavan hiipiä sisään joten syön toisen viimeiset silokit. Huomaan yllätyksekseni nauttivani mausta. Hiukan tämän jälkeen huomaan pientä epämukavuutta istuessani joten päätän siirtyä makuulle. Aikaa kuluu ja huomaan yhä enemmän mieleni alkavan liikkua yhä rauhattomammin, tässä vaiheessa myös valveunia esiintyy. Visuaalit ovat olemattomat mutta huomaan mielikuvitukseni piirtävän hyvin häilyviä pikku tarinoita mieleeni. Selkeimmässä muistamassani tarinassa minut 'huijataan' kiipeämään ylempään kerrokseen. Kuvittelen huijatun olion egokseni joka harhautettiin sienien toimesta vähän lähemmäksi taivasta tai omaa kuolemaansa tai valaistumista, miksi sitä tahtoo nimittää. Onnittelen vedättäjiä hyvästä vedätyksestä.

Sitten koen muutaman eriskummallisen tuntemuksen. Ensinnäkin huomaan, että käteni ovat lähteneet 'kasvamaan' rinnastani ylöspäin. Ne heiluvat kuin maasta nousevat kasvit tai sienet tuulessa. Vähän niinkuin niissä nopeutetuissa luontofilmeissä. Liike on pakonomainen mutta miellyttävä. Ulkopuolinen eliö alkaa ottamaan kehoani valtaansa. Kuulen formula autojen kaltaista surinaa korvissani tuon tuostakin. Tai ehkä ne kuulostavatkin enemmän joltain surisevilta hyönteisiltä, jotka silloin tällöin lentävät liian läheltä korviani.

Jatkan matkaani yhä syvemmälle. Tunnen meneväni jatkuvasti ylöspäin. Koen egoni pieneksi ilkeäksi mieheksi joka yrittää jarruttaa matkaani ylöspäin. Kysymys nousee. Mikä on itseasiassa on ego? Puhun vähän aikaa avaruuskieltä. Tämä on toinen kokemukseni avaruuskielen kanssa. En pysty sanomaan siitä paljoakaan mutta se sisältää paljon pehmeitä, pitkiä r-äänteitä. Pikku hyönteiset innostuvat yhä enemmän surisemaan korvissani. En hätkähdä enää niiden visiittejä. Nälkä. Päätän olla huomioimatta sitä. Koen tiedottomuutta siitä kuka olen mutta osaan ottaa sen ilman sen kummempaa huolehtimatta.

Olen nyt matkani korkeimmassa kohdassa. Huomaan että pitää käydä vessassa joten nousen (vaivalloisesti) ja katson ikkunasta ulos. Maailma on superkeltainen seepia, kadulla istuva kuplavolkkari aaltoilee paikoillaan. Katson kelloa: 20:20.
Käyn vessassa. Koen liikkumisen vaikeaksi. Aivan kuin avaruusolio olisi ottanut ruumiini haltuunsa, ja pikkuhiljaa opettelisi käyttämään uutta kehoaan. Vessan valoisa maailma on kirkas ja seinissä on outoa merkityksellisyyttä. Jäänkin katsomaan hengittävää käytävän seinää muutamaksi minuutiksi. Menen takaisin paikalleni.

Avaruussinfonia soittaa ihmeellistä galaksimusiikkiaan korvissani mutta minulla on huomattavia ongelmia jääkaapin kanssa. Se estää täydellisen hiljaisuuteni epämiellyttävällä äänellään tasaisin väliajoin. Nousen ja ajattelen sammutavani sen. Avatessani jääkaapin se päästää taianomaista sateenkaariväriä huoneeseen ja huomaan kermaviilipurnukat hyllyllä. Tämä aiheuttaa minussa sanoinkuvaamatonta tunnetta ruveta syömään mutta onnistun pääsemään siitä eroon. En uskalla sammuttaa jääkaappia ruokien pilaantumisen pelossa.

Suurella vaivalla etsin youtubesta white noisea sisältävän videon, jonka avulla blokkaan jääkaapin. Tunnen pikkuhiljaa palautuvani (avaruusolento sopeutuu uuteen kehoonsa).

Palauduttuani lähes kokonaan (vieläkin pimeydessä) pohdin suuria kysymyksiä. Kaikkein tärkein: Mikä on elämän tarkoitus? Onko tieteestä hyötyä? Onko parempi yrittää ymmärtää miltä maailmankaikkeus näyttää tai minkälaisista osasista se rakentuu vai onko tarkoitus elää mahdollisimman onnellisena. Kumpi on tärkeämpää, tarkoituksellisuus vai onnellisuus?
Tämän jälkeen huomaan olevani palautunut ainakin 90 prosenttisesti. Päätän vihdoin syödä. Koittaa tripin ehdottomasti nautinnollisin osuus. En ole koskaan syönnyt yhtä taivaallisen tyydyttävän makuista ruokaa. Ajattelen: ehkä elämän tarkoitus onkin syöminen.
Löydän huumorin uudestaan. Katson youtubesta löytyviä Leslie Nielsonin pätkiä ja nauran enemmän kuin olen nauranut kuukausiin. Ehkä elämän tarkoitus on nauraminen?

Bonus: Tripin ehkä erikoislaatuisin osuus oli 'kovalevyn eheytys ja virheiden korjaaminen': Koin useaan otteesee mieleni sisällä olevan monta erilaista ja erisävyistä ääntä tai piirrettä. Koin myös pystyväni deletoimaan näitä spyykkeeni osasia mieleni mukaan. Poistin useita vihamielisiä tai muuten vain epämiellyttäviä osia ja minulla oli vahva tunne, että nämä epäolennaiset osat poistuvat minusta iäksi. Tunne on vieläkin vahva ja tunnen itseni paljon eheämmäksi kokonaisuudeksi ja mieleni on selkeämpi. Myöskin koen tällä hetkellä (tripin jälkeinen päivä) olemassaoloni kauniimaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin ennen. Koen että minun on helpompi kiinnostua asioista, sekä ennergiatasoni ovat korkeammat.

P.s. Unohdin melkein mihin päätelmään tulin elämän tarkoituksen kanssa. Koko juttu on vielä suuri mysteeri mutta tajusin sen verran, että oli elämän tarkoitus mikä tahansa, niin ilman rakkautta se on tarkoitukseton.

35
Vapaa aihe / Vs: Mitä biisiä fiilistelet tällä hetkellä?
« : Lokakuu 01, 2011, 17:04 »
Ray Lynch - The Oh Pleasure

Hieno biisi ihastellessa uutta ja edellistä kauniimpaa maailmaa hyvän sienitripin jälkeen ja miksei aikanakin  ^-^

36
Psilosybiini lääkkeenä ja päihteenä / Vs: Baeokystiini
« : Lokakuu 01, 2011, 12:48 »
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla lisää tästä yhdisteestä.

En ole kemisti enkä ymmärrä juurikaan mitään noista kemiallisista kaavoista mutta tuossa toissapäivänä etsiessäni mm. shroomerystä tietoa silokin annostuksesta törmäsin siihen että yleisesti semilanceataa pidetään vahvempana kuin cubensista. Löysin myös tälläisen listan



Tämähän on nyt vain tälläinen heitto tai veikkaus enkä väitä tuntevani aihetta kovinkaan hyvin mutta
voisiko olla että se on juuri se baeokystiini, joka tekee semilanceatasta vahvemman kun ilmeisesti nuo psilosybiini pitoisuudet liikkuvat suurinpiirtein samoissa lukemissa molemmissa sienissä?

37
3 viikkoa sitten menetin kaiken, työn ja sitä koskevan koulutuksen. I have nothing now, mutta halu oli pitkästä aikaa rentoutua. Tämä on sitten toinen trippi, ensimmäisen kokemus on ollut se ehtodon edellytys, että olen selvinnyt tähän saakka kaiken koettelemani jälkeen järjissäni. Anteeksi, en saa vähätellä lähimmäisiä, äitiä ja muutamaa kaveria eli rakkaus ja välittäminen on myös mikä on vaikuttimena ollut kaikessa.

Jos 'kaikki' tarkoittaa sulle työtä ja koulutusta niin voin sanoa että sulla saattaa olla ongelma perspektiivin kanssa.
Ehei, sä et ole menettänyt kaikkea. Ajattele kaikkia mahdollisuuksia mitä sulle nyt avautuu kun työ ei ole viemässä kaikkea sun aikaas ja energiaas. Ja sitäpaitsi "It is only once you have lost everything, when you are free to do anything"
Tämä tuli henkilöltä, joka ei tiedä sun tilanteestas oikeasti yhtään mitään, joten pyydän anteeksi epäkohtiaisuuttani.

Anyways, mitä mun piti sanoa oli että hieno teksti. Itse olen saanut musiikin kanssa merkityksellisen tripin vaan kerran. Nimenomaan suht pienellä annoksella. Kuuntelin Donovanin levyä "sutras" ja pystyin jotenkin taianomaisesti osaamaan sanat ulkoa tai arvaamaan mitä laulaja aikoi seuraavaksi sanoa ja laulaa sitten yhtä aikaa. Myöskin sanat kuulostivat paljon merkityksellisemmiltä sanoinkuvailemattovalla tavalla. Ei onnistunut enää sienien jälkee samaa levyä kuunnellessa samalla tavalla :D

38
Suippumadonlakki / Vs: Suippumadonlakkihavainnot 2011
« : Syyskuu 29, 2011, 20:43 »
Taas liki 40 sientä samalta spotilta kuin kaksi päivää sitten. Huomenna matkailemaan  >:D

39
Vapaa aihe / Vs: Kirjoja
« : Syyskuu 28, 2011, 13:59 »
Food Of The Gods
Terence Mckenna

Mckennan radikaali versio päihtymisen historiasta aina luolamiesajoista, raamatun myytteihin ja nykyaikaisiin psykedeelikulttuureihin saakka. Mm. Kuuluisa 'stoned ape theory' tulee kirjaa lukiessa tutuksi. Lisäksi Mckenna keskustelee mm. partnership societyn kuolemasta, dominator societyn noususta, psykedeelien vaikutuksesta tähän kaikkeen ja paljon muuta. En tiedä onko suomennettua versiota olemassa, itse luin englanninkielisen version ja täytyy sanoa että englanti täytyy olla hallussa tai sanakirja lähettyvillä ihan vaan sen takia koska Mckennalla tuppaa olemaan erittäin laaja sanavarasto ja uusia sanoja tulee vastaan kokeneemmallekin englannin lukijalle.

Kaikenkaikkiaan erittäin inspiroiva, ehkä jopa vallankumouksellinen ja vähintäänkin mielenkiintoinen, siis taattua Mckennaa. Sanoisin että yksi ehdottomista alan klassikoista.


40
Muu sienikeskustelu / Vs: Taikasienet julkisuudessa
« : Syyskuu 27, 2011, 21:00 »
Kyseessä ei sinänsä ole 'uutinen' koska juttu on vuodelta 2003. Mutta pyynnöstä sen tänne lisään kuitenkin. Ehkä se jonkun päivää piristää. Itse en ainakaan tiennyt nauraako vaiko itkeä:D

Golf väki säikähti huumesieniä



"Muutama vuosi sitten Lahdessa poliisit saivat erityistehtäväkseen hävittää puistoissa näkemiään sieniä."

"Sieni viihtyy hyvin hoidetuilla nurmikoilla, joita golfkentiltä löytyy. Liitto aikoo ohjeistaa kenttien hoitajia."

Onneksi luulevat tietämättömät että silokki kasvaa hoidetuilla alueilla  :D

41
Suippumadonlakki / Vs: Suippumadonlakkihavainnot 2011
« : Syyskuu 27, 2011, 20:37 »
Jiihaa! Great success! ;D Ensimmäinen kunnon spotti. 35 silokkia niityltä pellon lähettyviltä, kahden metsäkaistaleen (paljon koivua) välistä, pääkaupunkiseudulta. Tosin suuri osa oli joko kuivuneita tai mädäntyneitä, paremman puutteessa otin myös pikkuisen mädäntyneet mukaan.

Ruohotupot ja se harvannäköinen heinä, joka tuolta media osiostakin löytyy ovat nyt ykköstuntomerkkejä, joilla lähden silokkeja tulevaisuudessa hakemaan. Vajaan kilometrin päässä oli lehmälaitumia joilta ei kyllä mitään löytynyt vaikka kuumotus siellä kyykkiessä oli moninverroin suurempi.

Nyt houkuttaisi lähteä kokeilemaan mutta eihän noilla vielä pääse kuin verhoa raottamaan. Ei, taidan säästää ne ja etsiä niille lisää kavereita. Kuinkakohan kauan mahtaa kestää että samalle spotille nousee lisää?

42
Superhyvä video  :D Ja kiitos myös kuvista. Selkeyttää todellakin etsintöjä.

P.S. Luin tuossa hiljattain taisi olla Iltasanomien sivuilta että jossain päin suomea on ihan oikeasti poliisit saaneet erikoistehtäviksi hävittää sieniä puistoista. Maailmankaikkeus ei voisi olla enää absurdimpi  :D

43
Eikö kenelläkään oo mitään sanottavaa noista mun tateista? Vaikka ei varmana oo tai saattais vaikka ollakkin? Ihan mitä vaan. Pretty please  :-X

44
Vapaa aihe / Vs: psykedeelin kokemuksen arvo?
« : Syyskuu 25, 2011, 13:09 »
Olen sitä mieltä että psykedeelisen kokemuksen arvo on mittaamaton. On tullut luettua ja kuunneltua viimeaikoina runsaasti Terence Mckennaa ja pakko sanoa että miehen aivoitukset ovat todella nerokkaita ja käyvät todellakin järkeen.

Juttuhan on niin että me ei edes oltaisi tässä keskustelemassa jos psykedeelejä ei olisi (siis vaikka kyseessä ei olisikaan psykedeeli foorumi) Ehkä jahdattaisiin vielä aurochsseja afrikan savanneilla kuka tietää? :D Mielestäni psykedeelit ovat jotain korvaamatonta ja äärimmäisen luonnollista ihmiselle. Itse ainakin koin valtavan aukon sielussani täytetyksi kun ensimmäisen kerran pääsin trippaamaan. Ja myös tunnen aukon kasvavan sisälläni jos en pääse trippaamaan pitkään aikaan. En häpeä tätä 'riippuvaisuussuhdetta' yhtään. Koen sen yhtä luonnolliseksi kuin riippuvaisuussuhteeni ruokaan tai seksiin.
 Uskon että ihmisen kaipaus päästä päihtymään on erittäin luonnollinen asia eikä sitä pitäisi yrittää vieroksua vaan kohdata oma luontonsa ja löytää oikeat päihteet.
 Se on tietynlaista nöyryyttä. Myöntää että minä ihminen en kykene tähän elämään yksin. Tarvitsen luontoa. Ihminenhän ei voi elää tyhjiössä, se on selvä. Ironista tai ei ehkä niin ironista mutta juurikin tämän sienet meille myös kertovat  :D Me olemme osa jotain suurempaa.

Monet ihmiset ajattelevat virheellisesti että kyseessä on 'vain' kasvis tai vain kemikaali. "Etkö voisi valaistua luonnollisia keinoja käyttäen?" tai "Nuo kemikaalit eivät esiinny luonnollisesti ihmisessä, siksi siis niitä ei tarvita". Miten epävalaistunutta ja miten onkaan suureksi päässyt rotko ihmisen ja luonnon välille kasvamaan...  :(
Kasvithan ovat luonnollisin asia tässä maailmassa ja sinäkään et ole mitään muuta kuin kemikaaleja! Kyseessä on ainutlaatuinen vuorovaikutussuhde kasvismaailman ja ihmisten välillä. Sieni on ikäänkuin agentti kahden maailman välillä. Sieni yhdistää ihmiset tähän planeettaan saamalla meidät ymmärtämään että olemme itseasiassa yhtä sen kanssa emmekä vain yksittäisiä egoja etsimässä omaa etuamme täällä vieraassa ja vihamielisessä maailmassa. Sanoisin että juuri psykedeelien väheksyminen on syynä tähän nykypäivän rappioon, materialistiseen, egoistiseen, omaa varjoaan pelkäävään, vihamieliseen, pinnalliseen yhteiskuntaan.

On myös todettu että suuri osa psykedeelejä käyttävistä ihmisistä ei ole sen valaistuneempia tai fiksumpia kuin valtaväestökään. Tähänhän voi olla monia syitä. En lähde niitä kaikkia tässä syvemmin ruotimaan koska teksti vain venyy ja venyy mutta sanon sen verran että monet näistä ihmisistä eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä minkä kanssa he ovat tekemisissä. En tarkoita että minäkään tai kukaan muukaan kovin hyvin sitä käsittäisi mutta ymmärrän ainakin sen verran että kyseessä on jotain ainutlaatuista. Psykedeelejä voi toki käyttää pieninä annoksina ihan nautintoaineena ja se on okei. Mutta jos niitä aina käyttää tässä mielessä niin niitten koko potentiaali ei koskaan kyseiselle henkilölle selviä.
Myöskin, tyhmälle ihmiselle psykedeelit eivät ehkä avaudu koskaan, saattaa kuulostaa tuomitsevalta mutta niin se vain on. Tyhmä ihminen saattaa kuvailla psykedeelikokemustaan "näin paljon kirkkaita valoja ja eri värejä ja pää meni sekaisin siinä pyörityksessä myös". Eikö muuta? Entä ikuisuuteen jatkuvat maailmankaikkeutta ja minän olemusta käsittelevät pohdinnat ja oivallukset? Entä egon katoaminen ja ikuisen rakkauden ymmärtäminen. Syvälliset pohdinnat oman toiminnan oikeamielisyyden suhteen? Jos ihminen ei ole taipuvainen ajattelemaan yleensäkään hän ei myöskään luultavasti ajattele kovin paljon psykedeelien vaikutuksen alaisena. Surullista mutta totta.

45
Noniin. Välillä meinas toivo mennä, kun on itte parikymmentä tuntia mettästelly näitä, sitten lukee, kuinka joku löytää niitä vahingossa treeneistä tullessaan ym... :)
Hyvin samankaltaisia tunnetiloja on itsekin tullut tässä syksyn mittaan koettua. Tänäänkin tuli taas käveltyä n.6km  mahdolliselle spotille ja saman verran takaisin. 5 'ehkä semilanceataa' löytyi. Muita sieniä kyllä löytyy mutta ei sitä itseään. Olenkin alkanut antaa näille muille suippumadonlakin kasvuympäristössä kasvaville lajeille leikkisiä lempinimiä, kuten: Valkoinen Paskiainen (muistuttaa kaukaa silokin muotoa mutta on aivan liian vaalea ollakseen suippumadonlakki), sekä keltainen kusipää (väriltään aika lähellä kuivahkoa suippumadonlakkia mutta muoto ja värityksenkään kaikenkaikkiaan ei täsmää, kasvaa enimmäkseen puitten läheisyydessä). Mutta toivoa ei saa heittää. Ja onhan se syksyinen luonto kaunis.  :)

Mutta sitten asiaan!

Nämä sienet löytyivät hyvin lupaavanlaisesta paikasta sähkölinjan alta. Paikka oli ruohikkoinen ja siellä kasvoi myös oikenlaista heinää ja heinätuppoja. Lähellä oli myös kasveja syövän eläimen ulostetta (hevonen/ hirvi / kauris?) Valitettavasti lähimaastosta ei löytynyt enempää saman lajin edustajia.

[smg id=1561]

[smg id=1562]

Pahoittelen heikkoa webbikamera kuvanlaatua  :-[. Voisiko tuosta kuitenkin sanoa jonkinlaisen suuntaa antavan lausunnon? Ja voin tarkentaa että sienien lakeissa näkyi tummempia raitoja. Ja myöskin ominaisia tummentumia lähellä heltan reunaa. Havaittavissa oli myös tahmeahko kalvontapainen lakin päällä. Kuivaessaan sienet alkoivat muutumaan tummanruskeasta vaaleanruskeiksi lakin laelta alkaen.

Edit: Itiöprintti oli tumman violetti. Olen nyt melko varma että kyseessä on suippomandonlakki indeed. Kuvanlaatu on kyllä huono mutta Voisiko joku expertti sanoa esim tuosta muodosta päätellen jotain? Jotenkin ei vain uskalla luottaa liikaa omaan objektiivisuuteen tässä vaiheessa.

Sivuja: 1 2 3 4