itteä ei kauheesti tollaset kemialliset hölönpölökooditvaimitälie kauheesti kiinnosta, onko sull jotain konkreettista näyttöä/kokemusta sen psykedeelisyydestä?
Musta pikemminkin niin päin, että miksi sun käyttötottumukset alkoholin suhteen, tai sun kokemukset alkoholin käyttötottumuksista estää sitä olemasta psykedeelinen?
En tiedä itse humalasta, kyllä olen havainnut jo kauan aikaa, että mieto nousuhumala kyllä tuntuu voimakkaastikin psykedeeliseltä tilalta, mutta siitä eteenpäin se meinaa vain pitää pään melko sekaisin, toisaalta niinhän tekee hullu annos psilosybiiniäkin. Mutta krapula sitten on asia erikseen, se on melko raskaskin psykedeelinen kokemus. Koen, että krapulan kokeminen auttamatta negatiivisena oireena edellispäivän huvista on ikäänkuin "bad trip"; pelkotiloja yms yms, yleensäkkin kaikki krapulan negatiivisuus on itseaiheutettua, eikä sitä edes koiteta kohdella pahana trippinä joka pitää kääntää hyvään suuntaan. Kun juon krapulahakuisesti alkoholia, krapulasta tulee yleensä melko nautinnollinen ja ennen kaikkea pitkäkestoinen psykedeelinen tila. Krapulassa kaipaa melko usein hiljaisuutta ja rauhallisuutta, ja päällä on jatkuvasti herkistynyt tunnetila. Meditoiminen krapulassa on
aika siistiä.
Toisaalta ymmärrän kyllä myös sen, että on äärettömän helppo kokea alkoholi vaikka täysin psykedeelin vastakohdaksi.
Mm. suomalaiset shamaanit ovat sitä paitsi käyttäneet olutta/sahtia tai viinaa siinä missä he ovat käyttäneet punakärpässientäkin; "kiihottamaan", mikä auttaa heitä vaipumaan ekstaattiseen transsitilaan. Alkoholin aiheuttama nousuhumala varsinkin on musta täynnä samaa euforiaa, kun sieninousutkin.
Ja vielä mitä nuihin "hölönpölökoodeihin" tulee, niin mun mielestä tuntuu että kyllä sulla ne koodit siinä määrin kiinnostaa, että kun alkoholia ei kerran ole määritelty psykedeeliksi, ei sitä sellaisena voi kohdella.