Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Ystävällinen Apina

Sivuja: [1]
1
Muu sienikeskustelu / Hallusinogeeniturismi
« : Huhtikuu 06, 2012, 16:45 »
Heipä hei pitkästä aikaa!
Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua tänne. Toivottavasti kaikki voivat hyvin. :)

Kiinnostaisi kuulla matkakertomuksia ja mahdollisia vinkkejä ihmisiltä jotka ovat matkailleet päihtymistarkoituksessa maissa joissa esim. sienet tai kannabis ovat laillisia ostaa tai helpommin saatavilla kuin Suomessa. Hollanti eli Alankomaat, Portugali ja Etelä-Amerikka ainakin tulevat mieleen. Eli onkos tullut harrasteltua tälläistä aktiviteettia?

Itseä kiinnostaisi tehdä tässä kevään korvilla tryffeli/kannabis retki Hollantiin tässä kesän alkuvaiheilla koska tällä hetkellä kotikasvatus ei ole minulle mahdollista. Sieniähän sieltä ei enää pysty ostamaan sitten 2007(muistelisin näin) ja kannabiksen myynnistä turisteille tällä hetkellä en ole myöskään nyt ihan varma. Tryffeleitä muistaakseni kuitenkin saa. Pitää toki tarkistaa ennen mahdollista lähtöä. Lennothan sinne on aika halpoja ja ihan vaan sen fiiliksen takia kun astelee kauppaan ja selailee psilosybiinitryffeli valikoimaa ihan legally voisi olla aika muikea fiilis.

2
Trippistoori jonka aikana matkaaja pettyy visuaalien olemattomuuteen mutta eheytyy ihmisenä sekä kohtaa jälleen kerran äärimmäisen kysymyksen.

*****
Varoitus: saattaa olla joidenkin lukijoiden mielestä tylsä tarina. Luvassa suhteellisen tasaista kyytiä, ei kovinkaan jyrkkiä juonenkäänteitä, eikä yliluonnollisia visuaaleja tai hallusinaatioita.
*****

Annos: 75 s.semilanceata keskikoisia ja pienehköjä. Puolet kuivia ja puolet puolikuivia.
Ensimmäinen annos (puolet) 17:30.
Toinen annos 18:00.

Set & setting: Paastottu koko päivä eli n.18h yhteensä. Tavoitteena täydellinen pimeys ja äänettömyys. Korvaplugit ja hämärä huone silmät suljettuina.

17:30 Syön ensimmäisen satsin silokeita. Teen viimeiset valmistelut ja asetun mietiskelynurkkaukseeni istumaan.
n.18:00 Huomaan ensimmäisten efektien alkavan hiipiä sisään joten syön toisen viimeiset silokit. Huomaan yllätyksekseni nauttivani mausta. Hiukan tämän jälkeen huomaan pientä epämukavuutta istuessani joten päätän siirtyä makuulle. Aikaa kuluu ja huomaan yhä enemmän mieleni alkavan liikkua yhä rauhattomammin, tässä vaiheessa myös valveunia esiintyy. Visuaalit ovat olemattomat mutta huomaan mielikuvitukseni piirtävän hyvin häilyviä pikku tarinoita mieleeni. Selkeimmässä muistamassani tarinassa minut 'huijataan' kiipeämään ylempään kerrokseen. Kuvittelen huijatun olion egokseni joka harhautettiin sienien toimesta vähän lähemmäksi taivasta tai omaa kuolemaansa tai valaistumista, miksi sitä tahtoo nimittää. Onnittelen vedättäjiä hyvästä vedätyksestä.

Sitten koen muutaman eriskummallisen tuntemuksen. Ensinnäkin huomaan, että käteni ovat lähteneet 'kasvamaan' rinnastani ylöspäin. Ne heiluvat kuin maasta nousevat kasvit tai sienet tuulessa. Vähän niinkuin niissä nopeutetuissa luontofilmeissä. Liike on pakonomainen mutta miellyttävä. Ulkopuolinen eliö alkaa ottamaan kehoani valtaansa. Kuulen formula autojen kaltaista surinaa korvissani tuon tuostakin. Tai ehkä ne kuulostavatkin enemmän joltain surisevilta hyönteisiltä, jotka silloin tällöin lentävät liian läheltä korviani.

Jatkan matkaani yhä syvemmälle. Tunnen meneväni jatkuvasti ylöspäin. Koen egoni pieneksi ilkeäksi mieheksi joka yrittää jarruttaa matkaani ylöspäin. Kysymys nousee. Mikä on itseasiassa on ego? Puhun vähän aikaa avaruuskieltä. Tämä on toinen kokemukseni avaruuskielen kanssa. En pysty sanomaan siitä paljoakaan mutta se sisältää paljon pehmeitä, pitkiä r-äänteitä. Pikku hyönteiset innostuvat yhä enemmän surisemaan korvissani. En hätkähdä enää niiden visiittejä. Nälkä. Päätän olla huomioimatta sitä. Koen tiedottomuutta siitä kuka olen mutta osaan ottaa sen ilman sen kummempaa huolehtimatta.

Olen nyt matkani korkeimmassa kohdassa. Huomaan että pitää käydä vessassa joten nousen (vaivalloisesti) ja katson ikkunasta ulos. Maailma on superkeltainen seepia, kadulla istuva kuplavolkkari aaltoilee paikoillaan. Katson kelloa: 20:20.
Käyn vessassa. Koen liikkumisen vaikeaksi. Aivan kuin avaruusolio olisi ottanut ruumiini haltuunsa, ja pikkuhiljaa opettelisi käyttämään uutta kehoaan. Vessan valoisa maailma on kirkas ja seinissä on outoa merkityksellisyyttä. Jäänkin katsomaan hengittävää käytävän seinää muutamaksi minuutiksi. Menen takaisin paikalleni.

Avaruussinfonia soittaa ihmeellistä galaksimusiikkiaan korvissani mutta minulla on huomattavia ongelmia jääkaapin kanssa. Se estää täydellisen hiljaisuuteni epämiellyttävällä äänellään tasaisin väliajoin. Nousen ja ajattelen sammutavani sen. Avatessani jääkaapin se päästää taianomaista sateenkaariväriä huoneeseen ja huomaan kermaviilipurnukat hyllyllä. Tämä aiheuttaa minussa sanoinkuvaamatonta tunnetta ruveta syömään mutta onnistun pääsemään siitä eroon. En uskalla sammuttaa jääkaappia ruokien pilaantumisen pelossa.

Suurella vaivalla etsin youtubesta white noisea sisältävän videon, jonka avulla blokkaan jääkaapin. Tunnen pikkuhiljaa palautuvani (avaruusolento sopeutuu uuteen kehoonsa).

Palauduttuani lähes kokonaan (vieläkin pimeydessä) pohdin suuria kysymyksiä. Kaikkein tärkein: Mikä on elämän tarkoitus? Onko tieteestä hyötyä? Onko parempi yrittää ymmärtää miltä maailmankaikkeus näyttää tai minkälaisista osasista se rakentuu vai onko tarkoitus elää mahdollisimman onnellisena. Kumpi on tärkeämpää, tarkoituksellisuus vai onnellisuus?
Tämän jälkeen huomaan olevani palautunut ainakin 90 prosenttisesti. Päätän vihdoin syödä. Koittaa tripin ehdottomasti nautinnollisin osuus. En ole koskaan syönnyt yhtä taivaallisen tyydyttävän makuista ruokaa. Ajattelen: ehkä elämän tarkoitus onkin syöminen.
Löydän huumorin uudestaan. Katson youtubesta löytyviä Leslie Nielsonin pätkiä ja nauran enemmän kuin olen nauranut kuukausiin. Ehkä elämän tarkoitus on nauraminen?

Bonus: Tripin ehkä erikoislaatuisin osuus oli 'kovalevyn eheytys ja virheiden korjaaminen': Koin useaan otteesee mieleni sisällä olevan monta erilaista ja erisävyistä ääntä tai piirrettä. Koin myös pystyväni deletoimaan näitä spyykkeeni osasia mieleni mukaan. Poistin useita vihamielisiä tai muuten vain epämiellyttäviä osia ja minulla oli vahva tunne, että nämä epäolennaiset osat poistuvat minusta iäksi. Tunne on vieläkin vahva ja tunnen itseni paljon eheämmäksi kokonaisuudeksi ja mieleni on selkeämpi. Myöskin koen tällä hetkellä (tripin jälkeinen päivä) olemassaoloni kauniimaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin ennen. Koen että minun on helpompi kiinnostua asioista, sekä ennergiatasoni ovat korkeammat.

P.s. Unohdin melkein mihin päätelmään tulin elämän tarkoituksen kanssa. Koko juttu on vielä suuri mysteeri mutta tajusin sen verran, että oli elämän tarkoitus mikä tahansa, niin ilman rakkautta se on tarkoitukseton.

Sivuja: [1]