Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Eni

Sivuja: [1]
1
Vapaa aihe / Syksyinen tattifoorumin taidekilpailu 2017
« : Elokuu 15, 2017, 16:13 »
On jälleen se aika käsillä, kun innokkaastakaan etsimisestä huolimatta ei vaan niitä silokkeja löydy valokuvattavaksi...
Taas on kuitenkin mahdollisuus saada jännittävä Psilocybe cubensis -itiölaskeuma mikroskoopilla tutkittavaksi!
Aihe ja media on vapaa. Toteuta itseäsi runoillen, piirtäen tai vaikka joikhaten!
Postaa tuotoksesi tähän ketjuun. Osallistumisaikaa elokuun viimeiseen päivään kello 23.59 saakka. Yksi teos per osallistuja (kollaasityyppiset teokset lasketaan yhdeksi).
Vähintään neljä yhteisön parhaimmiksi osallistumisajan päätyttyä äänestämää taiteilijaa palkitaan!!
Ensikertalaiset etusijalla, mutta osallistuminen tietenkin sallittu kaikille.
Järjestäjä pidättää oikeuden kaikkiin mahdollisiin sääntömuutoksiin. Kisa kuitenkin hylätään, mikäli teoksia saapuu alle neljä.
Valmiina? Paikoillanne. HEP!

2
Vapaa aihe / 2016 alkuvuoden taidekilpailun voittajaäänestys!
« : Helmikuu 16, 2016, 20:44 »
Liittyy siis tähän kilpailuun.
Jokainen voi äänestää kolmea teosta :) Äänestysaikaa 29.2.2016 asti.

1. Semit heinikossa

2. Tuherruskuukausi

3. Trypta

4. Metsän pikkueläimet

5. Spacedentity



6. Hieman abstraktimpi maisema
http://aijaa.com/IywhRh



7. Ensimmäinen silmä

8. Toinen silmä

9. Kolmas silmä

10. Neljäs silmä

11. Elämän keskiössä

12. Töhry



PS. Keksin nimeämättömille teoksille omasta päästäni otsikot. Taiteilija heittäköön vaikka yksityisviestillä, mikäli on parempi mielessä.

3
Vapaa aihe / Taidekilpailu 2016. Printtipalkinnot!
« : Tammikuu 13, 2016, 17:07 »
SÄÄNNÖISTÄ JA VÄHÄN MUUSTAKIN

Tee valitsemallasi medialla taideteos ja linkitä se tähän ketjuun.
Taiteenlaji vapaavalintainen vahaliitupiirroksesta älyämpärillä soitetun jazz-kappaleen kautta moderniin tanssiin ja kaikkea niiden väliltä.
Foorumi päättää äänestämällä kollektiivisesti voittajat, teosten jättöön aikaa 15.2.2016 klo 23:59 asti.
Sama henkilö voi osallistua useammallakin teoksella, palkinnon voi kuitenkin saada vain kerran per henkilö.

Parhaalle kolme itiölaskeumaa
Toiseksi parhaalle kaksi itiölaskeumaa
Kolmanneksi parhaalle yksi itiölaskeumaa

Pidätän oikeuden perua kilpailun, mikäli osallistumisia tulee vain kolme.

4
Helteiden kunniaksi järjestetään kilpailu.
Kerro paras narkkarien NiksiPirkka-tyylinen niksisi ja voita Psilocybe cubesis -itiölaskeuma tutkimuskäyttöön.

Kilpailuun saa osallistua useammallakin niksillä.
Niksit voivat liittyä sienten/kasvien kasvatukseen tai käyttöön, kuumotusten vähentämiseen jne. you name it!
Kolmelle parhaalle niksille palkinto. (Kuitenkin maksimissaan vain yksi palkinto/osallistuja)
Voittajat valitaan erillisellä äänestyksellä kilpailun päätyttyä.
Osallistumisaikaa 19.7.2015 klo 23:59 asti.

5
Vapaa aihe / Ajatuksenvirtaa.
« : Helmikuu 28, 2015, 18:34 »
Koitan kirjoitella tähän lankaan pois muuta foorumia pilaamasta omia ns. "kelojani".
Ensimmäiseen entryyn lainaan chat-viestejä. Myös omat kommenttini ovan tsättiin kirjoitettua läpyskää. Paskaa olen siivoillut välistä pois.

siksi ihmiset on niin lihavia nykyään
liian helppoi kalorei

stögis [28/02 18:20]:   joo vitun helppo hakee einespizzaa kaupasta

silloin oikeesti ennenvanhaan kun apinaesi-isät niitä termiittejä popsi pysyäkseen hengissä, jokainen kalori vei vitusti enemmän aikaa hankkia

toisaalta oli aikaa mietiskellä tuolloin mut ei ollut aivoille polttoainetta siihen pohdiskeluun

siksi aivoissa oli 0 = syö 1 = nai

tattiswatti [28/02 18:22]:   no eipä ole ajat paljoa muuttuneet

nykyään mennään ehkä jossain heksa- tai maks pykälää ylempänä, eli aivoihin mahtuu kerralla useampi asia laskettavaksi päällekäin
heksadesimaali siis
mitä niit ois?
ei tuu kyl montaa kovin elintärkeää mieleen

stögis [28/02 18:25]:   no jaa-a, mä nään että edelleen pyritään syömään ja saamaan pillua, mut pillunsaaminen vaan on monimutkasitunut
stögis [28/02 18:26]:   joku lukee itsensä lääkäriks että sais kun on rahaa

syö ja nai tietty mut muu ei enää oikeestaan liity hengissäpysymiseen ni jää monta paikkaa auki vaikka nyt sit tieteen tai taiteentekoon

stögis [28/02 18:26]:   ja joku nostaa puntteja että sais ulkonäöllä
stögis [28/02 18:26]:   no mut ei kai kukaan yritä saavuttaa mitään ilman taka-ajatusta naisten saamisesta?

kyl ja tää johtuu kato siitä että riittävän suuri osuus ihmiskunnasta elää viel sillei binäärissä tai maks syö-nai-hanki rahaa syömiseen ja pilluun
poikkeusyksilöt kykenee ehkä ajattelemaan viel jotain näiden lisäksi tai ehkä on jopa tajunneet että raha on vaan väline
vaatii aika paljon vaan joltai sanotaan vaik tieteentekijältä, että joku maksaa sille sen osaamisesta niin hyvin, että ruoka ja pillunsaanti on varmoja ja viel jää päivässä tunteja näiden välttämättömien tarpeiden tyydyttämisen jälkeen miettiä jotain viel lisää
ne on ne jotka keksii uutta oikeesti

6
Käyttökokemukset / Kolmas ensitrippini 2g P. cubensis Texas
« : Maaliskuu 17, 2014, 09:44 »
Ensimmäistä kertaa trippasin jonkun muun, kuin itseni tai emännän kanssa. Kaverini on aika reilusti itseäni isokokoisempi, joten annostelin hänelle 2,5g ja itselleni 2 grammaa kuivaa cubensista, sitruunamehun kera teenä. Kaveri on kerran aiemmin syönyt tryffeleitä Amsterdamissa ja kerran rihmastoituneen riisikakun, jonka annoin hänelle. Ensimmäinen kunnon cubensiskokemus siis hänelle.

Joimme teet kotonani ja parinkymmenen minuutin päästä lähdimme kävelemään ulos, jotta emäntä saa olla rauhassa. Oli mukava parin asteen pakkanen ja ilma tuntui hyvältä keuhkoissa. Kävelimme valaistuja ulkoilureittejä ja tuttu kevyt pahoinvointi velloi vatsassa. Kaverin tästä tuntemuksesta mainitessa sanoin, että jos tulee oksennus, niin anna tulla. Juttelin siinä, että tykkään olla liikkeessä, koska välillä on huomattavan hankalaa saa mukavaa asentoa esimerkiksi sohvalla.

Lenkkipolkuja kulkiessamme aloin tuntemaan enemmän sienten vaikutuksia. Pururadan valot olivat kauniin oranssinkeltaisia ja taivas upean syvänsininen, kello oli noin seitsemän ja taivaalla näkyi jo upea suuri täysikuu ja hieman tähtiäkin. Säikähdimme takaa täysin äänettömästi tullutta lenkkeilijää ja juttelimme ulkoilureittien käyttäytymissäännöistä. Voiko vastaantulijalle moikata?

Nelisen kilometriä käveltyämme kysyin, kiinnostaako kannabis, johon kaveri vastasi myöntävästi. Poltimme metsän reunassa pikkujointin ja päätimme lähteä minulle tuntemattomaan suuntaan, kuitenkin suunnilleen tiesin, missä ollaan. Sitten se alkoi.

Jalkakäytävän tekstuuri alkoi elämään ja viereisen metsän oksat ja kivet muuttivat jatkuvasti muotoaan. Kaveri kertoi lenkkeilevänsä alueella paljon, mikä rauhoitti minua, koska kadut olivat minulle outoja. Hiljaiset kadut, satunnaisissa ikkunoissa keltaista valoa, aavemaisia täysin pimeitä taloja. Tunsin olevani vieraassa keskiaikaisessa kylässä ja tajusin olevani eksyksissä. Kaverini kuitenkin tallusti rauhallisena eteenpäin, joten päätin luottaa hänen suunnistamiseensa. Ahdistus hiipi kuitenkin voimakkaasti mieleeni ja pyysin kaveria johdattamaan minut tutulle isommalle tielle, jota pitkin pääsee ilman mutkia keskustaan. Isolle tielle pääsee kuulemma ihan tuosta suoraan eteenpäin, jossa kuitenkin näkyi katuvalojen loppu ja pimeä aukko metsään... Mietin hetken uskallanko mennä siitä, mutta rohkaisin itseni ja sukelsin pimeään.
Lyhyen kävelyn jälkeen tajusin, missä olemme. Metsä oli tuttu lapsuuden leikeistä, koska asuin alueella noin kaksitoistavuotiaaksi. Ympäristö tuntui muuttuvan valoisammaksi ja pelko väistyi kodikkuuden tieltä, kun kävelimme metsästä pieneen leikkipuistoon.
Muistin elävästi, miltä lapsena tuntui, kun oma maailmankaikkeus oli melko pieni. Sillä oli raja, josta näki yli, mutta se oli silti hieman jännittävä, jopa pelottava. Jännitys lisääntyi aina, kun lähestyimme lapsuusaikaisen maailman rajaa ja helpotus oli mahtavan tuntuista, kun toisella puolella olikin ihan tuttua aluetta. Muutaman kilometrin matkalle näitä rajoja mahtui nelisen kappaletta. Kotitalolta puistoon, lähikauppaan, koululle ja lopulta keskustaan.

Kävellessämme aiemmin mainitusta Asterix-kylästä keskustaan päin trippi kuljetti minua paitsi ajallisesti lapsuudesta aikuisuuteen, tajusin myös miten kaupunki oli kehittynyt kylästä. Ei jalkakäytävän talvikunnossapitoa, katulamput ovat puutolpissa, omakotitaloja... Nykyisellä asuinalueellani aurataan jalkakäytävät ja katuvalojen tolpat ovat rautaa, ihmiset asuvat kerrostaloissa. Erilaista.
Juttelun välillä tauotessa upposimme kumpikin omiin ajatuksiimme. Aloin miettimään, millaista oli olla alkeellisempi nisäkäs tai muu ihmisen esi-isä. Ja olin sitä.

Arvelen tämän eläytymiskyvyn johtuvan siitä, että sienet antavat käyttää tarkasti uudempia tai vanhempia osaa aivoista, jos niin haluaa.
Isommilla annoksilla ehkä, vaikkei haluaisikaan. Omat "uudestisyntymiskokemukseni" eivät niinkään ole mitään syntymisiä, vaan evoluutiokehitys jostakin liskosta nykyihmiseksi. Kerros kerrokselta aivojen uudelleen käynnistyessä.

Puhuimme siitä, kuinka outoja kaveruussuhteet ovat. Ei olla sukua, mutta jotain hyötyähän kavereista on, koska apinaihmiset alkoivat niitä hankkimaan. Päättelimme, että selitys voi löytyä siitä tosiasiasta, ettei kukaan voi osata kaikkea, mutta tuttujen kanssa voi vaihtaa kykyjen mukaisia palveluksia, mistä on molemmille osapuolille hyötyä.

Tulimme takaisin kotiini ja laitoin kahvia. Taistelin keittimen kanssa hyvän tovin ja emäntä jo nauroi, että pitäisikö hänen tulla auttamaan. Onnistuin kuitenkin lopulta ja kaadoin kahvia kuppeihin. Tajusin, ettei minulla ole mitään hajua, mikä on kohteliasta käytöstä. Kaadanko kaverille vai annanko hänen ottaa itse, laitanko maidon pöydälle vai mitä hittoa. Pyysin kaverilta anteeksi mahdollista epäkohteliaisuuttani ja jatkoimme juttelua kahvia hörppien tripin laskiessa mukavan loivasti. Piirsimme vuorotellen samaa kuvaa ja juttelimme niitä näitä. Noin kello yksitoista kaveri alkoi tekemään lähtöä ja minä käperryin sohvalle emännän viereen.

Hyvä olo.

7
Tietoa kasvattamisesta / Riisitek
« : Tammikuu 08, 2014, 14:41 »
Ajattelin tässä kirjoitella hieman käyttämästäni tavasta kasvattaa sieniä.

Tarvitset:
Täysjyväriisiä (Itse käytän tavallista kaupan täysjyväpikariisiä)
Painekeittämistä kestäviä astioita (Itselläni käytössä 3dl lasit + foliokannet)
Painekeittimen
Itiöitä tai valmista rihmastoa esimerkiksi agar- tai nesteviljelmästä
Inokulointiin tarpeelliset työkalut (Ruiskut neuloineen, kaasuliekin, puhdistusainetta, veitsen)

Keitä riisi normaalisti kattilassa pakkauksen ohjeen mukaan (älä lisää suolaa, saa jäädä hieman al denteksi) ja lapa astioihin, jätä ravistelun helpottamiseksi pari senttiä yläreunasta tyhjää tilaa. Riisi turpoaa keittäessä yli kolminkertaiseksi.
Painekeitä astiat riiseineen 45-75 minuuttia (oman painekeittimeni varoventtiili sanoo 80kPa, eli 11,6PSI, ja riittää hyvin kaikesta päätellen).
Inokuloi vapaalla tyylillä, muista mahdollisimman steriilit työtavat (Itiöruiskua käyttäessäsi muista tehdä tuplafoliokannet, oma tyylini on avata kantta, rapsutella itiöt/agar-viljelmä lasiin, teipata kansi takaisin kiinni ja ravistella raivokkaasti).
Siirrä astiat soveltuvaan tilaan kolonisoitumaan. Rihmaston peitettyä koko kasvualustan, anna sille vielä noin viikko aikaa varmistuaksesi, että rihmasto todella on vallannut myös kakun sisäosat.

Rihmastoitunut riisikakku tuppaa kiinteytymään pinnaltaan liiaksi, joten fruittaustilaan siirron yhteydessä on syytä tökkiä kakku täyteen reikiä esimerkiksi (puhdistetulla) haarukalla. Vastaavasti riisikakun voi murskata toissijaiseen kasvualustaan, johon se leviääkin pienen jyväkoon ansiosta erittäin mukavasti.

Pelkässä riisissä kasvattamisessa on myös se hyvä puoli, että viimeisen sadonkorjuun jälkeen, olettaen että kakku on kontaminaatiovapaa, leikkaamalla kakun ohuiksi siivuiksi ja kuivattamalla sen, saat mukavia psykoaktiivisia riisilastuja ;) Testatusti toimiva tapa nauttia sienten annista.

8
Käyttökokemukset / matkani keski-ikäisyyteen.
« : Heinäkuu 20, 2013, 20:28 »
Oppaana 5,5 - 6g Golden Teacher.
Musiikkina tämä ja oman pään sisäiset äänet.

noviisieni [20/07 17:43]:   luulen kyl kans
noviisieni [20/07 17:43]:   jännittää on ehkä vähän negatiivinen sana
noviisieni [20/07 17:43]:   odotan
noviisieni [20/07 17:44]:   mielenkiinnolla
noviisieni [20/07 17:49]:   nautittu :3
Qufwan [20/07 17:52]:   Oikein rakkauden täyteistä matkaa sinne <3 :)
noviisieni [20/07 17:52]:   :)
noviisieni [20/07 18:03]:   wooooooop
noviisieni [20/07 18:03]:   nyt alkaa lähtemään
Qufwan [20/07 18:03]:   :)
noviisieni [20/07 18:04]:   musiikki päälle ja hyvä asento
noviisieni [20/07 18:04]:   :)
noviisieni [20/07 18:04]:   mmmmoi..
noviisieni [20/07 18:05]:   hoh ei pysty pitelee kii ipsipussista...
noviisieni [20/07 18:06]:   sipsi
noviisieni [20/07 18:06]:   :)
noviisieni [20/07 18:07]:   hitto mä tykkään ku ei voi olla hymyilemättä
noviisieni [20/07 18:08]:   kun katson seiniä ni puuosilla tuntuu olevan aura
noviisieni [20/07 18:09]:   sellanen voima erilailla ku tollasella elottomalla
noviisieni [20/07 18:09]:   kivellä ja sillee
Kolina [20/07 18:11]:   noviisieni :D
Kolina [20/07 18:11]:   Se on sit menoa? :)
noviisieni [20/07 18:11]:   jaa kui?
noviisieni [20/07 18:11]:   :D
noviisieni [20/07 18:20]:   vähäsen menee hölmöille urille nyt
keksimonsteri [20/07 18:21]:   noh?
Hölmö [20/07 18:25]:   älä ole hölmö :)
noviisieni [20/07 18:25]:   kuin unta olis
noviisieni [20/07 18:26]:   katson vaan sivusta
Hölmö [20/07 18:26]:   ootko kuinka kokenut?
noviisieni [20/07 18:31]:   muutamia trippejä
noviisieni [20/07 18:32]:   vaikka osa on pelottavaa ni sen tajuaminen, että se kaikki on mun pään sisällä ja siksi hirveän arvokasta
noviisieni [20/07 18:32]:   omaa
noviisieni [20/07 18:32]:   sitä ei muut näe koskaan
Qufwan [20/07 18:33]:   :)
noviisieni [20/07 18:33]:   toisaalta mä olen täysin irrallinen yksikköni, mutta kuitennkin osa jotain kokonaista
Hölmö [20/07 18:33]:   toi on kiva ajatus
noviisieni [20/07 18:34]:   eii ole mitään sellaista gaiaa joka olis jotenkin erillinen vaan me ollaan kaikki osa sitä
Qufwan [20/07 18:34]:   Kollektiivisesti joo :)
noviisieni [20/07 18:34]:   yhteinen tajunta tai sellainen
noviisieni [20/07 18:35]:   hitto quf sä olet sellainen veli kyl
Qufwan [20/07 18:35]:   <3 :)
noviisieni [20/07 18:35]:   tunnet samoin ja näi että musiikki ja kuulo yleensä on sulle se ykkönen
noviisieni [20/07 18:36]:   koet samoin ku mä maailmaa
Qufwan [20/07 18:36]:   Kanssakoetaan ilmeisesti osittain samalla lailla tätä ihanaa kaikkeutta :)
noviisieni [20/07 18:36]:   nyt kyl mennää syv ällä ja samalla tosi korkealla
noviisieni [20/07 18:37]:   sillei nyt huonot jutut mitä pää tuottaa
noviisieni [20/07 18:37]:   painajaiset
noviisieni [20/07 18:37]:   no on silti mun
noviisieni [20/07 18:38]:   arvokkaita
noviisieni [20/07 18:38]:   mun tajunta erikseen
noviisieni [20/07 18:38]:   tää on erilaista
noviisieni [20/07 18:38]:   erittäin
noviisieni [20/07 18:38]:   siis tää isompi satsi
noviisieni [20/07 18:39]:   mikäs quffilla oli isoin?
Qufwan [20/07 18:39]:   Varmaan päälle 4g joskus
noviisieni [20/07 18:39]:   hieenoooo
noviisieni [20/07 18:40]:   tää kannatattatatataaa kyl kokee :D
noviisieni [20/07 18:40]:   :))
Qufwan [20/07 18:40]:   Ai yli 5g maagista rajaa :)?
noviisieni [20/07 18:40]:   ei tälle oo hymäriä
noviisieni [20/07 18:40]:   hahahahaaaaa ei hitto
noviisieni [20/07 18:40]:   tää valo on mahtavaa
noviisieni [20/07 18:40]:   sori veljet
noviisieni [20/07 18:41]:   mun olkkarin pöytä on puuta
noviisieni [20/07 18:41]:   luontoa
noviisieni [20/07 18:42]:   kohta meen tonne ulos olemaan yhtä tän maailman kanssa
noviisieni [20/07 18:42]:   ei niin ettäbetoni ja teknologia olis pahaa vaan sillei että se on vaan täs päällä
noviisieni [20/07 18:42]:   syvemmältä ollaan eläimiä
noviisieni [20/07 18:43]:   lluontoa
noviisieni [20/07 18:43]:   ttää lähti jotenkin tosi syvältä mun sisältä tää trippi
noviisieni [20/07 18:44]:   ja nyt mennään sen tajuamisessa miten ollaan yhtä kaikki elollinen
noviisieni [20/07 18:44]:   mä en edes halu piirtää millaista on aiemmin ollut tripeissä
noviisieni [20/07 18:44]:   siis olen halunnut piirtää
noviisieni [20/07 18:44]:   nyt haluan vaan olla
noviisieni [20/07 18:44]:   OLLA
noviisieni [20/07 18:45]:   osa tätä kaikke
noviisieni [20/07 18:45]:   a
noviisieni [20/07 18:45]:   ok ehkä mä haluan vähän piirtäääääää
Qufwan [20/07 18:45]:   :)
noviisieni [20/07 18:45]:   sori ku aaltoilee
noviisieni [20/07 18:46]:   pidän niinku kiinni tästä todellisuudesta tän näppiksen kautta
noviisieni [20/07 18:46]:   tää aito repii luokseen ni roikun täs ja sit niinku venyy
noviisieni [20/07 18:46]:   teksti
noviisieni [20/07 18:47]:   ihmisen kädet on toisaalta aika pienet
noviisieni [20/07 18:47]:   ollaan jotenkin lähempänä petoeläimiä kuitenki
noviisieni [20/07 18:47]:   ku mitään laiskoja kasvinsöjiä
noviisieni [20/07 18:48]:   melkein n muuten osaa enää kirjoitta
noviisieni [20/07 18:48]:   tunnen vaan tän miten olen eläin
noviisieni [20/07 18:48]:   jos ei oikeesti skarppaa ni kirjaimet ei tarkoita mulle mitään :D
noviisieni [20/07 18:49]:   enkä mä oikeestaan halua skarpata
noviisieni [20/07 18:49]:   moroo
noviisieni [20/07 18:49]:   mä olen eläin :D
keksimonsteri [20/07 19:07]:   :3
noviisieni [20/07 20:14]:   voi jösses kuulkaa
noviisieni [20/07 20:14]:   tajusin tossa lenkillä että mä olen keski-ikäinen
noviisieni [20/07 20:15]:   mä olen myös hirveän onnellinen
noviisieni [20/07 20:15]:   siihen mitä on
noviisieni [20/07 20:16]:   hämmästdääntehelin menemään miten jotain kaupunkisuunnittelua
noviisieni [20/07 20:16]:   et on metsää mut kuitenki kaupunkia
noviisieni [20/07 20:17]:   wut? :D
noviisieni [20/07 20:17]:   hämmästdääntehelin
noviisieni [20/07 20:17]:   on tää hienoa että on tää foorumi
noviisieni [20/07 20:18]:   et jengi tietää miltä tatit tuntuu

Jees siinä oli tsätti tripin varrelta. Mutta oli kyllä käsittämättömän hienoa käydä lenkillä.
Juoksin ja kävelin varmaankin about 15 kilometriä.
Vaikka lähti pään sisältä ja tuntui pelottavaltakin välillä, tajusin että mä olen ikäänkuin tämän
yhteiskunnan sotilaskastia. Kuten siis muurahaisyhdyskunnissa.
Kuitenkaan ei ole mitään vihollista.
Jengi tietysti sotii keskenään, mutta ihmiskuntana ollaan aika hienosti kehitytty.
Mä olen vahva.
Kuitenkin eläin.
Ehkä sienet työnsi mut lenkille ja tajuamaan onnellisuuteni.
En mä tarvitse sieniä enää. Mä voin nauttia tästä kaikesta joka päivä.
Viedä lapset kävelylle :D
Kiitos.

Edittiä:
Koko maailma on mun. Mä voin opetella mitä vaan ikinä haluan.
Kiinaa vaikka...
Kuitenkin mulla on oma eukkoni. Rakas. Se pari.
Mun parini.
Se jonka kanssa mun kuuluu olla.
Kuuluu...
Haluan.
Mulla on täydellisen vapaa oma tahtoni.
Ylipäänsä.

9
Käyttökokemukset / Kolmas matkani. 1g B+ ja 2,5g GT
« : Kesäkuu 05, 2013, 08:36 »
Tästä reissusta on jo pari viikkoa, mutta koitan kertoa, minkä suinkin muistan.

Annos oli selvästi suurempi, kuin kahdella ensimmäisellä kerralla (n. 1g ja n.2g), joten odotin jotain uutta. Sen myös sain.
Kuivia tatteja teehen silputessani sain valtavan sympaattisia tuntemuksia sienistä käsissäni ja arvelin, että tästä tulee hyvä.
Join teen ja kävin polttamassa pari hatsia hamppua. Sitten sohvalle istuksimaan ja kuuntelemaan musiikkia.
Hetken kuluttua tunsinkin navan takana jo hieman tutummaksi tulleen nykäyksen.
Hellän, kuin äiti ottaisi pientä lastaan syliinsä.
Hymy levisi kasvoilleni ja ihastelin valon kauneutta illan viimeisten auringonsäteiden pyyhkiessä olohuonettani. Huomasin tapetin kuvioiden
heräävän henkiin ja pintojen hengittävän muutenkin. Tapetin kuvio muuttui kasvi/hyönteinen/ihminen -naiseksi, joka ojensi kättään minua
kohti. Mielessäni annoin käteni ja lähdin hänen mukaansa.

Tunsin kylmyyden ja hain peiton, johon kääriydyin. Mukavan asennon löytäminen on hieman hankalaa ja ärsyynnyn jopa hieman, sillä
haluaisin antautua mielelleni enkä ajatella fyysistä maailmaa. Löydän hyvän asennon, joka ei olisi normaalitilassa koskaan mukava, mutta nyt
on.

Päästäessäni taas irti pään ulkopuolisesta maailmasta huomaan psykedelian syventyneen. Silmät kiinni.

Näen itseni osana laumaa. Ymmärrän, että tuttavapiirini on se lauma. Minulla on erittäin läheisiä yksilöitä laumassani, mutta myös
moikkaustuttuja. Elän luonnossa, jossa elämä on todellista, mutta myös kuolema aina mahdollisuus. Vedän henkeä ja tunnen, kuinka
keuhkot täyttyvät ilmasta. Hengitän oikeasti. Tältä varmaan ilma tuntuu villieläinten keuhkoissa. Aidolta. Tunnen voiman lihaksissani ja
kuulen veren virtaavan. Sähkö kulkee hermoja pitkin voimakkaana. Olen elossa.

Huomaan lauman lähettyvillä oudon eläimen. Valkean nelijalkaisen, jolla on täysin mustat silmät. Se seisoo kalliolla ja katselee meitä.
Eläin ei ole uhkaava, mutta vaistoni sanoo, ettei pidä jäädä yksin sen kanssa. Ei kannata loukkaantua. Luonto nyt vaan toimii niin.
Lauman kanssa on turvassa.

Juoksen pitkin outoa metsää, joka on kuitenkin koti. Nyt myöhemmin mietin, onko Avatar-elokuva vaikuttanut minun mielikuvitukseeni,
vaiko sienet elokuvan tekijöihin. Metsä on hyvin samankaltainen. Hohtava. Valtava yhtenäinen olento, jonka osana myös minä olen.
Tunnen syvästi, kuinka oikea tyttöystäväni minulle on. Minun naaraani. Enemmän, kuin pariskunta. Pari.

Huomaan lasteni leikkivän lauman muiden lasten kanssa. Sydän puristuu hieman kasaan ja itken. Itken, kuinka paljon he minulle merkitsevät.
Kuinka paljon rakastan.

Vaivun uneen. Mutta en nopeasti, vaan häilyn kauan tripin ja unen välillä. Kadotan sen rajan. Aamulla herään erittäin levänneenä paljon
ennen kellon soittoa ja hymyillen. Olen täysin virkeä ja onnellinen.

10
Käyttökokemukset / Ensikerta. B+
« : Toukokuu 04, 2013, 11:46 »
Olin jo jonkin aikaa miettinyt sienten ottamista, mutta ei ole sattunut oikein hyvää saumaa. Eilen kuitenkin kaikki loksahti kohdalleen.
Olin yksin kotona ja todella hyvällä fiiliksellä, omat ensikasvatuksen beeplussat kuivana ja hamppuakin löytyi.
Yritin punnita itselleni noin grammaa sieniä, mutta vaakani ei näin pientä määrää ymmärtänyt. Päädyin ottamaan hyppysellisen tatteja,
jotka murensin sormin pikkusilpuksi. Nautin sienet vihreä earl greyn kanssa noin 20:40 ja kävin pikkuruisilla savuilla.

Yhdeksän maissa aloin huomaamaan suuren euforian leviävän ruumiiseeni, mutta samalla tuli se liian tyhjään vesisänkyyn uppoaminen -efekti,
joka joskus indikoi paljosta pilvenpoltosta. Ajattelin kuitenkin, ettei varmasti johdu siitä, koska otin vain pari hatsia.

Äkkiä tajusin hymyileväni yhtä syvästi, kuin lasteni syntyessä. Kaikki loksahti kohdalleen ja huoneeseen osuvat ilta-auringon säteet tekivät
kaikesta uskomattoman kaunista. Halusin nähdä itseni, joten hain kännykkäni ja otin kuvan. Kuvaa katsoessani tunsin pakottavan tarpeen
ottaa kynät ja paperia ja piirtää omakuvani. Ensivedoilla ihmettelin, miksi lyijykynän jälki on sininen, mutta sitten tajusin, että niin sen
juuri nyt pitääkin olla. Onnekseni en löytänyt pyyhekumia, vaan piirsin aina vaan "väärien" viivojen päälle. Kuva näyttää siltä, miten näen itseni pikemmin kuin, miltä oikeasti näytän.

Häiriköin sienifoorumin pikaviestintä jatkuvasti ja Twatlockin :3 -hymiö jäi pyörimään päähäni, muotoutui tunteeksi joka oli päästettävä ulos.

Musiikki vei minua pitkin ajatuksia ja muotoja. Katsoessani käsiäni näin energian pilkahtelevan virratessaan siellä täällä. Taas tunne muuttui
kuvaksi ja muistin, että laatikossa on kauan sitten kesken jäänyt nyt todella tylsältä vaikuttava lyijykynäpiirros. Otin lehtiön ja aloin
piirtämään, mitä mieleen tuli. Musiikki ja juuri piirtämäni ohjasivat jatkuvasti ajatusta ja kuva kasvoi. Tätä piirsin kauan ja touhuilin välillä
muuta. Terrorisoin chattia ja tunsin musiikkia. Kunnes noin 23 aikaan tajusin, että kuva on valmis.

Kuvat löytyvät sekalaisten joukosta medioista ja haluan muistuttaa, etten todellakaan osaa piirtää. Omalla vastuulla siis :)

Kiitokset osallistumisesta Twatille, KTH:lle musiikista ja yleisestä hyväjätkyydestä ja kaikille muille, jotka kestivät floodini illan aikana. Tämä teksti on vain kalpea aave siitä, mitä koin.

11
Kysymyksiä kasvattamisesta / Mikä on, kun ei edes pinnaa?
« : Helmikuu 04, 2013, 07:25 »
Elikkäs maissikakku on ollut jo kolmisen viikkoa fruittauksessa muovilaatikossa vesipullo/ilmapumppusysteemin kanssa, mutta sieniä ei vaan näy. Ei edes pinnejä. Lämpöä n. 25 astetta ja kosteus keikkuu 85-90%. Lisäksi olen sumutellut ja tuuletellut pari-kolme kertaa päivässä. Kakusta irronneissa yksittäisissä jyvissä on sieniä kasvanut jo vähän toista viikkoa. Kakku on dunkattu ennen terraan laittoa, eikä se ole merkittävästi keventynyt. Pientä bruisingia havaittavissa kakun pinnalla. Ei kontaminaatioita havaittavissa.

Sivuja: [1]