Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Oregano

Sivuja: [1]
1
Vapaa aihe / Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« : Toukokuu 19, 2012, 00:52 »
Katsele kun roihuan

Lähestyt mua varjoissa väijyen
Niinkuin iltana monena ennenkin
Tänään uskallat tehdä sen
Päättäväisenä puet mut väreihin

Yhdellä tulitikulla
Tuot liekkien lämpimän läheisyyden
Voin paineen kasvavan tuntea
Ja katseesi polttavan kuumuuden

Luulen tietäväni
Mitä silmäsi minulle tarinoivat
Olet ylpeä itsestäsi
Sait aikaan jotain mistä muutkin kiinnostuvat

Kasaan romahdan
Olen poissa
Maahan vajoan
Katsot jo toista

2
Kasvit, päihteet ja lääkkeet / Vs: Tupakka
« : Lokakuu 17, 2010, 01:18 »
Tuli tarve tulla puhumaan tähän ketjuun vähän fiiliksistään. Suunnilleen puolitoista kuukautta ilman tupakkaa, tosin pari kertaa olen polttanut jossain vihreän seassa vähän ja se maistui vaan pahalle.

Juuri nyt voin paremmin kuin koskaan. Osansa on silläkin, että koin jonkinlaisen terveellisen elämän "herätyksen", tai oikeastaan lähdin etsimään mulle sopivaa reittiä kehon ja mielen hyvinvointiin. Ei ihmisen tarvitse voida huonosti. Aloin lähestymään asiaa ruokavalion kautta ja se tuntuu hyvältä.

Tupakanpolton lopettaminen oli paras päätös koskaan. Vaikka aikaa on mennyt suhteellisen vähän, en kuitenkaan enää ajattele itseäni lopettaneena henkilönä, vaan ei-polttavana henkilönä. Toki joskus tekee mieli tupakkaa, joskus kun on pikkuisen sekavassa tilassa. Se on kuitenkin nopeasti ohimenevä mielihalu kun muistan ettei mun sitä tarvitse polttaa. Yhtään.

Pitäkää huolta kehoistanne, kanssaeläjät. Arvostakaa itseänne.

3
Kasvit, päihteet ja lääkkeet / Vs: Tupakka
« : Elokuu 29, 2010, 23:05 »
Olen polttanut suunnilleen 14 vuotta, ja tuohon aikaan mahtuu lopettamisyrityksiä ainakin 20. Useimmat niistä kaatuneet parin viikon sisällä siihen kun vaan tekee niin järjettömästi mieli ja lopulta en enää pysty kieltämään itseltäni yhtä tupakkaa. Ja toista ja kolmatta ja...

Pisin aika kokonaan ilman oli 2½ kuukautta, tämän vuoden alussa heti keskiyöstä alkaen. Sillä kerralla lopettaminen oli yllättävän helppoa, niin kauan kun sitä kesti. Ymmärsin ettei mun tarvitse polttaa. Mun ei tarvitse vahingoittaa elimistöäni. Ei tehnyt edes mieli. Ja kuitenkin sitten retkahdin.

Tämän päivän olen nimennyt uuden ja paremman loppuelämäni ensimmäiseksi päiväksi. Vaikka on vasta vuorokausi takana, olen varma siitä että nyt lopetan viimeistä kertaa. Motivaatio on rajaton. Kukaan ei oikeasti tarvitse tupakkaa mihinkään. Ei ole olemassa yhtään oikeaa syytä polttaa, vain tekosyitä.

4
Käyttökokemukset / Vs: Tästä kaikki alkoi
« : Elokuu 29, 2010, 08:05 »
Kyllä vain, tuorepaino rasiallisella oli tuo 30g :)

5
Psilosybiini lääkkeenä ja päihteenä / Vs: Sienireseptit
« : Elokuu 29, 2010, 07:56 »
Olen myös suosinut shottilasi + tattimurska + sitruunamehu -komboa. En ole koskaan kokkaillut taikasienistä mitään, vaikka ruokasienistä tykkään kovasti. Tuntuu vaan jokseenkin oudolta syödä siinä samalla jotain muutakin.

Luin joskus jostakin että jos keittelee sienistä teetä niin kannattaa laittaa hunajaa sokerin sijasta, koska sokeri jotenkin vaimentaa trippiä. Pitääkö tää pakkansa?

Olen muistelevinani samanlaista infoa jostakin luettuna, mutta en oikein ymmärrä. Onhan hunajassakin sokeria (vaikka myös muita asioita), miksei hunajan sokerilla olisi sitten samaa vaikutusta kuin normisokerilla?

6
Olin viimeyönä ulkosalla bongailemassa tähdenlentoja. Muutamia näkyi, on vaan tämä nykyinen asuinpaikka vähän liikaa valosaasteen ympäröimä. Syrjemmässä asuessa oli eräänä yönä näkymät taivaalla kovin huikaisevat, istuttiin kalliolla ja katseltiin siellä ohikiitäviä kappaleita. Joitakin todella pitkiä, isoja ja massiivisia tuli nähtyä. Aivan mahtavaa.

7
Olen joskus melkeinpä poikkeuksetta poltellut vähän pilveä kun trippi kääntyy laskuun. Silloin sitä tuli poltettua muutenkin suorastaan järjettömiä määriä ja toleranssi oli sen mukainen. Ei tullut mitään epämiellyttäviä sekavuustiloja, ainoastaan kiva pieni vivahde sieneen. En ole polttanut trippaillessa mitään norsunkaatomääriä, silleen vähän vain, sopivasti.

Nykyään on pilvitoleranssi aika alhaalla, enkä sieniä nauttiessani koe enää minkäänlaista tarvetta sekoittaa pilveä mukaan. Itseasiassa pienikin sienikokemus vaikuttaa pilveen vielä päivien päästä, ja tuntuu että sienet ilmestyvät takaisin harmistuneena ja laittavat aivot mutkalle. Joskus on mennyt hyvinkin sekavaksi harhailuksi pääkopan syövereissä.

8
Käyttökokemukset / Tästä kaikki alkoi
« : Elokuu 09, 2010, 00:25 »
Sattui kerran niin, että olin Amsterdamissa majoittuneena samaan hotellihuoneeseen neljän ennalta tuntemattoman henkilön kanssa. Ennen matkaa oli paristakin suunnasta tullut varoitteluja "niistä sienistä siellä", ja tavallaan lupasin olla syömättä niitä. Houkutus oli kuitenkin liian suuri ohitettavaksi, joten kun viikon matkasta oli kulunut noin puolet, tuli aika tattien. Katselin hotellilla jonkun Smokers guidea ja niin kävi matka Smart shoppiin. Myyjä ei ensin halunnut myydä mulle kolumbialaisia joita menin hakemaan, vaan kuultuaan että olen ensimmäistä kertaa matkailemassa, suositteli mulle joitain söpöjä vaaleanpunaisia. En oikein innostunut, ja sainkin lopulta etsimäni mukaan kun olin luvannut että syön rasiasta vain puolet. Ainakin ensin.

Istuskelin huoneessa sängyllä tatit sylissäni. Olin ollut polttamatta pilveä sen aikaa etten ollut kovin jumissa enää. Maistoin sientä, pidin sen miedosti pähkinäisestä mausta. Söin rasiallisesta (30g) noin puolet, odottelin hetken ja päätin syödä sitten vielä puolet jäljelläolevista. Loput söi eräs huonetoveri ja oli kuulemma katsellut seinältä tarinaa menneisyydestä. Löhösin sängyllä ja tarkkailin ympäröiviä ihmisiä, asioita ja tapahtumia. En tiennyt mitä odottaa, vaikka olinkin lukenut paljon juttuja netistä. Olin iloisin mielin vastaanottamassa sen mitä tulossa on.

Huomasin seinän ja katon rajapinnassa pientä aaltoilua, ja seinät alkoivat lievästi punertaa. Mieleeni piirtyi kaikki värit ympyrän muotoon, olin siinä keltaisen ja oranssin välimaastossa. Oranssina siirryin tummaan sinisävyiseen liukumäkeen. Kuulin outoa ääntä, kuin yläkerrassa olisi joku alkanut poraamaan seinää. Selvisi, että se oli erään toisen huonetoverin kannettava, jonka hän juuri laittoi päälle. Seinästä ilmestyi tyyppi, joka kurkkasi kaiteen yli "yläkerrasta". Sängynpäätyihin kasvoi pylväät ja jonkun paikallaolevan pää näytti piirretyltä Urho Kekkosen päältä. Otin uusia olomuotoja mm. sinisenä Japanilaistyylisenä rakennuksena. Silmät kiinni näin visuaaleina kaiken huoneessa tapahtuvan, jokaisesta ihmisestä lähti eri väristä energiavirtaa eri määriä. Olisin voinut kirjoittaa analyysiä väreistä sivukaupalla.

Olo alkoi kevenemään koko ajan, ja pikkuhiljaa alkoi tuntumaan että leijun ilmassa. Kaivoin cd-soittimen laukusta ja kömmin takaisin turvalliselle ja lämpimälle sängylle. Tasapainon kanssa oli suuria ongelmia, mutta onnistuin. Kun laitoin silmät taas kiinni, visuaalit suorastaan hyökkäsi päälle. Olin keskellä värien, pyörteiden ja kaikenlaisten kuvioiden sekamelskaa. Hetkeksi aikaa unohdin täysin kuka oon, missä ja mitä tekemässä.

Palasin lähemmäs maallista olemustani, ja aloin hiljalleen taas muistamaan. Tosiaan.. söin sieniä... Hitto, näähän toimii! Olo oli maailman mahtavin, se oli jotain niin käsittämätöntä, uskomatonta, täydellistä. Sen olon olisin halunnut pitää ikuisesti. Tunsin suurta tarvetta puhua ja kehottelin muitakin tutustumaan sieneen. Ääni oli muuttunut sieniääneksi, se kuulosti hassulta. Mahdoin höpistä kummallisia juttuja välillä, muistan kanssaeläjien naurua. Ajatuksenjuoksuni huvitti itseänikin vähän väliä.

Katsoin taas ulos huoneeseen ja löysin itseni punaisesta lasisesta pyramidintapaisesta rakennelmasta. Katselin fyysistä olemustani. Tuntemukset oli hävinneet täysin, en olisi osannut sanoa missä asennossa olin, tai edes että makasin sängyllä. Jokainen lihas oli täydellisen rentoutunut. Katselin että maallisella kappaleellani oli kaikki hyvin ja sukelsin takaisin psykedeeliseen liukumäkeen.

Seisoskelin tietoisuuteni virran äärellä ja katselin kun se virtasi kovaa vauhtia sinisen eri sävyissä. Halusin sukeltaa sekaan, mutta päätin ettei tällä kerralla ja lähdin pois. Kohtasin lohikäärmeitä, osa niistä nesteytyi välillä, liikkui hieman ja otti uuden olomuodon vähän muuttuneena. Tämä oli kauneinta mitä olen koskaan nähnyt, edelleen. Myös sen olisin halunnut viedä mukanani, pitää lohikäärmeet luonani ikuisesti.

Havahduin. Yhtäkkiä vain laskeuduin, avasin silmät ja olin näkevinäni huolestuneen ilmeen. Kysyin kelloa, oli kulunut n. 5 tuntia syömisestä. Tuntui että siitä ajasta oli ainakin puolet jo kadonnut muistisoluistani. Ympärillä pyöri pieniä ohuita kuvioita. Oli jo senverran myöhä, että muut menivät nukkumaan aika pian havahtumisestani. Väsytti armottomasti henkisesti ja fyysisesti, mutta meni pitkään ennenkuin pystyin nukahtamaan. Päätä kuumotti sisäpuolelta ja se tuntui turvonneelta, sormet samoin. Pimeässä huoneessa ihastelin värikästä tähtitaivasta joka oli laskeutunut luokseni.

Aamulla oli aika kummastunut olo kaikesta koetusta, mutta muuten oli olo jokseenkin normaali.

9
Vapaa aihe / Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« : Elokuu 05, 2010, 21:47 »
Oikealla hetkellä

Jos katsot ikkunasta
Saatat jonkun nähdä harhailemassa
Ampiaisia humaltamassa

Siellä ylhäällä vähän paahtunut
Pupilli hieman laajentunut

Jos vastavaloon tirkistät
Ja jousesi sä virität
Näet jonkun odottavan viestiä

10
Vapaa aihe / Vs: Runoja ja muuta sanataidetta
« : Elokuu 03, 2010, 11:21 »
Kiitos Matyas.

On kovin mukavaa tuntea itsensä tervetulleeksi, vaikka en koskaan mikään superaktiivinen ole ollutkaan. Tuntuu kuin olisi kotiin palannut. *Hali*

11
Vapaa aihe / Runoja ja muuta sanataidetta
« : Elokuu 02, 2010, 21:08 »
Terve.
Olen sitä mieltä että tämä foorumi tarvitsee oman ketjun myös kirjalliselle taiteelle. Olisi kovin mukavaa lueskella teidän kanssaeläjien tuotoksia kaikenlaisissa muodoissa :) Aloitan runolla:

Tietoisuuden tuolla puolen
Mieleltäni pikkuisen kuolen
Ikuinen viisaus tajuntani täyttää
Rajaton kauneus ajan pysäyttää

Silmänräpäys kuluu vain
Vuorenhuippu takanain
Värit ja valot muistoiksi jää
Yhteys kaikkeen häviää

Tietoisuuden tuolla puolen
Unohdan kaiken maallisen huolen
Kaipaus takaisin loputon
Jälkihehku vain seurani on

12
Tämä on aivan valloittava kertomus, kiitos tästä.

Peruskansalaisen silmissä allensa laskeminen on häpeällistä, tai vähintäänkin arvelluttavaa. Se ei vaan kuulu asioihin joita "normaalit" ihmiset tekee. Mutta miksi? Mitä pahaa/vastenmielistä oikeasti voisikaan olla siinä että antaa vapauden sekä mielelleen että keholleen?

En ole koskaan itse kokenut vastaavaa, mutta voin kuvitella miten vaikeaa olisi selittää edes omalle miehelleen asian niin että hänkin ymmärtää ettei mulla ole mitään hätää. Mielenkiintoista, kyllä.

Sivuja: [1]