Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Silenos

Sivuja: [1]
1
Avaudunpa minäkin ensimmäisestä kokemuksestani.

Olen sairastanut masennusta enemmän tai vähemmän parikymmentä vuotta. En ole käyttänyt sen hoitoon lääkitystä viimeiseen pariin vuoteen. Viimeisen vajaan vuoden ajan on ollut kuitenkin mieliala sen verran huonolla tolalla, että lääkärissä käynti on ollut hyvin lähellä. Tämä ilmenee minulla mm. merkityksettömyyden tunteena, ilottomuutena, kyvyttömyytenä saada nautintoa mistään ja jatkuva vitutus. Muuten asiani ovat mainiosti. Hyvä työ, taloudellinen tilanne kunnossa, aktiivinen sosiaalinen elämä ja hyviä ystäviä. Pään sisällä vaan kaikki tökkii. Aiemmasta masennuskaudesta poiketen en ole nyt harkinnut itseni tappamista, koska tiedän saavani apua ainakin SSRI-lääkityksestä halutessani. Se taustoista.

Muutama viikko sitten kokeilin ensimmäistä kertaa sieniä. Golden Teacher 2,8g oli annokseni ja nautin sen teenä. Olin kiinostunut lähinnä viihdekäytöstä. Olen aiemmin käyttänyt kannabista ja MDMA:ta ja kuvittelin olleeni kohtuullisen kokenut mieleni sekoittelusta. Kuinka väärässä olinkaan.

Minulle sattui se kuuluisa huono trippi ja se oli kokemuksena suorastaan hirvittävä. Menetin totaalisesti todellisuudentajun. Kaoottiset aistiharhat oli niin voimakkaita, että en tunnistanut mitään mitä näin tai kuulin. Totaalinen mielen kaaos. Maa kuhisi toukkia ja hyönteisiä ja kaikkialla oli kiemurtelevaa lonkeroa pääasiassa. Merkillisiä ääniä pää täynnä ja aivan liian kovalla äänenvoimakkuudella. Selvinpäinen trippivalvojani katsoi amerikkalaista komediaa, jota minäkin sivusilmällä yritin välillä vilkuilla saadakseni jonkunlaisen kosketuksen todellisuuteen. Näyttelijöiden pään paikalla oli välillä vain iso kyrpä ja vuorosanat pelkkää dadaa. Huone näyttäytyi jonkinlaisena rautalankamallina, mikä muuttui koko ajan jne. Minulla oli jatkuva vainoharha, että asunnon ulkopuolella tapahtuu jotain outoa ja että minä teen jotain outoa. Olin kuitenkin kuulemma vaan maannut hiljaa paikoillani koko ajan. Tätä helvetillistä painajaista kesti nelisen tuntia.

Omaa elämää tuli tarkasteltua täysin ulkopuolisen silmin ja jonkinlaisia oivalluksiakin tuli tehtyä. Seuraavana päivänä tuntui alitajunnan prosessit olevan vielä jonkinlaisessa myllerryksessä. Silti poikkeuksellisen tyyni olo. Ruoka maistui erittäin hyvältä ja tulevaisuus vaikutti mielenkiintoiselta mahdollisuudelta. Tyyni mieliala on jatkunut sen jälkeenkin eikä pikkuasiat vituta samalla tavalla kuin ennen. Tuntuu että monia asioita tulee pohdittua vähemmän rajoittuneesta näkökulmasta. Ikäänkuin vaihtoehtoja olisi enemmän ja ne uudet vaihtoehdot on parempia. Tunnen saaneeni elämänilon takaisin ja pystyn nauttimaan elämästä. Olen myös huomannut välillä olevani sosiaalisissa tilanteissa enemmän läsnä. Huikeaa!

Painajaismaisesta kokemuksesta huolimatta aion kokeilla uudestaankin. Ihan vaan hoitona mielialaan, koska mitään viihdearvoa tai nautintoa en tripin aikana saanut. Seuraavalla kerralla tosin paljon pienemmällä annoksella enkä vielä pitkään aikaan.

Sivuja: [1]