Kuulostaa kieltämättä kamalalta tilanteelta. Sinulla on varmasti niin voimakkaita tunteita mielessä ettei perintenen hengitysharjoitus/meditaatio poista koko tapahtumaa (ja samalla surua) mielestä pois, mutta kaiken voi kuitenkin ottaa harjoituksena. Sinun tapauksessasi harjoitus on äärimmäinen.

Yksinkertaisesti jokaiselle hyvä elämän ohje: Ota kielteisyys hyödyllisenä merkkinä. Aina kun huomaat mielesi pyörittelevän ajatuksia negaatioista käsin, voit ottaa sen merkkinä jolloin astua pois ajatuksista läsnäolevaan hetkeen. Silloin voi kokea kaiken sen mitä meillä vielä on, vertailematta mitä meillä oli tai voisi olla. Ei maailma ole mihkään kadonnut ja mikä olisi luonnolisempaa kuin kuolema? Tietenkään tämä ei ole helppoa, mutta se kannattaa! Se vaatii ensin tilanteen hyväksymistä ja sitten voi tehdä voitavansa. Ylimääräinen looppaus ja surkuttelu ei ole tarpeen kun asian on käsitellyt.

Oletus, että elämä kestää vähintään aikuisikään asti kunnes olemme "tarpeeksi" vanhoja kuolemaan, on jännä harha. Tekemällä itsestään uhri jonka kautta kärsii vain kärsimyksen ilosta ei ole tarpeen. Kyllä jokaisella on oikeus jatkaa elämää iloiten ja onnellisena vaikka mitä kävisi. Kaikki me kuollaan ja toivon, että silti jäljelle jäävät ja uudet elämät osaavat nauttia kaikesta kauneidesta mitä jäljellä on.

Rauhaa ja mukavia ajatuksia Teille.

Sain juuri valmiiksi ensimmäisen piippuni. Pesä -ja suukappale vaahteraa. Väliputki metallista. 

En saanut [img] komentoa toimimaan, joten alla linkki kuvaan.

https://www.dropbox.com/s/bgvaa0gheccqizz/Viherpiippu.jpg

Tuosta on mukava tuprutella.