Psilosybiini.info

Muu keskustelu => Vapaa aihe => Elämäntavat ja harjoitteet => Aiheen aloitti: Normijätkä - Tammikuu 11, 2011, 20:34

Otsikko: Shamanismi
Kirjoitti: Normijätkä - Tammikuu 11, 2011, 20:34
Huhhuh. Iho kananlihalla.

Shaman Killing the Ego - Part 1 of 2 (http://www.youtube.com/watch?v=T0gai5jqKeA#)

Shaman Killing the Ego - Part 2 of 2 (http://www.youtube.com/watch?v=n_MOGaTDES8#)
Otsikko: Vs: Uskomattoman liikuttava video Korealaisesta Shamaanista
Kirjoitti: Hypnagogic - Helmikuu 17, 2011, 00:00
Tämä kyllä upposi.
Tuntuu kuin olisin tuota ensimmäistä puolikasta katsoessani ensikertaa havahtunut siihen, kuinka jälleen aiempaa avoimemmalla tasolla koen nykyään itseni vapaaksi koettelemaan elämänkatsomuksia, kokemuksia ja todeksi-uskottuja. Kiitos, Normijätkä.

Suosittelen myös shamanismiin keskittyvää Muissa Maailmoissa (http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=112.msg823#msg823) ja aihetta sivuavaa Entheogenesis (http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=112.msg948#msg948).
(Löytyvät Ilviselmän hoteista suomi-teksteillä. Johdannot linkeissä.)
Otsikko: Shamanismi
Kirjoitti: Mushroom - Marraskuu 23, 2012, 16:56
Moi kaikille!

Yllätyksekseni en löytänyt tätä aihetta täältä, joten aloitampa sen sitten. Keskustelua shamanismista joko yhdisteiden avulla tai ilman, mutta varmaankin paljon tullaan tällä foorumilla keskustelemaan shamanismista sienet seuralaisina. :p

Itse olen tutustunut shamanismiin ja sen harjoittamiseen vasta lähiaikoina. Koin silloin vahvasti löytäneeni osan itseäni... Kannabista olen muutamaan kertaan käyttänyt apuna, mutta muuten mennyt ilman kasveja tai muitakaan päihteitä. Toki rumpua ja helistintä ym. käytän yleensä.

Kun vain saan nuo omat sienet aluille ja valmiiksi niin aion todellakin harjoitella vaikutuksen alaisena, ainakin kokeilla, jatko riippuu täysin siitä mitä saan tietää...

Näin lyhyesti nyt puolestani näin aluksi. Kokemuksia ja keskustelua hyvät kylänmiehet ja -naiset ? :)


EDIT: Aihe yhdistetty aikaisempaan. --Arvalis
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Dopamiiniorava - Marraskuu 24, 2012, 11:48
Hieno aihe.

Itselleni tuo shamanismin käsite voi olla jokseenkin hämärä. Mitä on shamanismi, onko se kokonaisuus, joka muodostuu sielun matkaamisesta aliseen ja muuntuneessa mielentilassa tiedon keräämisestä, luonnon tuntemuksesta ja lääkkeiden ja kaikenlaisten noitakonstien tuntemuksesta? Shamaani on kunnioitettu rooli, johon ei kuka vain voi(nut) astua.

Olen juuri lukemassa kirjaa, joka lienee paras kuvaus saamelaisesta shamanismista mitä on saatavilla, koska kirjoittaja eli ajalla, jolla noitia oli vielä muutama olemassa, mutta he olivat hyvin UG. Tiedot kuitenkin perustuvat enimmäkseen aikaisempiin tiedon lähteisiin ja kirjoittajan saamelaisuuteen ja siihen liittyvään perimätietoon ja asiantuntijuuteen. Kirjan nimi on Lappalaisen mytologian katkelmia ja sen on kirjoittanut Lars Levi Laestadius, joka uskonnollisen, alkoholin vastaisen liikehdintänsä lisäksi keskittyi elämänsä aikana moneen tieteen alaan. Laestadius mainitsee myös suomalaisten olleen taitavia noitia, ja varsinkin loitsumistaito oli suomalaisten erikoisalaa.

Tästä kirjasta olen saanut hyvän pintaraapaisun shamanismista ja se myös antoi näkökulmaa historiaan ja kieli- ja kulttuurisukulaisuuteen saamelaisten ja suomalaisten välillä. Vanha noitataito koostui silmänkääntötempuista, lääkinnällisistä taidoista ja jonkinlaisesta meditaatiosta joko tuntemattomien aineiden (tai kärpässienen) avustuksella tai ilman. Tavallisilla saamelaisilla oli aina kodissaan ''noitarumpu'' jolta kyseltiin rumpukalvolla kapulalla lyötäessä liikkuvan messinkikappaleen liikkeiden ja symbolien sijainnin perusteella esimerkiksi, minkä jumalan seidalle tulisi uhrata.

Todelliset noidat eivät kuitenkaan tarvinneet useinkaan rumpua transsiin pääsemiseksi tai asioiden selvittämiseksi, vaan he saivat muuntuneessa tajunnan tilassa uskoakseni myös oikeaa, muuten saavuttamatonta tietoa, joka käsitettiin peläten ja kunnioituksella noituudeksi.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Mushroom - Marraskuu 24, 2012, 16:37
Itselleni tuo shamanismin käsite voi olla jokseenkin hämärä. Mitä on shamanismi, onko se kokonaisuus, joka muodostuu sielun matkaamisesta aliseen ja muuntuneessa mielentilassa tiedon keräämisestä, luonnon tuntemuksesta ja lääkkeiden ja kaikenlaisten noitakonstien tuntemuksesta? Shamaani on kunnioitettu rooli, johon ei kuka vain voi(nut) astua.
Hieman täytyy viilata pilkkua; yleensä shamanistinen maailmankuva jakautuu aliseen, yliseen ja keskiseen. Tästä esimerkkinä esim. maailmanpuu; juuret yltävät aliseen, runko keskiseen ja latva yliseen. Näistä paikoista tietoa, ohjeita, parannusta jne. shamaanimatkoilla lähdettiin hakemaan. Aliseen lähdetään tavallisesti, kun haetaan parannusta, esimerkiksi "reseptiä" johonkin sairauteen. Ylisestä taasen tietoa ja viisautta, opetusta. Keskisestä haetaan vastauksia usein arkipäiväisiin ongelmiin. Näin siis karkea jako, voit tosin alisesta parannusta hakemaan lähtiessä tulla vaikka imetyksi yliseen.

Jokainen käsittää shamanismin omalla tavallaan. Joillakin se on osa elämää, joillakin taas elämäntapa, tai sitten jotain muuta. Itse olen perehtynyt "ydinshamanismiin". Näistä jaoista on monta eri mielipidettä, esim. miksi jakaa shamanismia luokkiin ylipäätään. Toki on helpompaa keskustella hienoin termein, mutta harjoittajien jakaminen selvästi eri koulukuntiin ärsyttää monia. Tämä ns. YDINshamanismi -nimitys tulee siis siitä, että aikoinaan ovat eräät henkilöt (esim Michael Harner) matkanneet maailmaa ristin rastiin ja tutkineet eri alueiden tapoja harjoittaa shamanismia, ja koonneet näistä tiedoista sitten oleelliset asiat yhteen. Niin tai näin, shamaanin tie on aina henkilökohtainen!

Tärkeä huomautus! Tosiaan tapoja shamanistiseen harjoitteluun on yhtä monta kuin harjoittajaakin. Minä en ole shamaani, vielä, enkä siten halua 'opettaa' ketään, siitä en ota vastuuta, se on iso juttu. Haluan keskustella. Nämä ovat siis vain minun käsityksiäni tästä asiasta, näin minulle on opetettu. Ja opettaminen ei tarkoita, että kaikki tulee valmiina kasvojesi eteen, vaan saat ohjeita, joiden avulla raivaat itse tiesi.

Kuten Dopamiinioravakin kirjoitteli saamelaisten meiningeistä, olen itsekin sitä mieltä, että oikea shamaani ei tarvitse päihteitä ollakseen shamaani. Siis, ei TARVITSE, se onnistuu muutenkin. Toiseen tajunnantilaan shamaani matkatakseen tosin menee, mutta jokainen näkee varmasti eron siinä, tarvitseeko shamaani tähän jonkun kasvin, vai esimerkiksi ääntä tai pelkkää keskittymistä. Monet pitävät rumpuakin jo hmm, "liiallisena". :D
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Dopamiiniorava - Marraskuu 24, 2012, 18:23
Et viilannut oikeastaan pilkkua, mutta uutta tietoa toit :)

Kaikki kansat eivät ajattele maailmaa puuna ja sen osina, mutta tietysti tietoa eri alueiden shamanismi hyödynsi erilaisista paikoista. Saamelaiset eivät ajatelleet puun kautta maailmaa, mutta he ajattelivat tuonpuoleisen, Saivon olevan maan alla ja näin sitä voisi kutsua myös aliseksi. Toisaalta maan alla oli myös eräänlainen saatanan valtakunta, Ruotta (ruotsalaisten epäillään saaneen tämä heitä 'imarteleva' nimi Ruottan mukaan  :D, pirkkalaisista, ketä he lienivätkään saattaa tulla sana Perkele) hallitsi tätä kaikkein alinta osaa maasta. Saamelaisilla oli myös jonkinlainen välitilamaailma kuoleman ja elämä välillä joko Saivoon tai muuhun maailmaan valmistautuessa.

Saivossa ajateltiin olevan eräänlainen peilimaailma, jossa kaikilla eläväisillä oli vastaava henki, mutta aina paremmilla ominaisuuksilla ja vauraampana. Koska tuo maailma oli parempi, sieltä usein hankittiin joko parannus tai myöskin kirous vihamiehelle.

Jep, asioita ei tulisi liian jyrkästi kategorisoida, mutta vertailu on aina mielenkiintoista. Ydinshamanismi on mielestäni ihan ok termi, kunhan sen käyttäjä tietää mistä puhuu. Jos saamelaisia miettii, moni shamanismin ''tropiikin osaston'' juttu uupuu olosuhteiden erilaisuudesta johtuen. Yllättävän paljon samaa ydinshamanismia liittyy asiaan kuitenkin pohjoisen pallonpuoliskon shamanismissa jos verrataan päiväntasaajan poppamiehiin.

Uskon, että shamanismi ja muu uskonnollinen parantaminen on perustunut kaikessa taikauskossaan osittain placeboefektiin. Kun tehdään monimutkaiset, asian vakavuutta korostavat rituaalit, ihminen uskoo helposti muiden mahdollisten asioiden lisäksi parantumiseensa ja tämä voi hyvinkin toimia.

Olisi mielenkiintoista verrata shamanismia ja omaa meditaatioharrastusta keskenään... Vielä ei oikein pysty, liian vähän tietoa.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Mushroom - Marraskuu 24, 2012, 21:20
Uskon, että shamanismi ja muu uskonnollinen parantaminen on perustunut kaikessa taikauskossaan osittain placeboefektiin. Kun tehdään monimutkaiset, asian vakavuutta korostavat rituaalit, ihminen uskoo helposti muiden mahdollisten asioiden lisäksi parantumiseensa ja tämä voi hyvinkin toimia.

Olisi mielenkiintoista verrata shamanismia ja omaa meditaatioharrastusta keskenään... Vielä ei oikein pysty, liian vähän tietoa.
Sitten vain opiskeleen! ;)

Jes, tästä on mielenkiintoista puhua. Juuri tuo mainitsemasi "placeboefekti", minkä voi itsesuggestiolla saavuttaa, tuntuu olevan se viimeinen niitti sille, että pääsee matkalle. Se noste. Täytyy uskoa, ja uskoa, tehdä siitä todellista. Tuollainen OSITTAINEN jatkuva irtautuminen meille fyysisesti näkyvästä maailmasta tuntuu edelleen sekoittavan päätäni jonkin verran, ja tulee sekoittamaan. Elämäntapana kun ajattelee siis. Lapsena näihin juttuihin uskoi, mutta yhteiskuntamme tuntuu karkoittaneen ne minusta, saaneet minut kyseenalaistamaan ja pitämään niitä täysin toissarvoisina asioina, harhana, unohtaman kaiken olemassa olevan todellisuus ja elävyys. En tietenkään pyri olemaan "jatkuvasti tripillä", vaan muokkaan ajattelutapaani sen mukaan mitä opin, arkipäivän asioita voi ajatella niin monelta kantilta...
Melkoinen ristiriita kuitenkin ollut tuo yllä oleva asia, kun paniikkihäiriöstä on kokemusta nyt n. 4 vuoden verran; monet sitä sairastaneet kyllä varmasti tunnistavat kyseisessä 'häiriössä' sen, kuinka kovasti kohtauksessa pyrkii takaisin fyysiseen maailmaamme. Kuolema, 'tuolle puolen meneminen', ei voisi vähempää huvittaa siinä vaiheessa. :D Siispä mieleni on ollut jotenkin kaaoksessa viimeiset kuukaudet... Ympäröivä kaupunkielämä, arjen kiireet ja niin kovin suppealta tuntuva nykyisen fyysisen maailmamme arkielämä saa minut epäilemään, olenko ottamassa liian suurta askelta. Kumpa pääsisin tuosta kontrollin halusta, en pitäisi enää itseäni kahlittuna tähän lokeroituun maailmaan. kumpa voisin irrottautua, mutta silti pitää jalat tämän maan päällä. Kyllä tämä pian varmaan laantuu ;p
Tuo on muuten itselläni aina ollut enemmänkin ongelma; kun jostain kiinnostun, niin todella kiinnostun, ja sitten olen kiinnostunut vain siitä enkä voi sille oikein mitään :D Ongelmana näkyy esim. koulutöiden suorittamisessa. :D  Tai varmaan voisin tehdä sille jotain, muttei ole voimaa lähteä yksin sitä nyt muokkailemaan...

Mikäli näitä harjoituksia jatkaa vaikka lopun elämäänsä, on kovin kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuu ja mihin päätyy. Ainiin ja tuosta paniikkihäiriöstä vähän taustaa; hoidin sen pois hyvin pian sen alkamisesta, mutta päihteiden käytön yhteydessä (esim. krapula, kannabis) kohtauksia usein esiintyy.

Olen kuullut joskus jonkun mainitsevan, "rituaaleja rituaalien vuoksi". Itse en pidä rituaaleja kovin suuressa arvossa. Kyllähän ne hyvät kiksit antaa ku vaan tykkää/tottuu tekeen, siinä jälleen sitä kaivattua nostetta. Mut ei vaan niin mun juttu. Shamanistisissa harjoituksissa liikutaan fyysisyyden ja henkisyyden välimaastossa, sillä shamaani pystyy tuomaan tietoa omasta mielestään tai "henkimaailmasta" tai miten sen itse haluaakin ajatella, ja hyödyntämään sitä fyysisessä maailmassa (kuin myös henkisessä). Ydinsamanismissa, jota itse olen nähnyt ja johon olen tutustunut, ei myöskään liikuta muissa todellisuuksissa vahvassa transsissa, vaan matkaaja voi myös esim. seistä ja rummuttaa samalla. En sitten tiedä kuinka yleistä tuo syvän transsintilan käyttö shamanismissa on.
Yhtenä esimerkkinä tämän kaltaisesta ilmiöstä, vaikka sitä ei meidän kulttuurissamme kaiketi tietoisesti usein käytetäkään "shamanismi" nimikkeen alla, monet tuntevat varmasti Salvia Divinorum vai miten se nyt kirjoitetaankaan, -kasviektraktin testit, viimeistään youtuben välityksellä... :D Ultimate vahvan tripin aikana olen kuullut ihmisen yleensä kadottavan orientaationsa tästä fyysisestä todellisuudestamme kokonaan. Vaikka hän pystyykin jonkin verran liikkumaan, ei tietoisesti pysty tiedostamaan tätä ulottuvuutta. Tääläkin taisi joku salviaotsikko löytyä, pitääpä lueskella kokemuksia!

Kaikkeapa nyt tuli joristua pahoittelen jos meni ohi aiheen, tais tulla nyt kovin sekavaa tekstiäki mutta ei se mitään :D
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Mushroom - Marraskuu 24, 2012, 21:30
Olen muuten itsekin kuullut puhuttavan saamelaisten Saivo -järvestä, mutta vain tekniikkana. Shamaani hukuttautuu tähän ns. Saivoon, joka on "kaksipohjainen" järvi tai lampi tms. Hukuttauduttuaan hän läpäisee Saivon "ensimmäisen pohjan".

Nuo lainausmerkit on kyl niin meikäläisen heikkous, pahoittelen :D Tämä aihe tarvitsee vain niin paljon korostuksia :D

Hyvä muuten toi mun eka vastausteksti, haha. En oo hirveen hyvä koneiden kans. ::)
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Dopamiiniorava - Marraskuu 25, 2012, 01:22
Hyvä jos olet saanut apua shamanismista paniikkioireisiin  :). Itse pääsin ainakin toistaiseksi eroon paniikkikohtauksista, koska kohtasin paniikin takana olevan tunteen, ja annoin kehoni reagoida miten se ''halusi''. En voi kuitenkaan sanoo sulle tosta vaan että kohtaa se, koska se pitää luultavasti tapahtua vähitellen. Sun pitäis kai vakuuttua jotenkin siitä, että sä et saa sydänkohtausta, aivoinfarktia, hulluutta tai mitä ikinä keksitkään pelätä. Itse kävin sydänfilmissä, ja se saattoi auttaa jonkin verran.

Paniikkikohtauksessa todellakin tulee tarve päästä fyysiseen maailmaan. Itse käytin aikoinaan sellaisia menetelmiä, että yritin puhua kaverille kaikkea joutavia ja jännittelin lihaksiani, jotta energia siirtyisi pois mielestä jotenkin. En kuitenkaan koe, että paniikkikohtaus varsinaisesti liittyisi samalla tavalla siihen henkiseen maailmaan, johon shamaani tai meditoija astuu. Paniikkikohtaus on mielestäni vain todella voimakasta pelkoa, jota voisi verrata voimakkaaseen sähkövaraukseen joka on hermostossa. Sitä se osittain jopa fyysisesti taitaa ollakin.

Olen todella kiinnostunut ruumiista irtautumisesta meditaation avulla. Ehkä viestisi antoi näkökulmaa siihen, kun sanoit että asia pitäisi jotenkin tehdä itselle todeksi. Olen ajatellut meditaation aikana, että kaikenlainen haluaminen ja ajatukset tulisi sammuttaa, antaa tunteiden tulla ja mennä ja keskittyä vatsahengitykseen ja yleiseen olotilaan.

Paras vinkki minkä voin antaa sulle paniikkin tai ahdistukseen: harjoittele tuota vatsalla hengittämistä jos et ole jo tutustunut aiheeseen kunnolla. Itse koitin joskus joitakin kertoja, eikä auttanut, mutta pari viikkoa sitten jatkoin keskittymistä sinnikkäästi ja nyt on paljon helpompi kävellä kadulla ahdistumatta. Haastavinta tässä pyhän yksinkertaisuuden tekniikassa on hengittää vatsalla pystyasennossa; se ei tunnu liikkuvan juuri ollenkaan aluksi.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Dopamiiniorava - Marraskuu 25, 2012, 01:40
Nyt tuli tunne, että ymmärsin ehkä väärin tuon paniikkihommasi. Kyllä se taitaa liittyä sittenkin shamanismiin, kuolemanhan siinä luulee kolkuttelevan.

Valitit viestissäsi myös hektistä elämäntyyliäsi, ja ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Jos tästä mitään apua on ainakin toivoa antamaan, voin kertoa että musta tuntuu että itse olen päässyt tosta ainaisesta pelon ja ahdistuksen kierteestä pois tässä syksyn aikana. Kierteestä siis pääsin eroon, ja kehitys kohti aitoja ihmissuhteita, uskaliasta itseilmaisua ja rehellisyyttä on alkanut. Kaikkea kerralla en kuitenkaan kykene haukkaamaan, mutta olen käsittämättömästi avoimempi kuin ennen.

Mistä tä muutos sitten johtuu? Kehitys tämmöseen johtuu muutamasta osatekijästä, oon menny paniikkikohtaus- ja ahdistusvertaistukiryhmään, oon ottanu terapeuttisen MDMA-annoksen pari kuukautta sitten ja opetellu hengitystä ja meditaatioo. Oon tehny tietosia hyppyjä mukavuusalueen ulkopuolelle, ja uskallan olla tekemättä väkisin sitä mikä ei oo mun juttuni.

Näitä pieniä lumipalloja pitäs heittää samaan aikaan useempi vuoren rinnettä alas, niin siitä alkaa lumipalloefekti. Mun asiat alko rullailemaan ihan sillä, että laitoin kesällä viinahanaa tiukemmalle ja alotin liikuntaharrastuksia, ja sitten on nää edellä mainitut asiat viimeaikoina. En kuitenkaan kehota sua ottaan esimerkiks MDMA:ta, te miltä susta itestä tuntuu ja uskalla tehä asioita toisin vähän kerrallaan. Toivottavasti ei ollu liian off-topiccia tai toivottavasti et kokenu tätä suurena saarnana, mutta tälläsia juttuja oon shamanismiin liittyvässä meditaatiossa esimerkiks kelaillu. Toivottavasti käsität ja sisäistät joskus jotain tyyliin, että elämä on just a ride  :)
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Mushroom - Marraskuu 25, 2012, 12:54
Vaikka elämäni ei sinällään ole kovin kiirreellistä (mitä nyt opiskelut), teen siitä itse sen tuntuista. Yksilöllistähän se on, mikä tuntuu kiireelliseltä elämältä ja niin edespäin, mutta vaikka mitään muuta kuin päivittäisiä toimintoja (vaikkapa pyykin peseminen ja roskien vieminen) ei ole tehtävänä, käännän ne tällaisiksi suuriksi asioiksi. Ja ne suoritettuani en kuitenkaan palkitse itseäni tarpeeksi hyvin. OCD aiheuttaa itselläni juuri tämän asioiden 'pyhittämisen'. Suoriuduttuaan uppoutuu vain seuraavaan suoritukseen.

Hyvä jos olet saanut apua shamanismista paniikkioireisiin  :). Itse pääsin ainakin toistaiseksi eroon paniikkikohtauksista, koska kohtasin paniikin takana olevan tunteen, ja annoin kehoni reagoida miten se ''halusi''. En voi kuitenkaan sanoo sulle tosta vaan että kohtaa se, koska se pitää luultavasti tapahtua vähitellen. Sun pitäis kai vakuuttua jotenkin siitä, että sä et saa sydänkohtausta, aivoinfarktia, hulluutta tai mitä ikinä keksitkään pelätä. Itse kävin sydänfilmissä, ja se saattoi auttaa jonkin verran.

Kumpa itsekin pystyisin tuohon kohtaamiseen! Tai eihän sitä toki vielä tiedä, minkälaista ajattelumallia itse tarvitsen selättääkseni tuon tunteen... Silloin kun sairastuin, olivat paniikkikohtaukset todella voimakkaita, tiedät kyllä, siinä ei ollut mitään armoa, ei tilaisuutta oikeasti ajatella rauhallisesti mitä on tapahtumassa. Aina tiesin, että tämä on vain paniikkikohtaus, mutta aina olin myös 100% varma siitä, että kuolen. Tuli käytyä juu EKG:ssa pariinkin otteeseen. Mitään ei tietenkään löytynyt. Mutta eipä siitä sinällään paljon apua ollut, ei mikään riitä vakuudeksi, aina luulen kuolevani.  :D Sydänvikaa löytyy ennestäänkin, mikä pahentaa tilannetta entisestään. Pitää vain jatkaa etsintää, suuri kiitos kuitenkin kokemusten jakamisesta! :) Ja tuon palleahengityksen, tai paremminkin siihen keskittymisen, olen myös itse huomannut voimakkaaksi apuvälineeksi kohtauksen tullessa, kuin myös shamanistisessa harjoittelussa. Se on niin konkreettista, niin fyysistä, välttämättömyys elämälle, mutta myös eräänlainen kulkukortti omaan mieleensä, rauhoittuminen.

Juu, olen saanut apua shamanismista paniikkioireisiin, esimerkiksi nk. 'maadoittamisella'. Tässä harjoituksessa kuvittelen henkisen minäni menevän maan lävitse maan ytimeen asti, johon juurrutan itseni, ja palaan takaisin tasapainoisempana, tuettuna. Tämä harjoitus lisää suuresti tunnetta yhteydestä fyysiseen maailmaan kohtauksen tullessa, kuin muutenkin.

En kuitenkaan koe, että paniikkikohtaus varsinaisesti liittyisi samalla tavalla siihen henkiseen maailmaan, johon shamaani tai meditoija astuu. Paniikkikohtaus on mielestäni vain todella voimakasta pelkoa, jota voisi verrata voimakkaaseen sähkövaraukseen joka on hermostossa. Sitä se osittain jopa fyysisesti taitaa ollakin.
Toisenlainen todellisuushan se kuitenkin on... Vaikka harhalta tuntuukin, onko se sitten sitä... Tiedä häntä. Mut juu, eroaa kyllä merkittävästi shamanistisista maailmoista joissa on tullut liikuttua. Paniikkikohtaus on tosiaan yksi mieletön "body load", mikä aiheuttaa rationaalista paniikkia... Et mitä vittua nyt tapahtuu. Muutoksen pelko ja negatiivisuus on niin suurta. Pitää turista tästä aiheesta lisää sille kuuluvassa topicissa. Olisi todella mielenkiintoista kuulla kokemuksistasi! Mutta niin, pystyisipä kohtauksen aiheuttamaa intoksikaatiota hyödyntämään harjoitteluun! :p

Valitit viestissäsi myös hektistä elämäntyyliäsi, ja ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Jos tästä mitään apua on ainakin toivoa antamaan, voin kertoa että musta tuntuu että itse olen päässyt tosta ainaisesta pelon ja ahdistuksen kierteestä pois tässä syksyn aikana. Kierteestä siis pääsin eroon, ja kehitys kohti aitoja ihmissuhteita, uskaliasta itseilmaisua ja rehellisyyttä on alkanut. Kaikkea kerralla en kuitenkaan kykene haukkaamaan, mutta olen käsittämättömästi avoimempi kuin ennen.

Koin itsekin samanlaisia tuntemuksia tämän syksyn aikana! Tosin vain hetkellisesti. Se loppui siihen, kun OCD:n avulla muokkasin shamanismin harjoittamisen niin suureksi asiaksi, etten pystynyt enää harjoittelemaan. En pystynyt ylläpitämään oppimaani ja jatkamaan eteenpäin. Samassa tilanteessa olen edelleen. :(

Samoin itselläni alkoivat asiat menemään parempaan suuntaan, kun lopetin alkoholinkäytön kokonaan pari kuukautta sitten. En vielä tiedä mitä käytön suhteen tulee tapahtumaan jatkossa, varsinkin kun kesä saapuu... Voimia täytyy hakea sitä varten paljon.

Menee kyllä todella offtopiciksi, pitää siirtyä muualle keskustelemaan esim. tuosta paniikista. OCD:lle pistin eilen pystyyn topicin, sinne siis myös hyvät ihmiset :D
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Mushroom - Marraskuu 25, 2012, 13:05
Vapaa aihe -alueelta löytyy nyt paniikkihäiriötopic.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Herra käpy - Marraskuu 25, 2012, 15:31
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/saamelaisnoita_kavi_maanalaisessa_maailmassa_11860.html (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/saamelaisnoita_kavi_maanalaisessa_maailmassa_11860.html)

Minkälainen olikaan se vanha maailma... Olkaa kärsivällisiä kun kuuntelette tuota. Tyyppi avautuu hitaasti. Siinä on 2 osaa jotka kannattaa ladata mp3-tiedostona.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Aivina - Marraskuu 26, 2012, 07:10
Joku puhui sanan "perkele" etymologiasta ja väitti sen tulevan sanasta, jolla on tarkoitettu pirkkalaisia.
Perkelehän on ollut yksi Ylisen jumalan Ukon nimistä. Sattumoisin Baltiassa on tunnettu taivaanjumala Perkunas, joten itse ainakin pidän todennäköisimpänä, että kyseinen nimi tulee sieltä.

Shamanismista en aio paljoakaan keskustella, kun se tuntuu olevan joku sellainen juttu, jolla nuoret eksyneet sielut yrittävät selittää päihteidenkäyttöään ja saada sille jotain kamanvetoa hienompaa merkitystä.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: ziuziu - Marraskuu 26, 2012, 09:08
Shamanismista en aio paljoakaan keskustella, kun se tuntuu olevan joku sellainen juttu, jolla nuoret eksyneet sielut yrittävät selittää päihteidenkäyttöään ja saada sille jotain kamanvetoa hienompaa merkitystä.

No ei ollu hienosti sanottu.
Luulen että shamaanimatkailu on kovin mahdollista ilman ns. päihteitäkin..
Shamanismia tai ei,
minusta tuntuu jotenkin, että elämä on parasta huumetta,
mutta sen tajuamiseen saattaa auttaa
ne päihteet kuten taikasienet itsellä, ja niillä voi olla hienoja merkityksiä,
ja sielun ikää voi vain arvailla, ego toki tietää ja kuiskaa, että kukin on hyvinkin vanha. ;)
Ehkä kaikelle ja eksyksissä tämäkin tonttu toki.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Aivina - Marraskuu 26, 2012, 16:08
No ei mulla siis mitään ole psykedeelejä tai shamanismia vastaan, mutta monet vaan tuntuvat perustelevan huumeita shamanismilla ja kutsuvan itseään shamaaniksi tai shamanismin harjoittajaksi heti, kun on kerran vähän rummutellut.

Itsellänikin on rumpu ja olen käyttänyt psykedeelejä ja maailmankuvani on jokseenkin pakanallinen, mutta en kutsu itseäni shamanismin harjoittajaksi.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: pegezu - Marraskuu 26, 2012, 18:03
Minä pidän itseäni shamanismin harjoittajana koska se on minulle elämäntapa, en kuitenkaan pidä itseäni shamaanina, se olisi jo naurettavaa. Uskoisin, että monet tutustuvat psykedeeleihin perehdyttyään ensin shamanismiin. Itse en ollut kokeillutkaan mitään deelejä kun aloin harjoittamaan shamanismia....
Kaikki shamaanimatkani olen tehnyt täysin selvinpäin, tosin onnistuin siinä kunnolla vasta kun olin tutustunut ensin deeleihin. Psykedeelit avarsivat entisestään ajatusmaailmaani joten kykenen nykyisin helpommin tekemään shamaanimatkoja.
Painotan kuitenkin sitä, että psykedeelit eivät todellakaan ole välttämättömiä shamanismissa!
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Dopamiiniorava - Marraskuu 26, 2012, 18:09
No ei mulla siis mitään ole psykedeelejä tai shamanismia vastaan, mutta monet vaan tuntuvat perustelevan huumeita shamanismilla ja kutsuvan itseään shamaaniksi tai shamanismin harjoittajaksi heti, kun on kerran vähän rummutellut.

Itsellänikin on rumpu ja olen käyttänyt psykedeelejä ja maailmankuvani on jokseenkin pakanallinen, mutta en kutsu itseäni shamanismin harjoittajaksi.

Joo, onhan se tietyssä mielessä vähän hassua, että niin erilaisesta nykymaailmasta tahdotaan lähteä seilaamaan vinksinvonksin-landiaan joskus tietämättä oikeasta shamanismista mitään. Mitä itse luin aiemmin mainitsemastani mytologia-kirjasta, sain sellaisen käsityksen, että silloiseksi shamaaniksi tai noidaksi piti opetella koko ikänsä, ja muinaisina aikoina tai nykyisten alkuperäiskansojen olosuhteet ovat tyystin erilaiset. Tämä ei kuitenkaan periaatteessa estä ketään aloittamasta shamanismin tutkimista ja vaikkapa ilman minkäänlaisia päihteitä.

Joku puhui sanan "perkele" etymologiasta ja väitti sen tulevan sanasta, jolla on tarkoitettu pirkkalaisia.
Perkelehän on ollut yksi Ylisen jumalan Ukon nimistä. Sattumoisin Baltiassa on tunnettu taivaanjumala Perkunas, joten itse ainakin pidän todennäköisimpänä, että kyseinen nimi tulee sieltä.

Shamanismista en aio paljoakaan keskustella, kun se tuntuu olevan joku sellainen juttu, jolla nuoret eksyneet sielut yrittävät selittää päihteidenkäyttöään ja saada sille jotain kamanvetoa hienompaa merkitystä.

En väittänyt että perkele tarkoittaisi pirkkalaista alunperin, sitähän ei kukaan voi tietää mistä sana oikeasti tulee. Lappalaisten mytologian katkelmia-kirjassa on tuollainen näkökulma mainittu, ja se oli mielestäni aika mielenkiintoinen kun sitä vertaa tuohon mahdolliseen ruotta-ruotsalaiset etymologiaan, mikä ei myöskään ole mitenkään varma asia.

Jos sinua ei kiinnosta shamanismi, niin se on ok, mutta kyllähän tähän aiheeseen liittyy paljon muutakin kuin modernin yhteiskunnan päihdenuoret ja heidän näkökulmansa. Mielestäni shamanismi on joka tapauksessa mielenkiintoinen ilmiö, josta tällaisella foorumilla syntynee keskustelua myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät hae shamanismista oikeutusta sekoilemiseen. Toisaalta ymmärrän hyvin, miksi tällaisia ''eksyneitä sieluja'' nyky-yhteiskunnassa on, vaikka en pidäkään sellaista tavoiteltavana tienä.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Mushroom - Marraskuu 26, 2012, 20:48
Joo, onhan se tietyssä mielessä vähän hassua, että niin erilaisesta nykymaailmasta tahdotaan lähteä seilaamaan vinksinvonksin-landiaan joskus tietämättä oikeasta shamanismista mitään. Mitä itse luin aiemmin mainitsemastani mytologia-kirjasta, sain sellaisen käsityksen, että silloiseksi shamaaniksi tai noidaksi piti opetella koko ikänsä, ja muinaisina aikoina tai nykyisten alkuperäiskansojen olosuhteet ovat tyystin erilaiset.
Tämä on käsitykseni shamaaniksi oppimisesta nykyäänkin. Tosin eipä ole paljon tullut tutustuttua eri alueilla elävään shamanismiin. Missä vaiheessa ihmistä sitten aletaan nimittämään shamaaniksi... Ehkä silloin kun hänellä on tarpeeksi näyttöä taidoistaan, jotta muut sanovat häntä sitten shamaaniksi?  ::) Siis mikäli hän on tullut kaapista ulos... Toki ihmisellä itsellään on oma mielipiteensä siitä onko hän "shamaani".

No ei mulla siis mitään ole psykedeelejä tai shamanismia vastaan, mutta monet vaan tuntuvat perustelevan huumeita shamanismilla ja kutsuvan itseään shamaaniksi tai shamanismin harjoittajaksi heti, kun on kerran vähän rummutellut.

Itsellänikin on rumpu ja olen käyttänyt psykedeelejä ja maailmankuvani on jokseenkin pakanallinen, mutta en kutsu itseäni shamanismin harjoittajaksi.
Öö, eli et harjoittele shamanistisia tekniikoita? Vai ymmärsinkö oikein... Itse kutsun itseäni shamanismin harjoittajaksi, koska harjoittelen näitä tekniikoita, it's so simple. Mikäli tarkoituksesi Aivina oli se, että "shamanismin harjoittajaksi" kehittyminen niin sanotusti vaatii jotain muutakin kuin vain pyrkimystä harjoittaa shamanistisia tekniikoita, en ole ainakaan tätä kirjoittaessani samaa mieltä asiasta. Hyvällä perustelulla voit toki mahdollisesti vaikuttaa mielipiteeseeni, mutta minusta liiallinen pilkunnussiminen ja verbaalisesti tasan tarkka teksti ainakaan foorumilla ei ole mielestäni kauhean tarpeellista. En sano että olisit tätä tarkoittanut, näin vain oletin. :) Shamanismia sinällään tuntuu moni pitävän niin 'pyhänä' aiheena, että pienestäkin hölmön kirjoittajan lipsahduksesta nousee haloo. Ehkä minäkin vaikenen täälä foorumilla kun vain opin pois tyhmyydestäni.  ;) Käsittääkseni shamanistinen tieto leviää yhä nopeammin eteenpäin, niin kirjallisuuden siivittämänä kuin shamaanien höllentyneiden oppilaskriteerienkin suhteen jne. Tiedä sitten mitä se saa aikaan. Joskus näin jonkun lyhyen haastattelun jostain ehkä afrikasta tai etelä-amerikasta, jossa alueen eräs tod.näk. suurshamaaniksi nimitetty henkilö kertoi siitä kuinka on aika avata ikkunoita maailmalle eli alkaa opettaa muitakin kuin vain "samanverisiä". Siksi siis esimerkkinä nämä oppilaskriteerit. Ei varmaan sen suurenpaa merkitystä ollut tuon heimon sen hetkisen edustajan mielipiteellä, mutta tiedä häntä sitten...

Suurelle osalle ihmisistä täälä suomen maassa tuntuu tulevan shamaani -sanasta mieleen juuri tuo mistä Aivina puhuit. Vanhempi kansa sanoo et "siä ne kärppäreis sekoilee" ja nuorempi et "siä ne narkkaamistaan shamanismilla perustelee". Ei tietenkään aina en sitä  :D Toki tätä niin kutsuttua oikeutusta sekoilemiseensa löytyy, ja paljon. Tuntuu et ihmisillä on mennyt usko ja tieto 'selväpäisestä' shamanismin harjoittamisesta. Itsensä mainostaminen shamaanina ei yleensä anna harjoittajasta hyvää kuvaa alaa tunteville, sillä (tietyn)shamanistisen etiikan mukaan "potilas" valitsee shamaanin eikä toisinpäin.

Shamanismin harjoittamisella pyritään kuitenkin oppimaan lisää shamanismista ja maailmasta ja kaikesta, mihin tietoa hakeekin. Toki pelisäännöt pääpiirteittäin tulee olla selvät, ennen kuin esim. matkaamisen aloittaa, mutta väistämättä ei matkaaja tiedä vielä paljon sen enempää ennen kuin saa tietoa noista "toisista todellisuuksista".

Jännä muuten tuo jos tuolla mainitulla perkeleellä on ennen tarkoitettu ylisen ukkoa, miksi sana on muovautunut meidän arjessamme tarkoittamaan saatanaa...? Aina vain alista olen kuullut pidettävän paikkana, joka "on myös vaarallinen/'paha'" maailma.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Aivina - Marraskuu 26, 2012, 21:43
No kerrottakoon oma tarinani, niin ehkä näkökantani selvenee.

Tutustuin joskus yläasteikäisenä suomalaiseen muinaisuskoon, hurahdin siihen ja aloin välittömästi kutsumaan itseäni pakanaksi. Niinkuin sitä nuorena ja höpsönä helposti tekee, että luule ymmärtävänsä jotain asiasta, johon on vasta tutustunut. Suoritin joitain yksinkertaisia rituaaleja metsässä, joista osalla tuntui olevan jotain suurempaa annettavaa ja osa tuntui lähinnä vaan joltain oudolta teatterilta, jota jostain syystä kuitenkin jatkoin.

Jatkoin pyörimistäni asian parissa, kävin suomenuskoisilla juhlilla, osallistuin joukkorituaaleihin ja sain vähän suuremman kosketuksen pyhästä. Jolloin aloin tajuta sitä, että en oikeasti tajua kovin paljoa asiasta.

Jossain vaiheessa lakkasin pyörimästä suomenuskopiireissä, kun osa niistä muista ihmisistä alkoi tuntua luotaantyöntäviltä, pelkäsin Taivaannaulan puheenjohtajaa ja aloin etääntyä yhdestä läheisestä ystävästäni, joka liikkui samoissa kuvioissa. Aloin hahmottaa, että mun on kuljettava omaa tietäni ja etsittävä itse se reitti, jota kuljen. Ei kukaan voi syöttää mulle valmiina mitään uskomusmaailmaa. Ei kristinuskoa, ei pakanuutta, vaan mun on vaan mentävä ja koettava itse.

Vasta nyt alan hahmottaa näitä kaikkia juttuja vähän paremmin. Maailmankuvani on muotoutunut jokseenkin "shamanistiseksi", vaikka en oikein tykkää käyttää sitä sanaa, koska varsinkin tällaiselle huumefoorumille asiasta kirjoittaessa tulee mieleen vaan ne kerrostaloshamaanit, jotka eivät ole ikinä metsää tai luontoa nähneetkään. Kunhan nappailevat tajuntaamuuntavia aineita siellä neljän seinän sisällä ja kutsuvat sitä shamanismiksi. Tuntuu, että se sana on kokenut näissä piireissä jonkinsortin inflaatiota.

En harjoita juurikaan "shamanistisia harjoitteita", mutta elämääni vaikuttaa se, että maailmankuvani on muotoutunut sellaiseksi, että se käsittää tämän maailman (=keskinen), vainajien maailman (=alinen / Tuonela) ja korkeampien voimien / jumalten maailman (= ylinen). Ylinen tosin tuntuu olevan minulle vielä hyvin epäselvää aluetta. Jumalat tuntuvat omituiselta joukolta suunnattomia voimia, joita tällaisen tavallisen tallustelijan on turha edes yrittää ymmärtää. Ainoa, mitä voin antaa, on kunnioitus niitä kohtaan ja pyrkimys elää niiden kanssa tasapainossa.

Kiitän Ukkoa hyvistä säistä, pyydän "häneltä" vettä kastelemaan viljelymaitani. Tervehdin Tapiota astuessani metsään ja toisinaan vien "hänelle" (/Metsälle) pieniä uhrilahjoja merkiksi siitä, että kuljen siellä sopuisin aikein. Jos kerään metsästä jotain, jätän aina jotain kiitokseksi. Saatan tehdä pienen kukkakimpun kiven päälle ja jättää esimerkiksi osan marjasaaliista sen viereen. Jos satun kantaaan mukanani olutta, itsetehtyä mehua tai muuta vastaavaa, kaadan siitä kivelle tilkkasen.

Erityisen tärkeässä asemassa on sukutilallani, pellonlaidalla oleva suuri pihlaja (suomalaisten pyhä puu) jonka juurella makaa suuri sammaloitunut kivi. Se paikka on huokunut minulle jotain erityislaatuista jo siitä asti, kun olin lapsi.
Nykyisin kannan kivelle pienimuotoisia uhriaterioita tärkeinä päivinä ja vien osan pellon sadosta (mielellään ensimmäiset palat) kivelle ja kiitän taivaan ja maan väkeä siitä, että pelto on tuottanut meille ruokaa.
Kivi tuntuu symboloivan minulle myös menneitä sukupolvia, jotka ovat samoja peltoja viljelleet. Kiitän usein kiven luona myös heitä.

Suvun merkityksestä voisin jaaritella vielä lisää, mutta tuntuu, että ehkä tässä alkaa olla nyt riittävästi tältä erää.

Tätä elämäntapaani en oikein tykkää kutsua uskonnoksi tai edes uskoksi. Shamanismi tuntuu sanana tosi vieraalta ja jotenkin meidän aikaamme kuulumattomalta. Tai siis, että musta tuntuu, että shamanismi on mennyt hautaan niiden kaikkien shamaanien mukana, joskin voin ihan hyvin olla väärässä, sillä nämä kaikki jutut on kuitenkin aikalailla sellaisia kokemuspohjaisia juttuja.

Olen yksinkertainen ihminen, enkä oikein osaa määritellä tällaisia hengen juttuja tai antaa niille nimiä.

Minä olen mitä olen ja näen maailman miten näen. Olen kai vaan vähän allerginen määritelmille ja joillekin valmiille poluille, joita kulkea.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Dopamiiniorava - Marraskuu 27, 2012, 14:51
Olen vähän nuorempana myös miettinyt näitä valmiita maailmankatsomuksia kuten pakanuutta, kaikki niistä tuntuvat kuitenkin jotenkin keinotekoisilta. Esimerkiksi kristityt eivät ole ollenkaan kristuksensa kaltaisia, kuten Gandhi sanoi. Gandhi eli käsitykseni mukaan maailman tärkeimmästä asiasta ja sen mukaan melko täydellisesti, eli rakkaudesta joka ei rajoitu parisuhteeseen, sukulaisiin ja ystäviin. Em. asia on viimeaikoina pärähtänyt maailmankatsomuksekseni, voisin melkein sanoa, että jumala on rakkaus, ainakin jos tärkeimmällä asialla ja tarkoituksella tarkoitetaan sanaa jumala miettimättä kaikkea sitä, mikä siihen sanaan liittyy. Mutta ei siitä sen enempää.

Shamanismi ehkä on suurimmalta osin haudassa noitien kera, mutta uskon, että ilmiöön liittyy jotain nykyaikaan yhdistettävää yleismaailmallisempaa asiaa. Aivina, olet oikeassa, että tämä aihe voi täyttyä jokseenkin irrelevantista wannabe-shamaanien kirjoitteluista, mutta uskon että heidän kirjoittelustaan voi myös oppia jotakin, jos ei muuta niin sen että se voi toimia rivien välistä esimerkkinä siitä miten ei kuulu toimia, ja he taasen voivat oppia sinun kokemuksistasi. Antaa kaikkien kökköjen kökkiä. Ensimmäinen kirjoituksesi ei ollut periaatteessa mitenkään asiatonta, mutta toivoisin, että asioista kirjoitettaisiin selvästi kunnioittavalla sävyllä niin negatiivisissa kuin positiivisissa asioissa, paitsi jos joku ei oikeasti tahdo ymmärtää mitä hänelle sanotaan.

Tätä yleismaailmallista asiaa shamanismista voisi olla juurikin nykyajan meditaatio ja itsesuggestiot, jota voisi vertailla kirjallisuudesta ongittuun tietoon vanhojen aikojen ja nykyajan alkuperäiskansojen kokemuksiin. Itse en ole kovin pitkällä tiedoissani, mutta toivottavasti joku löytyy kirjoittamaan enemmän asiaa.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Qufwan - Joulukuu 06, 2012, 12:56
Psychoactivity The Fountain of Culture - Christian Rätsch (http://www.youtube.com/watch?v=ea-BVYT3rWw#)
Nepalilaisista Shamaaneista, historiasta ja päihteistä joita he käyttävät
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Ilviselmä - Joulukuu 09, 2012, 22:43
En koe kovinkaan syvällisesti perehtyneeni shamanismiin, mutta olen siinä käsityksessä, että aika keskeisessä määrin kyse on intuitiivisen/näkymättömän tiedon/ymmärryksen etsinnästä sekä inspiraatiokanaviin kytkeytymisestä ja niistä ammentamisesta. Ja näiden tarjoamien hedelmien tuomisesta arkimaailmaan. (On toki muitakin merkityksiä, niistä kirjoittakoon muut lisää.)

Shamaaniksi kai aletaan kutsua henkilöä, joka koetaan tehokkaaksi näissä puuhissa.

Määritelmäni mukaista touhua voi myös ylempänä mainittu päihdeongelmainen nuori harjoittaa. Silloinkin, kun puhe shamanismista todella on jossain määrin oman tuhoisan/vastuuttoman/holtittoman päihteidenkäytön puolustelua/glorifiointia ja pakoa arjen rankkuudesta. Hyvinkin sekavan oloinen voi olla häkellyttävänkin viisas ja tarkkakatseinen näkijä (terkkuja Espoon kerrostaloshamaanille), tai esimerkiksi mieletön luova visionääri.


Moderoin muuten Mushroomin viestiin lainaustagit oikein ja siirsin ketjun Vapaaseen aiheeesen, koska tarkoitus ei ole keskustella pelkästään sienishamanismista.
Otsikko: Vs: Shamanismi
Kirjoitti: Arvalis - Joulukuu 10, 2012, 09:24
Ei pitäisi ensinkään puhua mistään yhtenäisestä shamanismista, vaan shamanismeista; tämän position ottavat mm. Josep Maria Fericgla kirjassa Los chamanismos a revisión ("shamanismit uudelleenkäsiteltävänä") ja Robert J. Wallis uusshamanismia kritisoivassa kirjassaan Shamans/Neo-Shamans: Ecstasies, Alternative Archaeologies and Contemporary Pagans.

Jälkimmäiseksi mainittu kritisoi rankalla kädellä mm. Mircea Eliaden klassista määritelmää shamanismille ("arkaanen ekstaattinen harjoite") sekä Harnerin ydin/rumpushamanismi-hölynpölyä. Lainaus kirjasta:

Lainaus
   Further misunderstandings of shamanisms are perpetuated when the notion of archaism is used to describe, locate and typify them. Harner presents ‘shamanism’ as an ‘ancient human legacy.’ Rutherford states it is ‘the oldest way in which humanity has sought connection with Creation’; at least MacLellan points out it is only ‘possibly the oldest kind of organised spiritual expression.’ This impression of shamanisms as ancient, undoubtedly heavily influenced by Eliade’s catchy subtitle ‘archaic techniques of ecstasy’, has not been scrutinised sufficiently. This is perhaps because a preoccupation with dating, antiquity and the primordialness of material culture and humanity affects archaeology as much as it does neo-Shamanisms – it is one reason many of us are drawn to archaeology in the first place. Nevertheless, such a widespread understanding of shamanisms surely requires unpacking, particularly in light of increased archaeological attention to shamanisms past (e.g. Lewis-Williams and Dowson 1999 [1989]; Clottes and Lewis-Williams 1998; Price 2001a).

   Shamanisms are consistently used to exemplify the enduring nature of ‘primitive’ ecstatic religions, oft described – misleadingly – as ‘the key to religion’ (Riches 1994), ‘the world’s oldest form of religion’ (Vitebsky 2000: 55), ‘the real “Old Time Religion” ’ (www.shamanism.org/ (http://www.shamanism.org/)), ‘the oldest spiritual discipline known to human kind’ (Kokopelli neo-Shamanic workshop flyer), and a way of getting ‘back to the Palaeolithic with acid-house rave’ (cited by Vitebsky 1995a: 153). It is also claimed to be the oldest artistic tradition or beginnings of art (Lommel 1967), the origins of acting and performance, even the cause behind the spark of human consciousness and language (e.g. De Rios 1984), and ‘the shaman: the gay and lesbian ancestor of humankind’ (Jeter 1990: 317). These notions are typically Western and monolithic, locating shamans and shamanisms in a distant, homogeneous, and perhaps Edenic, past which again neglects the injustices facing contemporary shamans and their marginalised communities.