Kannattaako antaa vielä hetki olla ja seurailla ja jos ei muutosta tapahdu leikata steriilillä veitsellä ne kohdat pois?

Kuulostaa järkevältä tavalta edetä.

- Pohjamuovin ja laatikon sisäpintojen sterilointi esim desinfiointiaineella, isopropanolilla, tms. Jos teet monotubetyyliin niin substraatti tasaisesti pohjamuoville. Kasvualustan pintaa voi painella kevyesti esim lusikalla. Tai sitten muutama sentti kevytsoraa pohjalle ja substraatti omassa boksissaan terraan. Työvälineet kandee steriloida ennen kontaktia kasvualustan kanssa.
- Kansi kiinni ja odottelemaan kasvualustan täyttä kolonisaatiota, yleensä 5-7 pv. Kasvualusta on täysin kolonisoitunut kun koko pinta valkoinen rihmastosta. Kokonaan kolonisoitunut kasvualusta on suht resistentti homeille.
- Kevyttä sumuttelua ja tuulettelua voi tehdä silloin tällöin (rihmasto nauttii sumuttelusta ja raikkaasta ilmasta). Seisovaa vettä rihmaston päällä vältettävä. Terran sisäpinnat ja pohja kannattaa sumutella märiksi kosteuden nostamiseksi.
- Satoa odotettavissa 2-3 viikon kuluessa jos ei homeita ilmaannu.

Onnea matkaan! Vastailen lisäkysymyksiin

Mahtavasti kirjoitettu ja elävän tuntuinen tarina. Karmaa sulle.

Nyt kuulostaa jo rakentavalta suhtautumistavalta. 

Värin ja esiintymistavan perusteella arvioisin bruisingiksi, mutta eihän koskaan voi olla satavarma mistään. Tarkkaile tilannetta muutama päivä. Jos tuo alkaa tuottaa erillisen näköistä kasvustoa rihmaston päälle ja sienten kasvu pysähtyy ennenaikaisesti, niin kyseessä on home. Onko haju normaalin sienimäinen?

Totta, sekin vielä. Bonareita tuli viimeksi rutkasti 

Mulla ilmeni kasvatuksessa sellainen kiintoisa ongelma, että itiöemät näyttävät jäävän kääpiökokoisiksi. Kaikki meni hienosti fruittausvaiheeseen asti. Rihmasto kasvoi elinvoimaisesti ja inokuloinnista pinnien ilmestymiseen toissijaisessa kasvualustassa meni noin kolme viikkoa. Ihmettelin kuitenkin, kun itiöemien kasvu oli todella hidasta, kunnes ne alkoivatkin aivan normaalisti aukoa lakkejaan muutaman päivän kuluttua pinnaamisesta, harmillista tosin, että vain sentin tai parin kokoisina. Vaikkaan itse aiheuttajaksi geneettisiä syitä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Nostetaanpa hieman tätä ketjua. Koen tarvetta kommentoida aiemmin ketjussa postattua tek 100 -erotustekniikkaa. Kyseessä on suhteellisen selkeä acid/base-tekniikka, mikäli sattuu olemaan teoreettisessa mielessä kiinnostunut DMT-erottelusta. Mulla on pari huomiota tähän ohjeeseen.


1. Sekoita 125ml 5% valkoviinietikkaa litraan tislattua vettä (keitetty vesikin käy).

Ensimmäisessä kohdassa on käännösvirhe. Alkuperäisessä englanninkielisessä ohjeessa käytetään termiä white vinegar, mikä ei suinkaan tarkoita valkoviinietikkaa vaan tätä puhtaampaa väkiviinaetikkaa, jota tässä kannattaakin käyttää. Keitetty vesi ei käy, jos tavoite on saada mahdollisimman puhdasta lopputuotetta, vaan tulee käyttää tislattua vettä tai akkuvettä, jota saa ainakin huoltoasemilta ja rautakaupoista. Vaultin stb-ohjeessa mainittu lähdevesi ei eroa millään tavalla hanavedestä kemiallisessa työskentelyssä, joten sen hankkiminen nyt ainakin on turhaa.

Loppuvaiheessa, kun bensiini ja siihen erottuneet kiteet kaadetaan suodattimen läpi, suosittelisin itse ammoniakkipesun sijaan suorittamaan uudelleenkiteytyksen, joka on yleinen puhdistuskäytäntö orgaanisessa kemiassa. Tämä pääasiassa siksi, että ammoniakkia voi olla vaikeaa saada Suomessa. Eli suodattimeen jääneet kiteet liuotetaan uudelleen pieneen määrään puhdasta (käyttämätöntä) bensiiniä. Bensiiniä käytetään tässä vain niin vähän, että kaikki kiteet juuri ja juuri liukenevat siihen eli bensiini on kylläinen dimetyylitryptamiinista. Tätä voi kokeilla vaikka 20 millilitralla ensin, ja jos kiteitä jää liukenemattomiksi, lisätään vain bensiiniä niin kauan, että koko dmt-faasi on liuennut siihen. Sitten vain uudelleen pakastimeen ja suoritetaan suodatus vielä kerran. Näin päästään vielä puhtaampaan lopputulokseen.


"Tulos: 100g tuotti noin 570mg DMT:tä"

Tässä on kyseessä teoreettinen saanto (joidenkin lähteiden mukaan Mimosa Hostilis sisältää 0,57% dmt:tä). Kannattaa kuitenkin huomioida, että edes parhaissa kemian tuotantoprosesseissa ja moderneilla laitteilla ei päästä koskaan sadan prosentin saantoihin. Kotioloissa ilman asianmukaisia laboratoriovälineitä saantoprosenteissa tuskin päästään helposti edes viiteenkymmeneen.