Psilosybiini.info

Yleistä => Psilosybiini lääkkeenä ja päihteenä => Aiheen aloitti: Mental - Marraskuu 30, 2020, 17:41

Otsikko: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Mental - Marraskuu 30, 2020, 17:41
Hei!
Olen uusi palstalla ja historiaani kuuluu vakavampia mielenterveyden häiriöitä. Olen sairastanut noin 25 vuotta ja diagnoosina on ollut skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ajoittain olen kärsinyt syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen lukenut psykedeelisistä hoitomuodoista jonkin verran. Nyt on siis aloitettu joissakin maissa hoitoja ja kokeiluja joilla hoidetaan masennusta ja ahdistusta psilosybiinillä. Tavanomaisilla lääkkeillä on myös vaikeita sivuvaikutuksia tai ne eivät oikein toimi. Vaikka syön msennuslääkkeitä olen todella alakuloinen ja ahdistunut.

Mutta onko psilosybiini vaarallinen jos esimerkiksi sairastaa skitsoaffektiivista syndroomaa tai skitsofreniaa? Tuo yksi ketju on tosi vanha ja käsittelee lähinnä masennusta ja ahdistusta. Vakavat mielenterveysonglemat joita esimerkiksi skitsofrenia on ei siinä käsitelty. Hoitomuodoksi tuleminen kestää todella kauan. Jos kokeilen itse niin tuhoanko aivoni lopullisesti ja saan vain todella vaikean psykoosin? Poistakaa viesti jos oli aiheeton tai palstalle sopimaton. Jos palstalla on samankaltaisia sairauksia omaavia kirjoittajia niin voitte kertoa kokemuksista.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Diogenes - Joulukuu 02, 2020, 16:13
-
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Joulukuu 20, 2020, 18:16
Hei!
Olen uusi palstalla ja historiaani kuuluu vakavampia mielenterveyden häiriöitä. Olen sairastanut noin 25 vuotta ja diagnoosina on ollut skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ajoittain olen kärsinyt syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen lukenut psykedeelisistä hoitomuodoista jonkin verran. Nyt on siis aloitettu joissakin maissa hoitoja ja kokeiluja joilla hoidetaan masennusta ja ahdistusta psilosybiinillä. Tavanomaisilla lääkkeillä on myös vaikeita sivuvaikutuksia tai ne eivät oikein toimi. Vaikka syön msennuslääkkeitä olen todella alakuloinen ja ahdistunut.

Mutta onko psilosybiini vaarallinen jos esimerkiksi sairastaa skitsoaffektiivista syndroomaa tai skitsofreniaa? Tuo yksi ketju on tosi vanha ja käsittelee lähinnä masennusta ja ahdistusta. Vakavat mielenterveysonglemat joita esimerkiksi skitsofrenia on ei siinä käsitelty. Hoitomuodoksi tuleminen kestää todella kauan. Jos kokeilen itse niin tuhoanko aivoni lopullisesti ja saan vain todella vaikean psykoosin? Poistakaa viesti jos oli aiheeton tai palstalle sopimaton. Jos palstalla on samankaltaisia sairauksia omaavia kirjoittajia niin voitte kertoa kokemuksista.

Heippahei. Todella vaikea kysymys. Uskoisin että sienet eivät ole ainakaan sieltä vaarallisimmasta päästä ottaen huomioon millaisia aineita lääkärit voivat kirjoittaa otettavaksi. Ja jos jostain aineesta jotain todellista pitkävaikutteista parannusta voi saada niin uskoisin että juurikin sienet tai muut psykedeelit ovat niitä.

Tämä voi olla sellainen kysymys johon et saa vastausta muuten kuin itse kokeilemalla. Harvat lääkärit tuskin osaavat sanoa mitään todellista faktatietoa tästä. Myöskään foorumeilta tuskin kukaan osaa sinulle vastausta antaa.

Sienet ovat ainakin tehokas työkalu mielen parantamiseen. Hyödyt ovat kuitenkin paljon henkilöstä itsestään kiinni.

Haluatko kertoa mitä oireita sinulla tarkalleen on joita pelkäät sienten pahentavan? Tai mitä oireita sinulla on joita haluaisit sienillä parantaa?
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Joulukuu 21, 2020, 16:53
Uskoisin että sienet eivät ole ainakaan sieltä vaarallisimmasta päästä ottaen huomioon millaisia aineita lääkärit voivat kirjoittaa otettavaksi.
Just tämäntyyppistä keskustelua käytiin joskus kaverin kanssa. Siis hänen mielestään tässähän on se ero, että ammattihenkilö antaa lääkkeet, ja silloin se on lääkärin vastuulla.
Ja jos taas itse menee itsenäisesti jotai "kokeilee", ja se menee jollain tavoin pahasti pieleen, niin sitä mukaahan se tulee yhteiskunnalle maksamaan ???

Vaikka varmasti apteekista löytyy aika paljon pahempia troppeja verrattuna psilosybiiniin.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Joulukuu 22, 2020, 19:07
Uskoisin että sienet eivät ole ainakaan sieltä vaarallisimmasta päästä ottaen huomioon millaisia aineita lääkärit voivat kirjoittaa otettavaksi.
Just tämäntyyppistä keskustelua käytiin joskus kaverin kanssa. Siis hänen mielestään tässähän on se ero, että ammattihenkilö antaa lääkkeet, ja silloin se on lääkärin vastuulla.
Ja jos taas itse menee itsenäisesti jotai "kokeilee", ja se menee jollain tavoin pahasti pieleen, niin sitä mukaahan se tulee yhteiskunnalle maksamaan ???

Vaikka varmasti apteekista löytyy aika paljon pahempia troppeja verrattuna psilosybiiniin.


Tulipas tuosta mieleen. Kun monet ajattelee että länsimainen lääketiede on se parempi tai oikeampi tapa hoitaa mielenterveyttä.

Onko siis länsimainen lääketiede oikeasti tässä hyvä? Jos ajatellaan miten länsimainen lääketiede yleensäkin lähestyy mielenterveysongelmia: otetaan tähän ääriesimerkiksi lobotomia (joka oli käytössä vielä 70 luvulla). Mitä tuo toimenpide kertoo yleisesti ottaen länsimaisen lääketieteen ymmärryksestä koskien ihmisen psyykettä? Kun hoitokeinoina useisiin mielenterveysongelmiin on käytännössä aivojen lamaaminen tavalla tai toisella.

Vaikka lobotomiaa ei ole saanut suorittaa enään vuosikymmeniin ja lääketiede on kehittynyt siitä monilta osin, niin täytyy kysyä että miten paljon tämän lääketieteen lähestyminen mielenterveysongelmiin on muuttunut noista ajoista? Kun nykypäivänä lääkäri kirjoittaa mielenterveysongelmasta kärsivälle henkilölle hyvin usein jotakin aivoja lamaavia aineita, kuten bentsodiatsepiineja, tai muita jollain tapaa saman vaikutuksen aikaansaavia aineita.

Onko lobotomia nyt siis vain muuttunut tuosta fyysisestä toimenpiteestä kemialliseen? Kun perimmäisenä ajatuksena hoitaa näitä vaivoja tuntuu olevan edelleen tuo potilaan aivojen/mielen lamaaminen jollain tapaa. Tai myös olotilan piristäminen väkisin kemiallisesti, sotkien samalla aivojen normaalin toiminnan (molemmissa tapauksissa).

Kovinkaan tehokasta ei ole myöskään toisena hoitokeinona käytettävä Puheterapia, jos se on sellaisten henkilöiden toimittamana jotka eivät itsekkään ymmärrä ihmisen psyykkeestä käytännössä yhtään mitään. Kun koko käytettävä lääketiede ei käsitä ihmisen psyykettä sellaisena kuin se oikeasti on. Joka on oikeastaan koko länsimaisen lääketieteen ongelman ydin.

Puheterapia on tietysti fiksun ihmisen toimittamana positiivista, mutta senkin toimivuus on lopen hyvin rajallista jos potilaana on jokin vaikeampi, vakavemmista oireista kärsivä henkilö, joka on mahdollisesti vielä samaan aikaan täysin sokea henkimaailmalle ja joka pahimmillaan kieltää henkimaailman kokonaisuudessaan.


Tätä ajatusta jatkaen:
Millaisena vaihtoehtona psykedeelit tässä sitten on? Kun ne kykenevät parantamaan useita yleisiä ja vaikeampia mielenterveysongelmia pysyvästi ja kun ne tekevät sen usein kertaluontoisesti käytettynä vieläpä täysin "itsestään" ilman tarvetta toisen ihmisen kanssa keskusteluun.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Joulukuu 23, 2020, 17:25
Erittäin hyviä pointteja Pehmolta. Tuokin tuli vähän yllätyksenä, että lobotomia on ollut käytössä vielä 70-luvulla, ottaen huomioon millainen toimenpide se on.

Muistan kuulleeni vertauksen, että rikkinäisen hanan voi korjata laittamalla putket poikki.
Kuulostaa aika osuvalta vertaukselta, tehtiinpä se sitten fyysisesti tai just niillä tietyillä lääkkeillä.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Joulukuu 25, 2020, 00:14
Erittäin hyviä pointteja Pehmolta. Tuokin tuli vähän yllätyksenä, että lobotomia on ollut käytössä vielä 70-luvulla, ottaen huomioon millainen toimenpide se on.

Muistan kuulleeni vertauksen, että rikkinäisen hanan voi korjata laittamalla putket poikki.
Kuulostaa aika osuvalta vertaukselta, tehtiinpä se sitten fyysisesti tai just niillä tietyillä lääkkeillä.


Hyvä vertauskuva.

Myös toisella tavalla kuvailtuna: Nämä siis periaatteessa yrittävät korjata rikkinäistä ohjelmistoa muuttamalla laitteistoa. Sinulla on siis rikkinäinen softa, ja nämä nerot yrittää korjata sen hardwaren kautta. Ja he tekevät noin ymmärtämättä sen softan toimintaa, saatika edes sen hardwarenkaan toimintaa.

Moderni lääketiede kuvaa aivojen toimintaa tietokoneelta käsin ja koittaa sitä kautta ymmärtää mielen toimintaa. Jokin mielen toiminto, saa jonkin aivojen osa-alueen aktivoitumaan ja näin löydetään yhteyksiä eri asioiden välillä. Ja ajatellaan sitten että mieli voidaan korjata jos näihin aivojen osioihin puututaan kemiallisesti muuttamalla niiden toimintaa. Masentuneella ihmisellä nähdään esimerkiksi vajausta jonkin alueen toiminnassa ja ratkaisuna tähän, sen alueen toimintaa aktivoidaan kemikaalilla jonka on havaittu lisäävän tämän alueen toimintaa. Aivan järjetöntä ajatella että mielen voisi koskaan parantaa tällä tavoin. Tämä on juuri sitä softan korjausta hardwaren puolelta. Jos softan toiminta on alkujaan rikkinäinen niin se voidaan korjata vain sieltä ohjelmistopuolelta uudelleen kirjoittamalla.

Periaatteessa ainoa toimiva parannuskeino jota ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle, on tuo puheterapia. Mutta miten kukaan ihminen voi koskaan valoittaa jotain toista ihmistä samalla tasolla miten vahva psykedeelinen kokemus voi tehdä? Ihminen ei käytännössä koskaan tule pystymään samanlaiseen. Ei edes lähimainkaan. Psykedeelistä kokemusta on mahdotonta siirtää pelkillä sanoilla kenenkään ihmisen mieleen. Ainoa tapa on kokea se itse.

Psykedeelit ovat tavallaan kuin luonnon oma recovery levyke ihmismielelle. Ainoa todellinen keino korjata ihmisen mieli perusteellisesti.

Jokainen ihmismieli on rakenteeltaan vajaa, jos se ei ole läpikäynyt jonkinlaista vahvaa psykedeelistä kokemusta. Nämä kokemukset valoittaa ihmiselle ne elämän alkulähteet. Ne kaikkein tärkeimmät asiat joita jokaisen kuuluisi tietää ja joita jokaisen pitäisi pystyä näkemään.

Ihminen voi varmasti avustaa toista ihmistä onnistuneesti "arkisissa" asioissa. Neuvoja miten selvitä joka päiväisestä modernista elämästä. Opettaa/korjata sosiaalista käyttäytymistä/ajattelua. Suositella asioita kuten meditointia ja joogaa. Muita hyviä harrastuksia. Avustaa niissä. Jne. Puheterapia varmasti toimii tällaisissa asioissa. Mutta vakavemmin rikkinäisen ihmismielen perustava korjaaminen vaatii käytännössä tuon luonnon oman recovery levykkeen.


Edit:

Tietokoneihmiset: Älkää ottako tuota softan korjaus vertauskuvaa liian kirjaimellisesti. Tottakai on olemassa tapauksia jossa joitain softan yksinkertaisia vikoja voidaan "korjata" muuttamalla laitteistoa. Vaikkei sitä softan koodia pystytä tällä tavoin koskaan muuttamaan niin voidaan silti joitain yksinkertaisia viallisia esim. parametreja "korjata" muuttamalla laitteistoa.

Tässä vertauskuvassa tarkoitetaan kuitenkin tapausta jossa softan toiminta on hyvin laajamittaisesti rikkinäinen.

Älkää ottako tätä liian kirjaimellisesti myöskään siksi koska tietokoneet ja ihmiset eivät ole sama asia :)
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Joulukuu 25, 2020, 15:38
Ehkä siinä tapauksessa kuitenkin moderni lääketiede ja tietyt lääkkeet (tässä tapauksessa antipsykootit) on se toimiva ratkaisu, jos henkilöllä on esim. akuutti psykoosivaihe päällä?
Toinen vaihtoehto olisi odottaa, että vaihe menee itsestään ohi. Mutta voiko tällä tavalla tauti mahdollisesti pitkittyä kunnolla, ja mennä vakavammaksi oirekuvaltaan?
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Feder-Feder - Joulukuu 25, 2020, 17:24
En ole lukenut koko ketjua, joten anteeksi.

Olen perehtynyt psilosybiiniterapiaan ja hoitosuuntauksiin psykologisten sairauksien osalta tutkimusten ja kirjallisuuskatsausten kautta. Nyky terapiaan ei oteta mukaan sellaisia potilaita, joilla on vakavia psykologisia häiriöitä, kuten psykooseja. Tiede ei siis voi vielä vastata kysymykseen "auttavatko psykedeelit skitsofrenian kaltaisiin ym. vakaviin häiriöihin", mutta psykoaktiivinen annos nostaa mahdollisuutta kohtauksiin niillä potilailla joilla on suvussa tai itse sairastavat vakavia psykologisia häiriöitä.

Moneen muuhun mielenterveyden häiriöihin sillä on taas tehoa oikein nautittuna. Suomessa lääkärit eivät tunne psykedeelien potentiaalia. Kaikki on kuitenkin muuttumassa, uskoakseni kiihtyvää vauhtia... Suomi vain laahaa kaikessa jälkijunassa. Lainsäädäntö lähtee Yhdysvalloista. Siellä ollaan kehittämässä toimivia hoitomalleja terveydenhuoltoon, jotka varmasti leviävät sen jälkeen Euroopan kautta Suomeen. Psykedeeli tutkijat ovat vasta pyytämässä lupaa laajempiin tutkimuksiin, mutta MDMA on jo ihan loppuvaiheen tutkimuksissa. Koska MDMA terapia ja psykedeeliterapia on samantyyppisiä, uskon että se helpottaa myös psykedeeli hoitojen aloittamista.

Eräs MDMA terapeutti sanoi hienosti, että MDMA avaa oven ihmisen luontaiseen universaaliin kykyyn hakea parannuskeinoa ongelmiin. Samahan pätee nähdäkseni psykedeeleillä.

Se, että niistä saataisiin hoito Suomeen ei tietenkään yksinkertaista monesta syystä. Suurimpana ongelmana voisin veikata, että jouduttaisi kehittämään kokonaan uusi järjestelmä, jossa on uudella tavalla koulutettu henkilökunta, että he voivat toteuttaa psykedeeliterapiaa.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Joulukuu 25, 2020, 19:20
Ehkä siinä tapauksessa kuitenkin moderni lääketiede ja tietyt lääkkeet (tässä tapauksessa antipsykootit) on se toimiva ratkaisu, jos henkilöllä on esim. akuutti psykoosivaihe päällä?
Toinen vaihtoehto olisi odottaa, että vaihe menee itsestään ohi. Mutta voiko tällä tavalla tauti mahdollisesti pitkittyä kunnolla, ja mennä vakavammaksi oirekuvaltaan?


Antipsykoottiset aineet voivat varmaan katkaista tuollaisen episodin. Mitään parannusta ne eivät tee. Itseasiassa jos katkaiset tuollaisen episodin antipsykoottisella aineella niin sehän voi tulla entistä helpommin takaisin, koska kun tuon antipsykoottisen aineen vaikutus lakkaa, niin se alue mitä se aivoissa niin sanotusti jarrutti, toimii nyt entistäkin vilkkaammin.

Tästä syystä näihin aineisiin yleensäkin muodostuu riippuvuus. Aivot kompensoi sitä muutosta mitä tuo kemikaali saa aikaan. Yrität jarruttaa jonkin toimintaa, niin aivot reagoivat siihen päinvastaisesti.

Kertaluontoisesti otettuna voi siis toimia. Mutta mitä useammin otat, sitä suuremmaksi ongelma kasvaa.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Joulukuu 26, 2020, 18:01
Ehkä siinä tapauksessa kuitenkin moderni lääketiede ja tietyt lääkkeet (tässä tapauksessa antipsykootit) on se toimiva ratkaisu, jos henkilöllä on esim. akuutti psykoosivaihe päällä?
Toinen vaihtoehto olisi odottaa, että vaihe menee itsestään ohi. Mutta voiko tällä tavalla tauti mahdollisesti pitkittyä kunnolla, ja mennä vakavammaksi oirekuvaltaan?


Antipsykoottiset aineet voivat varmaan katkaista tuollaisen episodin. Mitään parannusta ne eivät tee. Itseasiassa jos katkaiset tuollaisen episodin antipsykoottisella aineella niin sehän voi tulla entistä helpommin takaisin, koska kun tuon antipsykoottisen aineen vaikutus lakkaa, niin se alue mitä se aivoissa niin sanotusti jarrutti, toimii nyt entistäkin vilkkaammin.

Tästä syystä näihin aineisiin yleensäkin muodostuu riippuvuus. Aivot kompensoi sitä muutosta mitä tuo kemikaali saa aikaan. Yrität jarruttaa jonkin toimintaa, niin aivot reagoivat siihen päinvastaisesti.

Kertaluontoisesti otettuna voi siis toimia. Mutta mitä useammin otat, sitä suuremmaksi ongelma kasvaa.
Onko tässä taustalla sitten joku kustannustehokkuus hoitopaikkojen määrässä tms.? Siis jos idea on katkaista mahdollisimman äkkiä se episodi.
Paitsi jos ne lääkkeet voivat myöhemmin ajaa uudelleen osastolle, jos se tauti tulee herkemmin uudestaan?
Jossain Torniossa taitaa olla sellainen käytäntö, että lääkkeet eivät ole ensisijainen ratkaisu, vaan potilaan kuuntelu ym. hoitotyö.
Kuitenki vähän ristiriitaista, et jossain on mainittu taudin pitkittymisestä, jos sitä ei hoida lääkkeillä kuriin. ???
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Joulukuu 27, 2020, 18:20
Ehkä siinä tapauksessa kuitenkin moderni lääketiede ja tietyt lääkkeet (tässä tapauksessa antipsykootit) on se toimiva ratkaisu, jos henkilöllä on esim. akuutti psykoosivaihe päällä?
Toinen vaihtoehto olisi odottaa, että vaihe menee itsestään ohi. Mutta voiko tällä tavalla tauti mahdollisesti pitkittyä kunnolla, ja mennä vakavammaksi oirekuvaltaan?


Antipsykoottiset aineet voivat varmaan katkaista tuollaisen episodin. Mitään parannusta ne eivät tee. Itseasiassa jos katkaiset tuollaisen episodin antipsykoottisella aineella niin sehän voi tulla entistä helpommin takaisin, koska kun tuon antipsykoottisen aineen vaikutus lakkaa, niin se alue mitä se aivoissa niin sanotusti jarrutti, toimii nyt entistäkin vilkkaammin.

Tästä syystä näihin aineisiin yleensäkin muodostuu riippuvuus. Aivot kompensoi sitä muutosta mitä tuo kemikaali saa aikaan. Yrität jarruttaa jonkin toimintaa, niin aivot reagoivat siihen päinvastaisesti.

Kertaluontoisesti otettuna voi siis toimia. Mutta mitä useammin otat, sitä suuremmaksi ongelma kasvaa.
Onko tässä taustalla sitten joku kustannustehokkuus hoitopaikkojen määrässä tms.? Siis jos idea on katkaista mahdollisimman äkkiä se episodi.
Paitsi jos ne lääkkeet voivat myöhemmin ajaa uudelleen osastolle, jos se tauti tulee herkemmin uudestaan?
Jossain Torniossa taitaa olla sellainen käytäntö, että lääkkeet eivät ole ensisijainen ratkaisu, vaan potilaan kuuntelu ym. hoitotyö.
Kuitenki vähän ristiriitaista, et jossain on mainittu taudin pitkittymisestä, jos sitä ei hoida lääkkeillä kuriin. ???


Hmmm. No usassa (jossa asuu noin 350 miljoonaa ihmistä) taitaa olla enemmän tuo meininki jossa doupit kirjoitetaan heti ensitreffeillä. Pohjolassa voidaan toki toimia eri tavoin. Kuitenkin tämän lääketieteen perusteisiin kuuluu hyvin usein nuo lääkitykset. Melko hyödytöntä joka tapauksessa jos on pahemmassa jamassa oman mielensä kanssa.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Joulukuu 29, 2020, 18:01
Hmmm. No usassa (jossa asuu noin 350 miljoonaa ihmistä) taitaa olla enemmän tuo meininki jossa doupit kirjoitetaan heti ensitreffeillä. Pohjolassa voidaan toki toimia eri tavoin. Kuitenkin tämän lääketieteen perusteisiin kuuluu hyvin usein nuo lääkitykset. Melko hyödytöntä joka tapauksessa jos on pahemmassa jamassa oman mielensä kanssa.
Tosiaan, tässä löytyi tietoa ns. "Keroputaan mallista".
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli
https://www.google.com/amp/s/madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/amp/

Vaikuttaa siis tulevan pitkällä tähtäimellä varsin tehokkaammaksi ja halvemmaksi.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Joulukuu 31, 2020, 18:45
Hmmm. No usassa (jossa asuu noin 350 miljoonaa ihmistä) taitaa olla enemmän tuo meininki jossa doupit kirjoitetaan heti ensitreffeillä. Pohjolassa voidaan toki toimia eri tavoin. Kuitenkin tämän lääketieteen perusteisiin kuuluu hyvin usein nuo lääkitykset. Melko hyödytöntä joka tapauksessa jos on pahemmassa jamassa oman mielensä kanssa.
Tosiaan, tässä löytyi tietoa ns. "Keroputaan mallista".
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli
https://www.google.com/amp/s/madinfinland.org/avoin-dialogi-malli-muuttaa-mielenterveystyon-paremmaksi/amp/

Vaikuttaa siis tulevan pitkällä tähtäimellä varsin tehokkaammaksi ja halvemmaksi.


Kunhan tuon tyylisen hoidon johtoon saadaan oikean henkiset (henkisesti hereillä olevat) ihmiset, niin näkisin tuon kirsikkana kakun päällä yhdessä psykedeelien kanssa. Psykedeelit rakentaa ehjän pohjan, jonka päälle tuo voidaan lisätä.

Jotain tämän tyylistä kait MAPS tutkimuksissa tehdäänkin?

Hyvää uutta vuotta
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Tammikuu 02, 2021, 11:28
Kunhan tuon tyylisen hoidon johtoon saadaan oikean henkiset (henkisesti hereillä olevat) ihmiset, niin näkisin tuon kirsikkana kakun päällä yhdessä psykedeelien kanssa. Psykedeelit rakentaa ehjän pohjan, jonka päälle tuo voidaan lisätä.

Jotain tämän tyylistä kait MAPS tutkimuksissa tehdäänkin?

Hyvää uutta vuotta
Ainakin tiettyihin ongelmiin voisi olla hyvinkin tehokasta. Ja onhan niitä tutkittukin ja sessioita järjestelty menestyksellä.
Mutta vakavampiin ongelmiin luulisi, et se voi pahimmillaan sekoittaa pakkaa entisestään...?
Juuri kuten aiheen otsikonkin tapauksessa, ja jos oireet olisivat vielä aktiivisena.

Eikun uusia vuosia vaan.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Mental - Tammikuu 04, 2021, 17:03
Hei!
Olen uusi palstalla ja historiaani kuuluu vakavampia mielenterveyden häiriöitä. Olen sairastanut noin 25 vuotta ja diagnoosina on ollut skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ajoittain olen kärsinyt syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen lukenut psykedeelisistä hoitomuodoista jonkin verran. Nyt on siis aloitettu joissakin maissa hoitoja ja kokeiluja joilla hoidetaan masennusta ja ahdistusta psilosybiinillä. Tavanomaisilla lääkkeillä on myös vaikeita sivuvaikutuksia tai ne eivät oikein toimi. Vaikka syön msennuslääkkeitä olen todella alakuloinen ja ahdistunut.

Mutta onko psilosybiini vaarallinen jos esimerkiksi sairastaa skitsoaffektiivista syndroomaa tai skitsofreniaa? Tuo yksi ketju on tosi vanha ja käsittelee lähinnä masennusta ja ahdistusta. Vakavat mielenterveysonglemat joita esimerkiksi skitsofrenia on ei siinä käsitelty. Hoitomuodoksi tuleminen kestää todella kauan. Jos kokeilen itse niin tuhoanko aivoni lopullisesti ja saan vain todella vaikean psykoosin? Poistakaa viesti jos oli aiheeton tai palstalle sopimaton. Jos palstalla on samankaltaisia sairauksia omaavia kirjoittajia niin voitte kertoa kokemuksista.

Heippahei. Todella vaikea kysymys. Uskoisin että sienet eivät ole ainakaan sieltä vaarallisimmasta päästä ottaen huomioon millaisia aineita lääkärit voivat kirjoittaa otettavaksi. Ja jos jostain aineesta jotain todellista pitkävaikutteista parannusta voi saada niin uskoisin että juurikin sienet tai muut psykedeelit ovat niitä.

Tämä voi olla sellainen kysymys johon et saa vastausta muuten kuin itse kokeilemalla. Harvat lääkärit tuskin osaavat sanoa mitään todellista faktatietoa tästä. Myöskään foorumeilta tuskin kukaan osaa sinulle vastausta antaa.

Sienet ovat ainakin tehokas työkalu mielen parantamiseen. Hyödyt ovat kuitenkin paljon henkilöstä itsestään kiinni.

Haluatko kertoa mitä oireita sinulla tarkalleen on joita pelkäät sienten pahentavan? Tai mitä oireita sinulla on joita haluaisit sienillä parantaa?
Oireita ei tällä hetkellä ole muita kuin masennus ja ahdistus. Psykoosia ei ole. Lähinnä pelkään että sienet laukaisevat psykoosin. Minulla on ollut hyviä ja huonoja psykooseja. Skitsorenian oireita ei ole oikeastaan ollut vuosikymmeniin enää lääkityksen takia (Peratsin nykyään). Kaksisuuntaista hoidetaan Deprakinella. Skitsoaffektiivinen on sekoitus noista kummastakin. Etsin keinoa "resetoida" aivot. Käyttäisin sieniä siis hoitooni. Luin jo eräästä ketjusta lääkkeiden vaikutuksesta sieniin yhdistettynä. Olen käyttänyt hyvin harvoin kannabista (Kukkaa) mutta se väsyttää enkä pidä sen vaikutuksesta. Moni kehuu sitä mutta ei ole mun juttu.

Olen lukenut uutisia uusista hoitomuodoista masennukseen ja ahdistukseen jossa käytetään psykedeelejä. Myös olen etsinyt tieto MDMA-terapiasta mutta kaikki nämä näyttävät olevan kokeelisella asteella. Lähinnä elän itse tekemässäni vankilassa josta haluaisin vapaaksi tavalla tai toisella. Jos psilosybiini on liian iso riski minulle niin sitten en kokeile. Lääkitykset jotka minulla nykyään on leikkavat tunteet täysin, latistavat kaiken ja myös tekevät väsyneeksi. Keskustelua tästä on ollut myös Tiede-lehden palstalla jota olen seurannut. Tutkimustulokset ovat käsittääkseni kaikin puolin lupaavia ja en siis missään nimessä käyttäisi sieniä viihdetarkoitukseen vaan masenuksen ja ahdistuksen hoitoon.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: siiri - Tammikuu 04, 2021, 17:50
Itse ainakin vastaavassa tilanteessa kokeilisin ehdottomasti, ihan pienillä annoksilla vaikka joku 0,2g ja kuulostelee oloaan. ;)
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Tammikuu 06, 2021, 17:42
Hei!
Olen uusi palstalla ja historiaani kuuluu vakavampia mielenterveyden häiriöitä. Olen sairastanut noin 25 vuotta ja diagnoosina on ollut skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ajoittain olen kärsinyt syvästä masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen lukenut psykedeelisistä hoitomuodoista jonkin verran. Nyt on siis aloitettu joissakin maissa hoitoja ja kokeiluja joilla hoidetaan masennusta ja ahdistusta psilosybiinillä. Tavanomaisilla lääkkeillä on myös vaikeita sivuvaikutuksia tai ne eivät oikein toimi. Vaikka syön msennuslääkkeitä olen todella alakuloinen ja ahdistunut.

Mutta onko psilosybiini vaarallinen jos esimerkiksi sairastaa skitsoaffektiivista syndroomaa tai skitsofreniaa? Tuo yksi ketju on tosi vanha ja käsittelee lähinnä masennusta ja ahdistusta. Vakavat mielenterveysonglemat joita esimerkiksi skitsofrenia on ei siinä käsitelty. Hoitomuodoksi tuleminen kestää todella kauan. Jos kokeilen itse niin tuhoanko aivoni lopullisesti ja saan vain todella vaikean psykoosin? Poistakaa viesti jos oli aiheeton tai palstalle sopimaton. Jos palstalla on samankaltaisia sairauksia omaavia kirjoittajia niin voitte kertoa kokemuksista.

Heippahei. Todella vaikea kysymys. Uskoisin että sienet eivät ole ainakaan sieltä vaarallisimmasta päästä ottaen huomioon millaisia aineita lääkärit voivat kirjoittaa otettavaksi. Ja jos jostain aineesta jotain todellista pitkävaikutteista parannusta voi saada niin uskoisin että juurikin sienet tai muut psykedeelit ovat niitä.

Tämä voi olla sellainen kysymys johon et saa vastausta muuten kuin itse kokeilemalla. Harvat lääkärit tuskin osaavat sanoa mitään todellista faktatietoa tästä. Myöskään foorumeilta tuskin kukaan osaa sinulle vastausta antaa.

Sienet ovat ainakin tehokas työkalu mielen parantamiseen. Hyödyt ovat kuitenkin paljon henkilöstä itsestään kiinni.

Haluatko kertoa mitä oireita sinulla tarkalleen on joita pelkäät sienten pahentavan? Tai mitä oireita sinulla on joita haluaisit sienillä parantaa?
Oireita ei tällä hetkellä ole muita kuin masennus ja ahdistus. Psykoosia ei ole. Lähinnä pelkään että sienet laukaisevat psykoosin. Minulla on ollut hyviä ja huonoja psykooseja. Skitsorenian oireita ei ole oikeastaan ollut vuosikymmeniin enää lääkityksen takia (Peratsin nykyään). Kaksisuuntaista hoidetaan Deprakinella. Skitsoaffektiivinen on sekoitus noista kummastakin. Etsin keinoa "resetoida" aivot. Käyttäisin sieniä siis hoitooni. Luin jo eräästä ketjusta lääkkeiden vaikutuksesta sieniin yhdistettynä. Olen käyttänyt hyvin harvoin kannabista (Kukkaa) mutta se väsyttää enkä pidä sen vaikutuksesta. Moni kehuu sitä mutta ei ole mun juttu.

Olen lukenut uutisia uusista hoitomuodoista masennukseen ja ahdistukseen jossa käytetään psykedeelejä. Myös olen etsinyt tieto MDMA-terapiasta mutta kaikki nämä näyttävät olevan kokeelisella asteella. Lähinnä elän itse tekemässäni vankilassa josta haluaisin vapaaksi tavalla tai toisella. Jos psilosybiini on liian iso riski minulle niin sitten en kokeile. Lääkitykset jotka minulla nykyään on leikkavat tunteet täysin, latistavat kaiken ja myös tekevät väsyneeksi. Keskustelua tästä on ollut myös Tiede-lehden palstalla jota olen seurannut. Tutkimustulokset ovat käsittääkseni kaikin puolin lupaavia ja en siis missään nimessä käyttäisi sieniä viihdetarkoitukseen vaan masenuksen ja ahdistuksen hoitoon.


Suurin työ tuossa tapauksessa voi olla irti pääseminen noista lääkärin antamista "lääkkeistä". Myöskin suurin psykoosin vaara tulee todennäköisesti juurikin tuosta.

Sienien kokeilua on helpointa suositella sellaiselle joka ei käytä mitään muita aineita.

Vaikea sanoa mitä itse tekisin tuossa tilanteessa, koska jos en koskaan olisi sieniä kokeillut ja olisin sen sijaan ollut lääkärien antamissa mömmöissä vuosikaudet niin ajatusmaailma olisi varmasti hyvin erilainen. Melko varmaan jossain pisteessä ajautuisin kuitenkin kokeilemaan sieniä.

Jokainen tekee ne omat päätöksensä, eli tee miten parhaaksi näet. Itse ajattelisin tuossa tilanteessa todennäköisesti ettei ole paljoa menetettävääkään jos kokeilee. Ottaen huomioon mahdolliset hyödyt vs haitat, omaa nykyistä tilaa katsellen, napostelisin sienet varmaan jo seuraavana viikonloppuna.

Jos on taipumusta psykoosiin niin ainakin sellainen yleisimmin saatavilla oleva "pärinäkannabis" (eli vahva THC pitoinen kannabis) kannattaa ehkä jättää myöhempään vaiheeseen elämää. Korkealla CBD pitoisuudella ja todella matalalla THC pitoisuudella olevat lääkekannabis lajikkeet voivat taasen olla hyväkin juttu. Kuitenkin jos parannusta haet erityisesti masennukseen ja ahdistukseen niin kääntäisin katseen 100% sieniin päin ja miettisin kukkaa sitten joskus myöhemmin.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Arosusi - Tammikuu 07, 2021, 23:18
Oireita ei tällä hetkellä ole muita kuin masennus ja ahdistus. Psykoosia ei ole. Lähinnä pelkään että sienet laukaisevat psykoosin. Minulla on ollut hyviä ja huonoja psykooseja. Skitsorenian oireita ei ole oikeastaan ollut vuosikymmeniin enää lääkityksen takia (Peratsin nykyään). Kaksisuuntaista hoidetaan Deprakinella.

Psykedeelit tosiaan voi laukausta psykoosin. Suosittelen varovaisuutta! Huom. joudut todennäköisesti lopettamaan nykyiset psyykelääkkeesi, jotta psykedeelit toimisivat.

Mulle eräs läheinen ihminen on popsinut sieniä ja lsdtä jopa psykoottisena aikana ja kertonut että psykedeelit voivat vahvistaa tai poistaa harhaisuutta, mutta ikinä ei tiedä mihin suuntaan matka kääntyy. Kuulemma on tripannut ei psykoottisena aikana ilman ongelmia, mutta myös kerran kesken terveen jakson on matka laukaissut kuukausien psykoottisen jakson. Ystäväni on kuulemma huomannut psykedeeleistä akuutisti apua esim. masentuneisuuteen ja ahdistukseen, mutta toisaalta harhaisuus on pahentanut näitä oireita pitkällä matkalla. Vaikuttaisi vähän kaksi piippuiselta hommalta jossa on riskinsä.

Toinen kaveri joka sairastaa kaksisuuntaista on kokeillut lsdtä eikä ole huomannut negatiivisia vaikutuksia. Tämäkin voi olla yksilöllistä.

Jos päätät tripata kannustan pieneen annokseen ja huolella vaalittuun set&settingiin. Syvemmille vesille ehtii myöhemminkin.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Tammikuu 08, 2021, 17:25
Psykedeelit tosiaan voi laukausta psykoosin. Suosittelen varovaisuutta! Huom. joudut todennäköisesti lopettamaan nykyiset psyykelääkkeesi, jotta psykedeelit toimisivat.

Mulle eräs läheinen ihminen on popsinut sieniä ja lsdtä jopa psykoottisena aikana ja kertonut että psykedeelit voivat vahvistaa tai poistaa harhaisuutta, mutta ikinä ei tiedä mihin suuntaan matka kääntyy. Kuulemma on tripannut ei psykoottisena aikana ilman ongelmia, mutta myös kerran kesken terveen jakson on matka laukaissut kuukausien psykoottisen jakson. Ystäväni on kuulemma huomannut psykedeeleistä akuutisti apua esim. masentuneisuuteen ja ahdistukseen, mutta toisaalta harhaisuus on pahentanut näitä oireita pitkällä matkalla. Vaikuttaisi vähän kaksi piippuiselta hommalta jossa on riskinsä.

Toinen kaveri joka sairastaa kaksisuuntaista on kokeillut lsdtä eikä ole huomannut negatiivisia vaikutuksia. Tämäkin voi olla yksilöllistä.

Jos päätät tripata kannustan pieneen annokseen ja huolella vaalittuun set&settingiin. Syvemmille vesille ehtii myöhemminkin.
Olikos sillä esimerkkisi ekalla kaverilla mikä sairaus, kun puhuit eri jaksoista? Näitäkin on erilaisia.
Ja kyllähän tuo aika pahalta kuulostaa, jos kuukausien mittainen jakso alkanut yhdestä psykedeeli matkasta.
Omalla tutullani, jolla ei tietääkseni ole mitään ns. "perussairautta" on kahdesti lauennut psykoosi. Tosin sienet tai LSD eivät olleet aiheuttajia.
Syyksi epäilisin pidempään ollutta stressiä ja isoa annosta stimulantteja (MDMA + Amfetamiini) yhtä iltaa kohden. Toinen kerta hänelle tuli herkemmin, kuin ensimmäinen, vaikka oli pari vuotta väliä niiden välillä.
Kävi töissä kuitenkin oireiden ajan normaalisti, mutta mitä häneltä kuulin, niin ei kyllä herkkua ollut.
Kuvitteli siis itseensä perusteetonta, ulkopuolelta kohdistuvaa uhkaa, ja kuuli aina tiettyjä osia lauseesta, minkä sai kohdistettua itseensä negatiivisessa valossa jne.
Näitäkin oireita voi olla niin monenlaisia, ja osalle ne voi tulla lievempänä, kuin toisille.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Tammikuu 08, 2021, 20:29
Olisi mielenkiintoista tietää millaisia erilaiset psykoosin oireet käytännössä on. Mitä yhteistä psykoosilla ja psykedeeleillä käytännön tasolla on, vai onko niillä edes mitään yhteistä.

Joskus menneinä vuosina sain omakohtaisen kokemuksen psykoosista. Selvinpäin ollessa en koskaan kärsinyt minkään asteisesta psykoosista. Mutta joskus tyhminä aikoina kun kokeilin amfetamiinia yhtenä kertana hiukan suurempia määriä, vedin siinä samassa kaljaa ja liian monet bongihitit niin päädyin jossain kohtaa iltaa psykoosin kaltaiseen tilaan. Se mitä mielessäni tapahtui tuona hetkenä oli seuraava: koin jatkuvaa pelon tunnetta. Mieleni pyöritteli ympärillä olevat asiat minua vastaan. Ihmisten seurassa ollessa luulin että kaikki juoni minua vastaan jotain. Vaikken tiennyt mitä ne juonivat, niin "tiesin" kuitenkin että jotain on tekeillä. Kaikki tuo tuntui täysin aidolta. Olin aivan varma että näin on. Kun vieressä olevat henkilöt puhuivat jotain ihan omia juttujaan toisille, keskityin katsomaan niiden eleitä kuten hymyä, naurua, katseita. Jokainen pienikin hymy tai nauru mitä he tekivät tuntui olevan pilkkaa minua vastaan. Vietin pitkän osan ajasta sellaisessa omassa suljetussa ajatuskuplassa jossa tarkkailin ja kauhistelin tätä tapahtumaa. Koin oloni tämän johdosta todella ahdistuneeksi. Tajuamatta että ahdistukseni näkyi varmasti myös ulospäin, ja että muut eivät tajunneet yhtään mitä mielessäni liikkui sillä hetkellä, sai se myös ympärillä olevat henkilöt epämukavan oloiseksi. Se epämukavuus ympärillä olevissa jonka itse aiheutin, oli suorastaan kuin olisi heittänyt löylyä kiukaalle. Nyt huomasin selvästi että tässä on jotain tekeillä. Muut katsovat nyt minua epämukavasti ja nyt kaikki varmasti juonivat jotain minua vastaan. Jonkin toisen silmistä katsottuna tilanne näytti varmaankin siltä että yksi huoneessa oleva oli todella ahdistunut ja omissa oloissaan ja muut yrittivät katsoa sitä läpi sormien ja olla välittämättä. Minun sen hetkisessä maailmassa kaikki olivat kuitenkin minua vastaan. Samaan aikaan tunsin suurta kiinni jäämisen pelkoa. Pelkäsin että joku soittaa paikalle virkavallan ja että ne veisivät minut putkaan. Vaikka todellisuudessa varmastikkaan kenelläkään ei sellaista aikomusta ollut.

Jatkoin iltaa juomalla kaljaa ja yrittelin rauhotella itseäni. Myöhemmässä pisteessä soitin itselleni kyydin kotia. Kotia päästessäni vietin koko yön aamuun asti peloissani. Se mielentila jossa kaikki olivat minua vastaan pysyi aktiivisena koko yön. Pyörittelin päässäni ajatuksia joita oikeasti loin vain itse kuvittelemalla. Luulin niitä todellisiksi. Kuvittelin mitä kaikkea ne ihmiset nyt minusta puhuukaan ja mitä kaikkea minulle nyt seuraa. Pelkäsin jokaista ääntä mitä kuulin. Jokainen ohikulkeva auto ja auton oven paukahdus oli takuuvarmasti poliisi. Vaikka niitä kuului yön aikana kymmeniä niin jokainen pelotti yhtä paljon. Jokainen satunnainen ihmisen puheen ääni tai naurahdus koski jollain tapaa minua. Nyt tuokin tyyppi tuolla sai kuulla minusta. Näin ajattelin.

Lopulta nukahdin ehkä tunniksi. Kun heräsin niin olin jossain tuon psykoosin ja todellisuuden välimailla. Vietin seuraavat tunnit jonkin asteisessa välimaailmassa jossa aloin hiljalleen laskeutumaan todellisuuden pariin. Vasta myöhään seuraavana iltana aloin olla suurimmaksi osaksi todellisuuden parissa. Aloin kokemaan tyypillisiä krapulan oireita. Olin uupunut mutta en saanut unta. Katselin seuraavat tunnit jotain leffoja telkkarista kunnes nukahdin lopulta muutamaksi tunniksi. Seuraavana päivänä alkoi vasta sellainen normaali krapula ja se päivä meni siitä selvetessä.

Vasta muutaman päivän kuluttua aloin lähestymään normaalia mielentilaani.

Omat kokemukseni amfetamiinista olivat suurilta osin negatiiviset. Olin kokeillut sitä pieninä annoksina siten etten ottanut mitään muuta. Myös keskisuuria määriä ottamatta mitään muuta ja myös ottamalla muutakin. Kokeilukertoja kokonaisuudessaan ehti kertyä ehkä reilut viisi kertaa. Tämän ollessa viimeinen.

Nyt vuosien päästä kun ajattelen tuota niin ensinnä tulee mieleen miten tyhmä ihminen osaakaan olla. Mutta kaikesta huolimatta, sain tuosta kuitenkin kallisarvoisen kokemuksen kun jouduin itse kokemaan tuon. Vaikka se olikin äärimmäisen negatiivinen kokemus, niin pystyn nyt ymmärtämään ihmisen mieltä paremmin.


Se mitä tuo olotila siis käytännössä oli, oli kuin meditaatio harjoittelusta saatavan mielentilan täysi vastakohta, höystettynä harhaluuloilla. Meditointia harjoitellessa kun yritetään seurata mielen toimintaa sivusta päin. Hengitän syvään sisään ja ulos. Keskityn hengittämiseen. Keskityn tuntemaan kehoni. Myös ympäröivän tilan. Hengitän rauhallisesti syvään sisään ja ulos. Jokainen mieleen tupsahtava ajatus unohdetaan sitä mukaan kun niitä tulee. Välillä erehtyy automaattisesti miettimään jotain ajatusta jonkin matkaa, kunnes tajuaa miettivänsä sitä asiaa, ja siitä päästää sen jälkeen irti. Keskityn taas pelkästään hengittämiseen. Kehoni tuntemuksiin. Päästän mielestäni irti. Annan ajatusten tietoisesti tulla ja mennä.
Se mitä tuossa psykoosin kaltaisessa tilassa tapahtui, oli se, että olin täysin liimautunut mieleeni. En kyvennyt erottamaan saatika tajuamaan että on olemassa mielentila jossa mieltäni ei olisi. Olin siis täysin mieleni vietävissä.

Tuona hetkenä olin siis 100% samaistunut mieleeni. En ollut minä. Vaan olin mieleni. Ja tuossa tilassa kun mieleni oli sekaisin, niin jouduin kokemaan kaiken sen, luullen sitä todelliseksi. En pystynyt erottamaan todellisuutta, koska en pystynyt erottamaan mieltäni.


Nyt jos mietin miten psykedeelit voivat liittyä tämän kaltaiseen tilaan. En ensinnäkään ole koskaan kokenut mitään tuon psykoosin kaltaista tilaa psykedeeleissä, tai myöskään psykedeelisen kokemuksen jälkeen. Erityisesti jos puhutaan sienistä, niin saamani kokemukset niistä ovat paljon enemmän meditaatioharjoitteluun verrattavissa. Itseasiassa ne ovat hyvinkin lähellä sitä. Sienet luovat tilan jossa pystyn erottamaan mieleni minusta itsestäni. Pystyn katsomaan maailmaa ilman tuota mielen luomaa kuplaa. Pääsen irtaantumaan tuosta mielen kuplasta. Tulen todelliseksi minuksi. Vaikka pystyn tuon kokemuksen aikana miettimään monen moista asiaa, niin teen sen kaiken korkeammalta asemalta, mielestäni irtaantuneena. Olen siis täysin päinvastaisessa tilassa kuin mitä tuona psykoosin hetkenä olin.

Tämän vuoksi ihmettelen onko ainakaan sienillä kovin suurta taipumusta laukaista psykoosia. Omat kokemukseni sienistä ovat kaikki olleet kuin vastakohtia psykoosista.

Jos kärsisin psykoosista päivittäisessä elämässäni niin olisin enemmän huolissani lääkärin antamista lääkityksistä ja niiden pitempiaikaisista vaikutuksista. Ja niistä irtipääsemisestä. Tekisin meditoinnista ehdottomasti jokapäiväisen harjoituksen. Itseasiassa luulen että meditointi voi olla yksi parhaimpia työkaluja psykoosista irtipääsemisessä. Kun siinä harjoitellaan tuosta mielestä irtaantumista. Olemista ilman mieltä. Vuosien päivittäisellä harjoittelulla voit hyvin päästä kokemaan maailman ilman mielesi aiheuttamaa harhaa. Sienet voivat toimia tämän rinnalla hyvänä lisätyökaluna.



Edit:

Sellaiselle henkilölle joka kärsii psykoosista ja joka haluaa samaan aikaan kokeilla sieniä, niin voisiko hyvänä ideana olla vaikkapa ensin vähintään vuoden mittainen päivittäinen meditaatioharjoittelu urakka? Ja sitten sen jälkeen varovainen tutustuminen sieniin? Kun saat ensin hiukan ymmärrystä mielen toiminnasta tuon meditoinnin avulla, niin ei tuleva sienitrippi pääse välttämättä yllättämään niin paljoa.

Jos et koskaan ole edes kokeillut meditointia ja olet täysin tietämätön mielen toiminnasta, ja siitä miten se on sinusta erillinen, niin voi tuo sienitrippikin päästä silloin yllättämään mahdollisesti ei toivotulla tavalla.


Edit 2:

Suurempina annoksina sienet voivat toki luoda unen omaisia matkoja. Tällaisina hetkinä perspektiivi siirtyy tuosta normaalista "minä" tilasta, jolloin minua ei ole olemassa tuolla tavan omaisella tavalla. Tällöin maailmaa siirrytään katsomaan ihan eri asemasta. Hyvänä esimerkkinä visuaaliset matkat.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Arosusi - Tammikuu 11, 2021, 17:39
Olikos sillä esimerkkisi ekalla kaverilla mikä sairaus, kun puhuit eri jaksoista? Näitäkin on erilaisia.
Ja kyllähän tuo aika pahalta kuulostaa, jos kuukausien mittainen jakso alkanut yhdestä psykedeeli matkasta.
Omalla tutullani, jolla ei tietääkseni ole mitään ns. "perussairautta" on kahdesti lauennut psykoosi. Tosin sienet tai LSD eivät olleet aiheuttajia.
Syyksi epäilisin pidempään ollutta stressiä ja isoa annosta stimulantteja (MDMA + Amfetamiini) yhtä iltaa kohden. Toinen kerta hänelle tuli herkemmin, kuin ensimmäinen, vaikka oli pari vuotta väliä niiden välillä.
Kävi töissä kuitenkin oireiden ajan normaalisti, mutta mitä häneltä kuulin, niin ei kyllä herkkua ollut.
Kuvitteli siis itseensä perusteetonta, ulkopuolelta kohdistuvaa uhkaa, ja kuuli aina tiettyjä osia lauseesta, minkä sai kohdistettua itseensä negatiivisessa valossa jne.
Näitäkin oireita voi olla niin monenlaisia, ja osalle ne voi tulla lievempänä, kuin toisille.

Kaverillani on F29 Määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö. Oireina on kuvannut ääniharhoja ja voimakkaita harhaisia ja vainoavia ajatuksia ja tuntemuksia. Saanut psykoosilääkkeillä ääniharhat loppumaan ja ajan kanssa myös vainoharhaisuuden. Tämän jälkeen oireettomana aikana lopettanut psykoosilääkkeet ja kokeillut hippyflipata sienillä (1,5g) ja mdmalla (100mg+100mg). Harhat alkaneet taas otettuaan toisen mdma annoksen. Tuloksena kuulemma muutaman päivän euforinen jälkihehku joka muuttui seuraavien viikkojen aikana voimakkaammin psykoottisiksi harhoiksi.

Olisi mielenkiintoista tietää millaisia erilaiset psykoosin oireet käytännössä on. Mitä yhteistä psykoosilla ja psykedeeleillä käytännön tasolla on, vai onko niillä edes mitään yhteistä.

Tää on mielenkiintoinen kysymys. Kaverini sanoi että samuutta psykoosissa ja psykedeeleissä on tietty totuuden tunne. Tripillähän pystyy kohtaamaan monia hallusinaatioita jotka tuntuvat joskus jopa todellisimmilta kuin arkitodellisuus. Sama pätee psykoottisiin harhoihin.  Muta siinä missä tripillä nämä yleensä pystyy integroimaan järkevästi niin psykoosissa pyöritään täysin näiden tuntemusten heiteltävänä. Eli ääniharhat tuntuvat yhtä todellisilta kuin muutkin kuullut äänet ja vainoharhaisuus ei oo paranoijaa vaan kaikki ihmiset oikeesti on salaliitossa sua vastaan. Pykoosissa ihminen on täysin näiden harhojen vallassa niin että se vaikuttaa myös käytökseen, psykedeeleissa taas jos satutkin yhtäkkiä muuttumaan appelsiiniksi niin ymmärrät olla kuorimatta itseltäsi ihoa pois.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Tammikuu 11, 2021, 18:20
Pehmolta hyvä kirjoitus, ja hyvin kuvailtu.

Ja mutuilua, mutta ehkä siten olisi tietyissä tapauksissa mahdollista saada sienistä ongelmia, jos tulisi oikein ahdistava kokemus ja siitä seuraisi jotain traumaperäisiä oireita. Vaan yleensä näissä ahdistavien matkojen tapauksissa yhteistä tuntuu olevan se, että set&setting on ollut huono.
Eikä ahdistava matka suoraan tarkoita sitä, että niitä ongelmia tulisi.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Tammikuu 11, 2021, 21:58

Kaverillani on F29 Määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö.

Hieno nimitys :)


Oireina on kuvannut ääniharhoja ja voimakkaita harhaisia ja vainoavia ajatuksia ja tuntemuksia. Saanut psykoosilääkkeillä ääniharhat loppumaan ja ajan kanssa myös vainoharhaisuuden. Tämän jälkeen oireettomana aikana lopettanut psykoosilääkkeet ja kokeillut hippyflipata sienillä (1,5g) ja mdmalla (100mg+100mg). Harhat alkaneet taas otettuaan toisen mdma annoksen. Tuloksena kuulemma muutaman päivän euforinen jälkihehku joka muuttui seuraavien viikkojen aikana voimakkaammin psykoottisiksi harhoiksi.

Noihin oireisiin pystyn samaistumaan tuon kokemukseni perusteella oikeenkin hyvin. Mitä noihin psyykelääkkeisiin tulee, niin benzoja pari kertaa testanneena voisin sanoa että olisin saanut tuon omankin psykoosin loppumaan niillä hyvinkin nopeaan (lamattuani itseni niillä puoli kuolleeseen tilaan). Ja jos olisin kärsinyt pitempiaikaisesta psykoosista niin olisi oireet pysynyt niiden avulla piilossa pitemmänkin aikaa. Mutta voi luoja mitä seuraisi jos menisin lopettamaan vaikkapa pari vuotta kestäneen benzokuurin (tai muun vastaavan lääkekuurin). Hyvä asia lopettaa noiden käyttö, mutta en voisi kuvitella omaavani kovin vakaata psyykettä niiden jäljiltä pitkiin aikoihin. Vaikka olisin ollut alkujaan täysin terve ja ottanut huvikseni noita lääkkeitä parin vuoden ajan, niin olisi niiden käytöllä ja lopettamisella silloinkin suuri vaikutus psyykkeeseen. Koska ne asettavat aivot epätasapainoon jo yhdenkin käytön seurauksena.

Mitä sitten tulee tuollaiseen tilanteeseen jossa olet henkisesti epävakaassa tilassa, douppaat itsesi noilla lääkkeillä pitempiaikaisesti, lopetat niiden käytön ja menet siinä tilassa kokeilemaan sieniä ja mdma:ta samaan aikaan. Jos harhat eivät olisi tuossa tilanteessa alkaneet uudestaan jo ilmankin tuollaista tempausta, niin ainakin sitten sen jälkeen. Mdma:ta tai mitään muutakaan voimakasta stimulanttia en todellakaan suosittelisi tuollaiseen hetkeen, koska ne keikuttavat jo tervettäkin päätä.



Olisi mielenkiintoista tietää millaisia erilaiset psykoosin oireet käytännössä on. Mitä yhteistä psykoosilla ja psykedeeleillä käytännön tasolla on, vai onko niillä edes mitään yhteistä.

Tää on mielenkiintoinen kysymys. Kaverini sanoi että samuutta psykoosissa ja psykedeeleissä on tietty totuuden tunne. Tripillähän pystyy kohtaamaan monia hallusinaatioita jotka tuntuvat joskus jopa todellisimmilta kuin arkitodellisuus. Sama pätee psykoottisiin harhoihin.  Muta siinä missä tripillä nämä yleensä pystyy integroimaan järkevästi niin psykoosissa pyöritään täysin näiden tuntemusten heiteltävänä. Eli ääniharhat tuntuvat yhtä todellisilta kuin muutkin kuullut äänet ja vainoharhaisuus ei oo paranoijaa vaan kaikki ihmiset oikeesti on salaliitossa sua vastaan. Pykoosissa ihminen on täysin näiden harhojen vallassa niin että se vaikuttaa myös käytökseen, psykedeeleissa taas jos satutkin yhtäkkiä muuttumaan appelsiiniksi niin ymmärrät olla kuorimatta itseltäsi ihoa pois.

Tuohonkin pystyn samaistumaan tuon oman kokemukseni kautta. Mielestäni psykedeelinen kokemus on kuitenkin olemukseltaan ja luonteeltaan täysin erilainen verrattuna psykoosiin. Ainoa yhtäläisyys noilla on ehkä vain se että noissa molemmissa koetaan kuvitteellisia asioita. Psykedeelisen kokemuksen aikana koettavat asiat tai "harhat" on kuitenkin aina tunnistettavissa, ja ne ovat luonteeltaan täysin erilaisia.


Todella tärkeänä pointtina tässä kaikessa näkisin tuon josta mainitsin jo edellisessä viestissäni. Jos siis olet mielentilassa jossa olet niin sanotusti liimaantuneena mieleesi, niin on sinulla paljon suurempi mahdollisuus sairastaa psykoosia. Jos et ymmärrä mielesi toimintaa ja olet samaistunut mieleesi niin voi se viedä sinut mukanasi, ja aiheuttaa ääritapauksissa juuri psykoosin tasoiset oireet. Oikeana parannuksena tähän näkisin päivittäisen meditoinnin. Sellaisen jota aloitetaan harjoittamaan ja jota ei koskaan lopeteta. Sienet voivat toimia tuossa sitten lisätyökaluna kunhan harjoitusta on saatu riittävästi alle.

Edit
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Tammikuu 12, 2021, 17:56
Mitä sitten tulee tuollaiseen tilanteeseen jossa olet henkisesti epävakaassa tilassa, douppaat itsesi noilla lääkkeillä pitempiaikaisesti, lopetat niiden käytön ja menet siinä tilassa kokeilemaan sieniä ja mdma:ta samaan aikaan. Jos harhat eivät olisi tuossa tilanteessa alkaneet uudestaan jo ilmankin tuollaista tempausta, niin ainakin sitten sen jälkeen. Mdma:ta tai mitään muutakaan voimakasta stimulanttia en todellakaan suosittelisi tuollaiseen hetkeen, koska ne keikuttavat jo tervettäkin päätä.
Tämä pitää tosiaankin paikkansa stimulanttien ja MDMA:n kohdalla.
Vaikka vainotukset ym. liitetään ensisijaisesti amfetamiiniin, niin MDMA:sta voi todellakin tulla vainotuksia myös.
Kuitenkin on monia, ketkä on ottaneet molempia aineita vaikuttavina annoksina yhtä aikaa, tai erikseen ilman sen kummempia ongelmia.
Ja yleisesti ottaen MDMA tuntuu liikkuvan useammin paljon vähemmän jatkettuna, kuin amfetamiini.

E: Uskon että tuolla "liian monella bongihitillä", ja kaljan juonnilla on ollut myös oma osansa asiaan ison piriannoksen lisäksi.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Tammikuu 16, 2021, 01:34

E: Uskon että tuolla "liian monella bongihitillä", ja kaljan juonnilla on ollut myös oma osansa asiaan ison piriannoksen lisäksi.

Epäilemättä. Mutta amfetamiini tuntui kuitenkin olevan tuossa se laukaiseva tekijä.

Pelkkä kannabis yksistään aiheutti suurina annoksina pientä paranoijaa, tarkoittaen sellaisten normaalien pelkojen suurentelua ja niistä johtuvaa pientä "kriippailua". Se varmasti toimi tuossa vahvistavana tekijänä. Alkoholi puolestaan jarrutti tai rauhoitti sen lamaavalla vaikutuksellaan, ja samaan aikaan rohkaisi ottamaan noita muita aineksia enemmän kuin olisin muutoin ottanut. Tuota psykoosin tasoista tilaa en kuitenkaan ollut kokenut edes etäisesti muulloin kuin vasta amfetamiinin vaikutuksen alaisena.

Tuo psykoosin laukaisija ei kuitenkaan ollut tuossa se pääpointti, vaan enemmän tuo psykoosi itsessään, ja sen analysointi. Mutta jos tuota psykoosin laukaisijaa mietitään lisää, niin voisin palata takaisin amfetamiinin vaikutuksiin ja vielä tarkemmin sen vaikutuksien laskuvaiheeseen, jossa psykoosi siis alkoi. Tuo tilanne on mielestäni hyvä esimerkki siitä miten vakavasti aivojen kompensointi lääkeaineiden vaikutuksia vastaan voi käytännössä tapahtua. Oli kyseessä sitten amfetamiini tai jokin muu lääkeaine, niin kun sen aineen vaikutus loppuu, voi aivojen luonnollinen tasapainotus eli tuo "kompensointi" heittää sen vaikutuksen raakasti toiseen äärilaitaan, luoden pahimmillaan hyvinkin vakavia mielentiloja.

Tässä tapauksessa kun mieli on (ainakin suurinpiirtein) ehjä, niin nuo psykoosin tasoiset oireet lopulta katoaa kun aivot saavuttaa normaalin tasapainonsa. Ehjässä mielessä ei lähtökohtaisesti ollut mitään vialla, joten kun aivojen toiminta tasapainottuu, niin tasapainottuu mielenkin toiminta.

Mitä sitten tapahtuu kun sama tehdään "viallisen" mielen kanssa? Kun potilasta yritetään lääkitä kuntoon. Ainakin sama aivojen tekemä kompensointi tapahtuu silloinkin, luoden potentiaalisesti entistäkin suurempia häiriöitä mielen toiminnassa. Vikaa ei yksistään tällä saada korjattua, koska vika sijaitsee henkisellä tasolla mielessä, EI fyysisesti aivoissa, jotenka kun aineen käyttö lopulta lopetetaan, niin palataan lähtöpisteeseen.

Tässä on siis vähän sama periaate kuin niillä jotka "juovat ongelmansa pois". Psykoosista kärsivälle voidaan antaa esim benzoja ja niiden avulla voidaan saada harhat pois, mutta siinä samalla potilaan yleinen olemus muuttuu kuolleiseen suuntaan benzojen mieltä lamaavan vaikutuksen vuoksi. Ajan saatossa toleranssi tähän lääkeaineeseen kasvaa, eli aivot kompensoivat tätä vastaan yhä rajummin. Mitä pitempään aineen käyttöä jatketaan, sitä suurempi tuo aivojen tekemä "vastaheitto" tulee olemaan, joka tulee väistämättä vastaan, viimeistään silloin kun toleranssi kasvaa niin suureksi että yhtään suurempi annos voisi aiheuttaa kuoleman ja pienempi ei enään vaikuta riitävästi.

Kierrättäen nyt jo samaa asiaa, onpa tuossa yksi tapa lisää kertoa miksi lääkärin lääkitykset eivät ole hyvä ratkaisu. Mikä sitten on? Varmaksi en osaa sanoa, mutta itse lähtisin liikkeelle meditoinnista. Vaikka se voikin kuulostaa tylsältä, niin väittäisin sillä olevan ihan todellisia parantavia vaikutuksia ainakin psykoosista kärsivälle, kunhan sitä tehdään säännöllisesti.

Irtaannu mielestäsi. Päivittäin. Meditoimalla.

Sieniä sitten tämän jälkeen varovaisesti jos siltä tuntuu. Näin minä tekisin. Tee sinä omat päätöksesi.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: tattinen - Tammikuu 16, 2021, 22:49
Jälleen kerran hyvin sanottu. Ja eri MT-ongelmat nähdään kulttuureissa eri tavoin. Länsimaissa ne vaan pyritään "parantamaan" tai laittamaan takaisin "ruotuun", kun taas joissain kulttuureissa esim. skitsofreenikot voivat toimia "näkijöinä" henkimaailman välillä.

"Skitsofrenialle tyypillisiä käyttäytymis- ja reagointitapoja on selitetty eri tavoin eri kulttuureissa. Esihistoriallisissa yhteiskunnissa ainakin osa skitsofreenikoista saattoi päätyä shamaaneiksi tai muuten pyhiksi ihmisiksi, jotka saivat arvostetun roolin yhteisössä. Eri puolilla maailmaa elävien alkuperäiskansojen keskuudessa heimon shamaaniksi valitaankin usein juuri niitä ihmisiä, jotka alkavat nuoruudessaan esimerkiksi kuulla ääniä ja nähdä hallusinaatioita. Näitä ominaisuuksia pidetään heidän keskuudessaan usein merkkinä siitä, että henkimaailma on valinnut ihmisen parantavan tiedon välittäjäksi tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä. Esimerkiksi eräässä shamanistisessa rituaalissa skitsofrenialle tyypilliset oireet pyritään poistamaan puhdistamalla vieras energia henkilön energiakentästä, minkä jälkeen hallitsemattoman informaation tulva pysähtyy. Tämän jälkeen henkilö kykenee toimimaan välittäjänä henkimaailman ja heimon välillä, kuten on tarkoitettu. "
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenian_historia
 (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenian_historia)

Ja tuosta linkistäkin käy ilmi, että historiassa on "vähän" kovempia keinoja käytetty esimerkiksi Saksassa "diagnoosin" saaneita kohtaan. Tästäkin huolimatta tapausten määrä vain lisääntyi, mikä voi selittyä tuolla vainoamisella.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Mental - Tammikuu 21, 2021, 13:07
Luin vastauksia ja taidan olla aika varovainen. Tattien saanti ei minulle ilmeisesti olisi mikään ongelma mutta lääkityksen alasajo saattaa olla. Saan säännöllisesti bentsoja joilla ilmeisesti tripin voi katkaista jos menee huonoon suuntaa. Myös ystäväni valisti psykoosin mahdollisuudesta ja pään ehkä totaalisesta sekoamisesta. Lääkitys saattaa vaikuttaa myös kannabiksen poltteluun. Eräs ystäväni tuli erittäin suulaaksi ja idearikkaaksi poltettuaan budia. Toinen taas polttaa gramman kerralla ja seuraa on yhtä paljon kuin vihanneksesta.

Kuitenkin minulla on vahva viehtymys kokeilla sieniä. Odotukseni eivät ole kovin korkealla. Pahin pelkoni on huono trippi joka voisi olla painajainen. Yhdessä vastauksessa pohdittiin skitsofrenian historiaa ja mahdollista yhteyttä shamanismiin tai vastaaviin. Psykoosissa nähdäkseni piilotajunta nousee esiin arkipäivään. Äänet joita kuulin olivat todella toden tuntuisia ja niiden kanssa saattoi keskustella syvällisistä filosofisista ongelmista. Ihmisen tietoisuus on mysteeri ja piilotajunta vielä isompi. Normaali ihminen kohtaa piilotajunnan lähinnä unimaailmassa. Skitsofreniassa unimaailma tulee valveilla oloon, arkipäivään.

Tällä hetkellä aivot ovat jumissa ja ulospääsyä ei ole. Kaikki ratkaisut johtavat umpikujaan (Opiskelu, taide kuten piirtäminen, ohjelmointi, lukeminen jne...). On kaksi universumia. Toinen on tuolla ulkopuolella ja toinen päämme sisällä. Harmi että piilotajunnan tutkimenen on jotenkin jäänyt aika vähälle nykyään ja hoitomuodot ovat pelkästään kemiallisia. Unissa luovuus tulee esiin. Ja varmaan myös tripeissä jos ne ovat hyvälaatuisia. Jatkan vastausten lukemista ja aiheen tutkimista.
Otsikko: Vs: Skitsoaffektiivinen syndrooma ja psilosybiini
Kirjoitti: Pehmo - Tammikuu 21, 2021, 17:23
Tähän liittyen...

Julma Henri, RPK - Pilvien Yläpuolella




Edit:

On kaksi universumia. Toinen on tuolla ulkopuolella ja toinen päämme sisällä.

Tuo "ulkopuolella" oleva universumi on muuten yksi ja sama kuin se pään sisältä löytyvä :) Voit nähdä sen erilliseksi vain duality näkökulmasta katsoen.

Tästä lisää syvemmillä tripeillä. Ja myös actualized.org videoita katsomalla, jos teoria kiinnostaa.

Ellet sitten tarkoittanut tuolla sanomallasi pääsi sisäistä ajatusmaailmaa vs. ulkoista maailmaa? Jotka muuten ovat nekin yhtä ja samaa, ja samalla tavoin erillisiä vain duality näkökulmasta katsoen :)