Psilosybiini.info
Uudistunut keskustelupalsta osoitteessa https://discourse.psilosybiini.info

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Singularity

Sivuja: 1
1
Hei kaikille,

Pahoittelen jos kysymys on jo kysytty ja siihen vastattu, itse en etsimällä löytänyt.

Kävin mökillä kävelyllä ja ihmettelin taas miten sieniä pukkaa ihan joka paikasta, erityisesti vanhat kannot ja puun palat ovat täynnä eri sieniä. Rupesin siinä sitten miettimään, että mitäs jos kävisi hakemassa suht. "puhtaan" lahoavan puun palan, sirottelisi päälle itiöitä tai valmista kasvustoa ja laittaisi boxiin kasvamaan. Mahtaisiko onnistua? Lähinnä Cubensis mielessä. Ovatko nuo metsien puut jo niin täynnä homeita ja muita itiöitä ettei onnistu millään? Onko lahoava puu edes oivaa ravintoa rakkaalle cubensikselle?

Voisi ihan mielenkiinnosta melkein laittaa teorin testiin mutta ajattelin kysyä täällä ensin, jos tehtävä on täysin tuhoon tuomittu.

2
Hei,

En mielestäni löytänyt aiheeseen liittyvää jo olemassaolevaa ketjua enkä totta puhuakseni ole itse edes varma mitä nyt olen sanomassa. Kaipaan varmaan hieman tukea muilta mahdollisilta käyttäjiltä joilla olisi ehkä saman tyyppisiä kokemuksia.

Eli vaikka elämä on viimeisimmän trippini jälkeen palannut lähes normaaleihin uomiinsa, olen tässä noin 1-2 kertaa kuussa saanut jonkin sortin, lyhyen 2-5 sek, ahdistuskohtauksen. Niitä seuraava hämmennys ja epämielyttävä olotila kestävät pidempään, ehkä tunnin tai pari. Melko lievänä, lähinnä se, että jään pohtimaan niitä ja niiden luomaa epävarmuutta. Viimeisin tapahtui kun katselin aivokuvantamiskuvia. Tujotin niitä värjättyjä kuvia aivoista jossa oli merkinnät "etuaivolohko" "pikkuaivot" jne. ja yhtäkkiä koko oleminen alkoi pusertua mieleeni tai... Olemassa olo pieneni, kävi ahtaaksi. Olen vain möykky massaa kallossani. Olen aivot. Todella ahdistava ajatus. On vain pienet aivot jonka sisään koko maailmani on ahdettu. Ahdistava ja tukala tila.

Ahdistus meni pikkuhiljaa ohi, suljin silmät ja koitin tyhjentää mieleni. Silloin päähäni tuli ajatus siitä, että mitään tietoisuutta/sielua ei ole. Olemme hienorakenteinen kone joka nyt sattuu sivutuotteena tuottamaan näennäisen tietoisuuden. Kaikki puhe ja kokemukset Jumalasta, yksedeystä jne. ovat sivutuotteen illuusio. Olemme kuin auton pakokaasu, välttämätön paha kunnes keksitään parempi versio. Tämä oli itselleni siinä hetkessä -todella- ahdistava ajatus. Ei ole mitään muuta.

Muutama viikko sitten ajattelin aloittaa päiväni aina tervehtimällä itseäni peilistä, sanomalla jotain positiivista jne. Heti ensimmäisenä aamuna kun katsoin peilikuvaani silmiin minua alkoi pelottaa. Peilikuvani ei ollut minä. Koitin kerätä rohkeutta ja katsoa itseäni "lempeästi", ei auttanut oli pakko kääntyä pois. Vessassa hampaita pestessä piti välttää peiliin katsomista. En oikein tiedä mitä pelkäsin, mielestäni peilistä katsoi vieras. Ja ne silmät, mukamas minun silmät, oudon kylmät ja uhkaavat? Ei kuulosta mielestäni kovin terveeltä...

Olen miettinyt mikä siinä ahdistaa, jos olenkin vain aivot eikä mitään muuta ole. Mitä jos olenkin vain kuvitelmaa ja kaikki harhaa? Miksi ahdistua? Ainakin yksi syy on kontrollin menettämisen pelko. Pelkään, että sekoa, alan tappamaan ihmisiä hymyssä suin "Ei teitä ole edes olemassa!". Enkö luota siihen, että hallitsen itse itseäni? En tahdo pahaa kellekkään joten eikö se riitä? Tarvitsenko jotain ulkopuolista pitämään itseni kontrollissa? Taidan pelätä vapautta. Toisaalta tämä kuulostaa nyt melko järkevältä sillä olen ollut ja edelleen olen melkoinen kontrollifriikki.

Jotenkin vain aina kun näitä fiiliksiä tulee, ne tulevat väkisin päälle. Jotenkin todellisuuden olemus, se mihin on aina viime kädessä voinut luottaa ja nojata, on nyt kadonnut. En edes tiedä onko sitä. Tätäkin kun kirjoitan niin missä minä olen? Olenko tässä? Vai jossain koneessa, kiinni letkuissa? Ajatus siitä, että elän harhaa on todella ahdistava! Aivan kuin minun pitäisi tehdä jotain -todella- tärkeää ja minua huijataan näpertämään jotain merkityksetöntän paskaa. Nyt huomaan, että taustalla on myös vihaa... Tekisi mieli ottaa sieniä "korjatakseni" tilanne mutta viime tilaisuudesta kieltäydyin kun ei tuntunut hyvältä, välillä ajatus sienistä jopa pelottaa. Mitä jos joudun taas johonkin limboon? Osa minusta sanoo, että tee se, kohtaa pelkosi ja katso sitä silmiin. Osa haluaa olla hengissä ja... pitää kynsin hampain kiinni todellisuudesta? Jokin todella iso maailmankuvan muutos tässä taitaa olla menossa, toivottavasti!, mutta prosessi tuntuu välillä todella ahdistavalta.

Onko muilla samantyyppisiä kokemuksia? Onko kenelläkään mahdollisia neuvoja?

3
Huomenta!

Olen tässä koittanut selailla ja lueskella viestejä kotietsinnöistä ja vain yhdessä mainittiin koira. Onko kenelläkään mitään hajua kuinka yleistä koiran käyttö kotietsinnässä on? Nyt puhutaan siis huumausaine epäilystä ja sen seurauksena tehtävästä kotietsinnästä.

Mietin vain, että kasvatuksen jälkeen kaikki jäljethän on helppo siivota pois näkyvistä ja tuotteet ties minne piiloon. Mutta koira jos pärähtää paikalle alkaa piilotkin menettämään merkitystään. Toisaalta onko koiria vielä koulutettu sieniä haistamaan? Ottaen huomioon miten pientä sienten kasvatus/käyttö on esim. suhteessa kannabikseen sekä se, että laki tuli voimaan vasta 2008. Myös resurssit varmasti vaikuttavat; pikkupaikkakunnalla ei välttämättä ole edes koiraa kun taas pk-seudulla luulisi koiria "riittävän".

Mietin pitkään liitänkö tämän johonkin toiseen ketjuun vai teen oman, saa vapaasti siirtää jos kokee tämän kuuluvan paremmin johonkin toiseen ketjuun.

4
Hei vaan foorumin asukit ja onpas mukava olla täällä ja hengissä!

Olen siis kahdesti aikaisemmin ottanut 2,5g annokset cubensista ja viime kerran jälkeen (http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=1345.0) tulin siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla turvallisessa ja rauhallisessa settingissä isompi annos.

Noh olin tosiaan ajatellut 4,0g. Puolisoni sanoi, että hänelle kerrottiin (keskustelee "yläkerran" kanssa  :D) että se on liikaa, ota 3,0 - 3,5g. Noh hieman harmitellen suostuin siihen ja pikkuhiljaa koko tripistä meni maku. Koko viikko ennen h-hetkeä vähemmän ja vähemmän kiinnosti koko sienet. Kunnes sitten edellisenä päivänä "tajusin", että se on juuri tuo 3,5g mikä tökkii. 4g tuntui ajatuksena heti paljon paremmalta ja näin sinä yönäkin unta jossa menin intiaanin kanssa taikamaailmaan. Olin täysin vakuuttunut, että 4,0 - 4,4g on se "oikea" annos.

Perus setit ennen nauttimista: 6 tunnin paasto, siivoaminen ja saunominen. Kaikki kivasti valmiiksi ja glowstickit vielä mukaan. Koko trippi ei jännittänyt yhtään mutta noin tuntia ennen tajusin, että kyllä nyt vähän pitäisi jännittää. Ja tulihan niitä perhosia sitten vatsaan. Lopuksi vielä ruokaa jääkaappiin (banaania, appelsiinia, hunajamelonia ja omenaa) ja menoksi.

18:40: Söin sienet. Panin merkille, että kun ollaan näin isoissa annoksissa kannattaa alkaa keksiä jotain kyyti pojaksi, ei ollut mukava popsia niin paljon pelkkiä sieniä.

19:00: Tähän mennessä ei ollut tapahtunut yhtään mitään ja ajattelin jo että sato on pilalla eikä vaikuttavia aineita olekkaan. Sitten tapahtui "räjähdys" jonka jälkeen koko kroppaa pisteli ja nipisteli, tuli "känni" olo. "Toimiihan nämä" ajattelin iloisena.

19:10: Pistely ja fyysiset tunteet rauhoittuivat ja tämä on viimeinen kerta kun olen kirjoittanut mitään ylös. Nyt myös loppui ajan seuraaminen.

Koin paljon "hassuja" asioita. Istuin huvittuneena sohvalla kun jotkin olennot? tutkivat päätäni aivan kuin olisin mennyt rikkomaan heidän luomansa illuusion ja minut piti korjata. Olemme kaikki koekaniineja heidän luomassa illuusiossa. Jotenkin minua kuitenkin vain huvitti.

Olin kuvitellut, että sulaudun ympäristöön, että koen "ykseyttä" tai muuta vastavaa. Sen sijaan se mitä nyt muistan alusta oli melko huvittavaa. Leikin hide&seek leikkiä jonkin, voiman? tai persoonan kanssa. Tai oikeastaan katsoin sivusta kun se jokin leikki piilosta mieleni? kanssa. Tämä oli hyvin huvittavaa mielestäni. Voima tai persoona aina ilmestyi "etsijän" takaa ja yhdessä nauraa räkätimme. "Eikö tämä olekkaan mitä odotit?" se kysyi nauraen. Yhdyin jälleen nauruun, ei, ei todellakaan. Eihän elämä koskaan ole sitä mitä odottaa.

Muistan naureskelleeni pitkään sohvalla tämän "voiman?" kanssa ja koin olevani buddha? Ei elämä ole vakavaa, se on hauskaa ja siihen pitää suhtatua huumorilla. Kävin vessassa ja naureskelin. Tämän jälkeen menin keittiöön syömään ja hätkähdin. Keittiö näytti ja tuntui aivan erilaiselta kun olin ajatellut sen tuntuvan. Olin eri keittiössä. Tai siis ymmärsin ja näin, että kyllä tämä on se "oikea" keittiö mikä sen pitikin olla mutta se ei tuntunut yhtään niin hyvältä ja oikealta kuin se keittiö joka oli juuri ollut pääni sisällä. Muistan naurahtaneeni, että nyt on poika todella sekaisin.

Tästä ei voinut mennä pitkään kun palasin taas vessaan ja leikin edelleen sen voiman tai persoonan kanssa. Olimme kuin ilkikuriset lapset luokassa. Opettaja oli mieleni ja minä ja voima teimme sille kepposia ja nauroimme sydämen pohjasta. Lopulta voiman piti mennä jonnekkin ja se muistuttia minua, että muista ulostaa kivi. Tämä oli mielestäni järjettömän hauskaa ja nauroin vedet silmissä. Se oli niin leikkisä ja huumorintajuinen, koko elämä on niin kevyttä ja hauskaa kun sitä ei ota niin vakavasti!

Tässä on kaikki mitä muistan tripin hyvästä puolesta...

Edelleen istuessani pöntöllä aloin miettimään kuka minä olen. Pikkuhiljaa menin yhä syvemmälle ja syvemmälle mieleeni. Kuka minä olen? Kuka on tämä joka tuntee? Yhtäkkiä kuin kuoppaan astuneena putosin tilaan? jossa oli vain ajatukseni, vain muutama ajatus. On todella vaikea kuvailla sitä tunnetta mutta se ei todella ollut mielyttävä. Todellisuus tai todellisuudet vilisivät mielessäni. Tuijotin lasittunein katsein vessan mattoa joka väreile ja tajusin, että mieleni rakenteet tuhoutuvat. Koko kehoni läpi meni paniikki aalto ja pomppasin äkkiä pois pöntöltä. Mutta liian myöhäistä. Jouduin -erittäin- ahdistavaan ja musertavaan ajatusluuppiin jossa porauduin yhä syvemmälle ja syvämmälle mieleeni ja todellisuus mureni ympäriltäni. Menin paniikkiin ja halusin äkkiä pois siitä ahdistavasta vessasta mutta minulla oli järkyttävä kusi hätä! Juoksin olohuoneeseen pitäen kiinni peniksestäni. "Apua, apua, mitä helvelttiä minä teen!? Ei hätää, ei hätää, olet tripillä... Mutta pitää päästä kuselle! Ei vittu en mene tuonne vessaan! Pakko mennä muuten kuset lattialle!!!" Juoksen taas vessaan mutta kusta ei tule, ahdistus pahenee.

On todella vaikea selittää sitä tunnetta kun todellisuus ei ole enää mitään muuta kuin kaksi ajatusta päässäsi. Oli vain vessa ja olohuone. (olin sulkenut muut ovet asunnosta) Maailma muuttui puristavan pieneksi. Ryntäsin taas olohuoneeseen ja hengitin syvään sisään ja ulos, konttasin lattialla ja hivelin mattoa. "On muutakin, on muutakin (kuin vain ajatukseni)!" Sain hetken hengähdyksen mutta ahdistus imi minua kuin musta aukko. Mikään ei ole todellista!! Olen vain pääni sisällä! Olen niin YKSIN! Koitin hokea itselleni, että tästä on foorumeilla puhutta, koita nyt vain selvitä, kyllä se siitä, menee ohi, kaikki hyvin! Miten turhia sanoja, ei ole mitään foorumeita, ei ole muita, ne ovat kaikki vain pääni sisällä ja olen vain yksi ajatus!!!! Riko nyt helvetti tämä luuppi!! Revin vaatteet pois päältä ja juoksen suihkuun. Kissa nukkuu saunassa joka antaa hieman lohtua. On olemassa muitakin!

En saa mistään ajatuksesta kiinni, mikään ei ole konkreettista. En pysty muodostamaan usean ajatuksen ketjua jolla voisin "seistä". Maailma todella rusentuu vain yhdeksi tai kahdeksi ajatukseksi. Pahinta tässä on, että pelkään tulevani hulluksi. Mielessäni vilahtaa kuva "Korkein oikeus" elokuvan lopusta jossa Ilmari seisoo hullujen huonella ja tuijottaa tyhjyyteen, tupakka kädessä. Ei vittu musta tulee kasvi!! Miten voin nauttia enää mistään kun kaikki on vain mieleni sisällä, mikään ei tunnu miltään! Muistan miten täälläkkin foorumeilla ihmiset ovat kertoneet miten he ovat menettäneet elämän mielekkyydeen. Kun mikään ei tunnu miltään eikä todelliselta. Olen aivan itkun partaalla. Pakko soittaa 112, vittu mä en kestä tätä! Et helvetti soita, sitten se peli vasta on menetetty! Mutta mä sekoan!!! Suihku ei auta, vilkuilen kissaani vähän väliä mutta sen sijaan, että se auttaisi, se oikeastaan vain pahentaa asiaa. Teen koko ajan samaa asiaa, olen jumissa ajatuksissani! Kissakin on vain ajatustani! Ei ole mitään muuta kuin tyhjyys!

Kuivaan itseni ja menen äkkiä vaihtamaan biisiä, soittimesta. Jos soitan jotain odottamatonta pääsen ehkä irti. Kelaan äkkiä biisejä soittimessani ja sitten tajuan! Hei, soittolista! Olen luonut soittolistan! Olen edelleen vain tripillä, kaikki menee niinkuin pitää, älä hätäile! Saan hetken rauhan. Ok olen siis tripillä ja kaikki hyvin. Ei kyllä tunnu siltä. Ravaan olohuonetta ympäri ahdistuneena. Katson kelloa. Noin kaksi ja puoli tuntia on mennyt. Aloittamisesta. A-haa, joo, tämä oli vain se huippu, älä hätäile kaikki on hyvin. Olo ei parane yhtään. Haluan soittaa puolisolleni, tarvitsen nyt jonkun ulkopuolisen kertomaan minulle, että olen todellisuudessa, että on muutakin kuin vain erittäin ahtaaksi käyvä mieleni. Ei, en voi soittaa nyt, hän kuolisi huolesta.

Näin jälkeen päin ajateltuna ulos lähteminen olisi luultavasti auttanut todella paljon. Olisin nähnyt "ulkopuolisen". Nähnyt, että on muutakin. Jostain syystä en sitä kuitenkaan tajunnut tai ajattelin, että et helvetti mene ulos tässä kunnossa! Pissattaa mutta en halua mennä sinne vessaan! Tajuan juosta kylpyhuoneeseen, tänne saan kusta, paskoa ja oksentaa jos siltä tuntuu, ne on helppo pestä sitten pois.

Istun kylpyhuoneen lattialla, tuijotan suihkukaivoon ja muserrun mielessäni. Olen niin ahtaassa ja ahdistavassa paikassa kuin vain voi olla. Ei ole muuta todellisuutta kuin tämä hetki ja loputon musta tyhjyys. Olen niin yksin etten kestä! Siinä sitten istuttuani sain jotenkin jostain kiinni. On pakko olla muutakin. On pakko olla jotain tämän pienen ja ahtaan mielen ulkopuolella. On oltava toinen persoona! Jumala, on oltava persoonallinen Jumala! Joku joka ottaa sinut syliinsä, tuhlaaja poika tulee kotiin. Alan itkeä vollottaa, saan tulla syntisenä Isän, Jumalan eteen juuri sellaisena kuin olen. Olen tehnyt syntiä, olen yrittänyt tavoittaa jotain mihin ihmisen ei kuulu mennä. Olen yrittänyt löytää tiedon siitä kuka olen. Olen syönyt Hyvä ja Pahan tiedon puusta, kun olisin vain voinut nauttia kaikista muista puutarhan hedelmistä. Oloni paranee huomattavasti. Buddhalaisuus on kauheinta mitä voin kuvitella, se ettei ole mitään!! Mikä valtava ahdistus siitä seuraa. Oloni paranee paranemistaan. Olen tullut uskoon. Alan hieman naureskella ja mietin miten tämä oli sittenkin paras trippini ikinä. Mikä oivallus!

Sen sijaan, että olisin jäänyt tähän ja nauttinut ehkä parhaan trippini ikinä halusin tietysti testata tätä uutta oivallusta. Menin takaisin vessaan ja pikkuhiljaa porauduin taas kysymykseen kuka minä olen. Ahdistus alkoi taas kasvaa, todellisuus pieneni ja rusentui kasaan vain muutamaksi ajatukseksi. Silloin paljastin ässäni hihasta: On olemassa persoonallinen Jumala ulkopuolellani joka pitää minusta huolen.... En tiedä olisinko voinut tyhjempää tai turhempaa asiaa sanoa? Ei mitään, ei kerrassaan mitään. Itseasiassa oloni paheni kahta kauheammin kun ymmärsin, että Jumala on vain äärimmäinen apukeino miellelle selvitä siitä musertavasta yksinäisyydestä ja ahtaudesta jossa se on. Jumala on vain kuvitelmaa. Menin totaaliseen panikkiin. Mitä vittua minä menin tekemään!!! Nyt joka ikinen yritys päästä pois tästä helvetin limbosta, jokainen yritys luoda jotain ulkopuolista mihin tarttua, oli mielelleni vain säälittävä yritys paeta. Mitä ikinä ajattelin, oli taustalla tieto siitä, ettei mikään ole todellista eikä mitään ole.

Juoksin taas kylpyhuoneeseen ja koitin saada kiinni siitä Jumala oivalluksesta jonka aiemmin sain. Sainko sen aiemmin? Kuvittelinko vain? Olenko tehnyt yhtään mitään missään? Kuka minä olen? Koko persoonani oli poissa. Menin niin ahdistuneeseen tilaan, että ajattelin itsemurhaa, minun on pakko päästä pois tästä ahdistuksesta!!! Ja sitten vasta menin ojasta allikkoon. Et jumalauta tapa itseäs!! Mitä jos en pysty hallitsemaan itseäni!?! Puolisoni tulee kotiin ja löytää minut kuolleena kylpyhuoneesta!! Vitun sienet vittu saatana apua helvetti auttakaa!!!!

En oikeastaan muista miten tuosta selvisin. Hetki kerrallaan ja koitin vain olla ajattelematta. Yritin purkautua ulos päin, oli äärimmäisen tärkeää saada tajuta, että tuolla ulkona on todellisuus. Minulla oli todella kylmä ja puin päälle. Kävin terassilla joka auttoi hieman, katselin tähtitaivasta ja hoin itselleni, että katso nyt, on ulkopuolinen todellisuus. Avasin kännykkäni ja olin saanut muutaman viestin puolisoltani "Miten menee?" mikä helpotus! Joku toinen, ulkopuolelta, on huolissani minusta. Katselen kännykästäni kuvia muista ihmisistä. Mikä ihana tunne, on muitakin! Katselen puolisoni kuvaa taas ja itken. Jos olisin sinkku eikä minulla olisi ystäviä olisin luultavasti seonnut. Ajatus puolisostani piti minut "hengissä". Oloni parani pikkuhiljaa mutta pimeys vaani koko ajan ympärilläni. Välillä meinasin pudota sinne taas ja katsoin äkkiä taas kuvia. Ne eivät tuntuneet miltään. Juuri tätä pelkäsin, elämä menettää merkityksensä. En kuitenkaan vajonnut enää niin kauheaan ahdistukseen kuin aiemmin.

Loppujen lopuksi tajusin koko tämän kauhun äärellä mitän tärkeää ja ihanaa on nauttia -todellisuudesta-. Katsoa kun ruoho kasvaa, se on jotain muuta kuin minä! Katso muita ihmisiä, on olemassa muitakin kuin vain mieleni! Ymmärrän nyt sen kauhun josta buddhalaisuus puhuu Egon kokevan. Ego ei ole olemassa ja siksi sen on luotava jatkuvasti ulkopuolelle asioita, toiseutta. Kiitin niin moneen kertaan mieltäni siitä, että se luo tämän todellisuuden, että saan unohtui ja hukkua maailmaan. En voi, en pysty, kohtamaan tuota yksinäisyyttä vielä. Olen liian nuori. Luultavasti jos olisin voinut heittäytyä sen pahimman ahdistuksen keskellä täysin siihen yksinäisyyteen olisin saavuttanut jotain. Ehkä todellisen valaistumisen? Kääntöpuolena tosin olisin voinut menttää järkeni ja siihen en ollut valmis.

Lopulta minulla meni yli 7 tuntia aloittamisesta ennen kuin pystyin edes kuvittelemaan nukahtamista. Nukuin todella levottamasti ja huonosti ja pelkään, että olen aiheuttanut pysyvää vahinkoa mielelleni. Periaatteessa se mitä kävin läpi on varmasti hyödyllistä silloin kun sen saa tehdä omilla ehdoilla. Ei näin, että minut pakotetaan kohtamaan tyhjyys josta en pääse pois. Mieleni rikottiin "väkivaltaisesti". En oikein tiedä mitä nyt, tässä, ajattelen. Kaipa se elämä melko "normaalilta" tuntuu... Katsotaan ja odotellaan.

5
Iltaa taikametsän asukit!

Novellini päähenkilö päättää jatkaa sienikokeiluja ja saa käsiinsä uuden satsin P. Cubensista. Ensimmäisenä aloittelevalla psykonautilla on mielessä verrata tehoja nyt käsissä olevan 2,5g:n satsia aikaisemmin (http://www.taikasieni.net/smf/index.php?topic=1234.0) nautittuun 2,5g. Muuttujina kun ovat kasvatus, kuivaus, "lajike" ja säilytys näiden kahden erän välillä.

Sen sijaan, että tapahtumaan valmistaudutaan huolella, kuten viimeksi, päähenkilö kokee että ehkä viimeksi liioiteltiin ja että kun jää on kerran rikottu niin "ei se ole niin justiinsa". Paikaksi on valittu ystävän kerrostalokämppä joka on tyhjillään. Tässä elämäntilanteessa kun ei aina voi omassa kodissa nauttia. Puoliso kyllä varoittaa vieraanpaikan "energioista" ja siitä miten hän itse ei menisi mutta kirjamme sankari ei siitä juuri välitä, hän luulee tietävänsä mitä tekee.

Ystävän kämppä on niin sotkuinen, että päähenkilö päättää imuroida kämpän ja levittää sinne salviaa. Muuten huoneistossa on melko chilli fiilis. Paastottu on kevyen aamupalan jälkeen 3 tuntia. Soittolista valmiiksi, ämpäri ja vesipullo viereen, verhot ikkunoiden eteen ja eikun menoksi.

Fyysinen pahoinvointi iskee melko nopeasti ja se yllättää voimakkuudellaan vaikka sitä osasi jo odottaa. Sylkeä tulee jälleen suuhun, aivan kuten juuri ennen oksentamista mutta henkilömme ei ole huolissaan; näinhän se viimeksikin oli. Ensimmäisellä kerralla pahaolo tuli noin 20-30 min aikana ja trippi lähti "käyntiin" tunnin kohdalla. Nyt paha olo iskee 15 min jälkeen ja kun suljen silmät 30 min jälkeen sukellan suoraan keskelle trippiä! Odottamaton mutta mukava yllätys. Aluksi tripistä tai visuaaleista on vaikea saada kiinni, aivan kuin musta strobovalo joka vilkkuu tajunnassani. Ymmärrän yhtäkkiä niiden olevan ajatuksiani! En ehtinyt rauhoittua ja tyhjentää mieltäni kunnolla. Selätän ajatusmölyn ja pian liidän jo syvällä taikamaailmassa. Jostain ulkopuoleltani kumpuaa ajatus, että sieni koettelee käyttäjäänsä ja se on ensin voitettava ennen kuin sille voi antautua.

Trippini tuntuu jotenkin todella tutulta, liian tutulta. Soittolista on toki sama mutta... Aivan kuin matkaisin raiteita samalla radalla, koko tripin alku on pelkkää deja vu:ta. Mutta enhän ole aiemmin edes ollut tässä kämpässä! Tajuan pysäyttävällä tavalla miten aika on syklinen, ei lineaarinen. Olen tripillä ajassa jonka olen joskus kokenut. Olen yhteydessä ikiaikaiseen kollektiiviseen viisauteen, tiedän taas kaiken! Muistan yhtäkkiä, että minulla oli kysymyksiä tälle kerralle johon halusin vastauksia. Koitan kysyä tai "nähdä" ne mutta... Nyt en enää muista sainko niihin vastauksia.

Näen kuinka rihmasto kasvaa "pinnalle" joka olen minä ja korjaa sitä, aivan kuten viimeksikin. Nyt kuitenkin havahdun ajatukseen: Kuka tämä on, joka minua "parantaa"? Olo on vainoharhainen ja otan "vallan" takaisin itselleni. Rihmasto mustuu ja kuihtuu kuin poltettu. "Jos rihmasto olisi ollut hyvä ja parantava sen ei olisi pitänyt vahingoittua! Mitkäs voimat täällä ovat liikkeellä?" Avaan silmäni ja trippi on poissa. Katselen hetken ympärilleni ja totean kaiken olevan hyvin. Suljen silmät ja sukellan taas. Jälleen minua parannetaan ja vatsani kohdalta poistetaan mustaa mönjää. Havahdun ajatukseen, että mitä mönjä sisältää? Mitä minusta poistetaan? Estän mönjän poistamisen ja yritän tutkia mitä se sisältää. Avaan silmäni ja trippi on poissa. Jokin on nyt pahasti vialla. En pysty ollenkaan rentoutumaan ja antautumaan tripille. Sitä varjostaa jatkuva vainoharha ja epäilys. Kuka minulle tekee ja mitä? Millä intentiolla?

Nautin sienet klo 14:30 ja nyt kello näyttää 16:00. Kohtahan trippi on jo ohi, ajattelen. Klo 17 lasku ja klo 18 koko trippi ohi. Tunnekkin on sen mukainen, jotenkin... ohuempi. Soitan puolisolleni ja kerron luottamuspulasta ja tripin heikohkolta tuntuvalta vaikutukselta. Puhelimessa tajuan, että trippiä on kulunut vasta 1½ tuntia, huippu on vielä tulossa! Olo on outo. Saan puhelimessa rohkaisua ja päätän yrittää ottaa tripistä irti sen mitä vielä on saatavissa vaikka tuntuukin kuin se olisi jo lopussa.

Koitan hetken aikaa trippailla ilman musiikkia ja pääsen jälleen tilaan jossa oivallan jokaisella ajatuksella jotain todella syvällistä koko universumin rakenteesta. Silloin myös tajuan miten turha tripeistä on kertoa muille, trippaajalle esim. väri ruskea voi merkitä koko maailmaa, näöllään, fiiliksellään ja kaikella mitä se tuo mutta muut kuulevat vain sinun nähneen värin ruskea. He eivät -koe- sitä niin kuin sinä koit juuri sillä hetkellä. Jotenkin trippi kuitenkin tökkii edelleen. Koko ajan tuntuu kuin se olisi jo ohi vaikka olen hädin tuskin 2 tuntia trippaillut. Päätän käydä vessassa. Kävely on vaikeaa. Fyysiset tuntemukset ovat voimakkaat, en siis todella ole selviämässä vielä.

Palaan sohvalle ja laitan musiikin taas soimaan. Trippi lähtee heti liikkeelle. Tajuan miten vahvasti musiikki ohjaa trippiä mutta minusta tuntuu, että asiat ovat samoja, jokainen kappale vain antaa niille oman säväyksensä. Musiikki ei siis ohjaa minua pois raiteilta, vain värittää maisemat eri tavalla. Korkeampi tietoisuuteni puhuu minulle. "Miksi otat sieniä? Tiedät, että et enää tarvitse niitä." Vastaan vaikka en vastaa, jotain halusta valaistua. Taustalla soi kappale jossa vain aallot lyövät rantaan. Hetkessä olen tripissäni rannalla, maailman reunalla. En näe mutta tiedän, että takanani koko olevaisuus murenee kuin hiekkalinna. Korkeampi tietoisuuteni seisoo vierelläni ja kysyy tympeästi "Mitä nyt? Mitä nyt?!" tivaten mitä aion tehdä kun kerta olen valaistunut ja tajuan, että olen valaistunut. Kysymys kuitenkin iskee maaliinsa. Mitä teen valaistumisella, tässä viimeisellä rannalla, kaikkeuden muretessa takanani? Mitä minä sillä teen? Olen pettynyt ja surullinen. Ei ole valmiita vastauksia, ei yht’äkkistä elämän tarkoitusta ja tehtävää joka minulle avattaisiin. Valaistunut tai ei, on jokaisen itse tehtävä valintansa ja kannettava vastuunsa. En voi ulkoistaa päätöksiä elämästäni ”valaistumiselle”.

Mielessäni on lähiaikoina pyörinyt paljon samurait, feodaali Japani ja katanat. Soittolistallani on orientaali kappale jota en muista viimeksi kuulleeni. Ja samassa trippini syventyy miekkoihin, samurain sieluun. Mieleeni tulee ajatus miekasta vain peniksen jatkeesta ja tajuan, että niinhän se tottakai on! Tosin eri tavalla: penis ja seksuaalisuus ovat elämää luovaa energiaa, miekka taas tappaa. Penis luo, miekka tuhoaa. Kolikon kaksi puolta. Trippiin ilmestyy nainen jonka kanssa harrastan seksiä, sen/hänen feminiinisyys opettaa minulla oikeanlaista, tervettä maskuliinisuutta.

Noin 17.30 – 18.00 alkaa trippini olla ohi. Mieli on jo lopettanut enkä saa juuri mistään kiinni. Haluan palata kotiin. Kehoni on kuitenkin toista mieltä, kävely on edelleen hankalaa ja olen erittäin kömpelö puhumaan. Joudun vielä odottamaan usean tunnin ennen kuin pääsen lähtemään. Vasta klo 23, 8½ tunnin jälkeen, olo oli normaali. Vaikea siis sanoa olivatko sienet tehokkaampia vai tehottomampia? Näin jälkeenpäin koko idea sienten vertailusta –eri- olosuhteissa on älytön! Tulipahan todettua kunnolla miten set&setting vaikuttaa ratkaisevasti noilla annoksilla. Asunto joka ei ollut oma eikä tuttu, kaikki äänet ja kolinat, mistä ne tuli? Mikä se oli? Ei ihme, että trippi oli melko vainoharhainen. Samalla minulle selvisi, että tuskin koskaan tulen ottamaan sieniä muiden seurassa. Minun täytyy saada heittäytyä trippiin 100% enkä voi tehdä sitä muiden seurassa, ainakaan vielä. Tajusin myös sen, että vaikka 2 - 2,5g on hyvä aloittaa, tarvitsen ehdottomasti isompia annoksia jos haluan mennä "syvemmälle" kuin Inceptionissa konsanaan. Toisaalta tajusin tripin jälkeen erittäin selvästi, että en tarvitse sieniä ja mielessä kävi jättää ne kokonaan. Haluan kuitenkin ehdottomasti kokeilla vielä isompaa annosta paremmissa olosuhteissa ennen kuin luovun niistä kokonaan.

6
Huomenta,

Tässä aamulla oli taas sadonkorjuu ja menin tyhmänä kerämään kahdesta eri kakusta sienet samalle lautaselle. Tyhmä siksi, että nyt en tiedä mitkä sienet olivat tästä kakusta:
[smg id=2709]
[smg id=2710]
Tuo kohta näytti hieman harmaammalta luonnossa mutta topsipuikkoon ei jäänyt mitään. Kuvat nyt siis ennen kuin koskin niihin. Näyttääkö teistä homeelta?

Peratessani sieniä yleensä halkaisen (onneksi!) paksummat sienet jotta ne kuivuvat nopeammin. Oli melkoinen yllätys löytää tämä  ???:
[smg id=2711]
[smg id=2712]
Näitä on jo pyyhitty topsipuikolla ja niistä jäi tummaa puikkoon. Olen 98% varma, että tuo on jotain hometta.
Tässä vertailun vuoksi normaali sieni joka oli vitivalkoinen leikattaessa ja tätäkin on jo pyyhitty topsipuikolla:
[smg id=2713]

Jos, ja kun?, tuo on hometta niin onko koko sato heitettävä roskiin vaikka muissa ei ollut visuaalisesti mitään vikaa?  :'( Vain nuo kaksi sientä olivat tummat sisältä. En myöskään nyt siis tiedä kummasta kakusta nuo sienet olivat vaiko molemmista?  :-[(Aloittelijat ottakaa tästä opiksi!)

Eli mitä on tehtävissä tai kysytään mitä on pelastettavissa? Molemmat kakut näyttävät tuota yhtä kohtaa lukuunottamatta hyviltä, on vain hieman sadonkorjuun aiheuttamaan bruisingia. Onko -mitenkään- mahdollista, että yskittäinen sieni nyt olisi päättänyt homehtua tai mitä lie onkaan -ilman- että koko kakku on saastunut/pilalla? (kylläpäs mä olen epätoivoinen...)

7
Heipparallaa!

Ihan ensin tähän alkuun disclaimer: Tämä tarina on täysin mielikuvituksen tuotetta, kaikki yhteydet oikeisiin ihmisiin/asioihin/tapahtumiin ovat täysin sattumaa. En rohkaise enkä halua yllyttää ketään käyttämään huumeita sillä ne ovat tällä hetkellä suomen huumelain vastaisia. En ole vastuussa mistään tästä kirjoituksesta johtuvista seurauksista.  C:-)

Kerron näin alkuun vähän taustaani ja vasta sitten tripistä. Voit hyvin skipata alkujorinat jos siltä tuntuu.

Taustaa: En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt muita huumeita kuin alkoholia ja muutaman kerran cannabista. Muutaman vuoden ajan olen kuitenkin alkanut tosissaan miettimään psykedeelien käyttöä. Ei mitään synteettistä "paskaa" vaan luonnolista, tarkoituksen mukaista tavaraa. Lähinnä ayahuasca on ollut minulla mielessä. Etelä-Amerikkaan lähtö jonkun shamaanin luoksen olisi ideaali.

Toki niin kauan kuin muistan, joskus yläasteella jo luin tieteen kuvalehdestä illuusioista ja siitä miten aivot luovat merkityksia ja yhteyksia asioista joita ei "todella" ole. Viimeistään lukion psykologian kursseilla tajusin, että haluan nähdä maailman ilman aivojen filttereitä. Kuitenkin elin silloin vielä vahvasti siinä pelossa jota meille kaikille on tuputettu: Voit seota, koko elämä menee pilalle, voit jäädä ikuisesti tripille ja TAKAUMAT! Milloin vain, missä vain, olet menossa naimisiin ja saat alttarilla takauman. Älä -koskaan- ota psykedeelejä. Eli ajatus jäi mieleen hautumaan mutta sen toteuttaminen tapahtuisi vasta kun minulle todetaan terminaalivaiheen syöpä.

Kuitenkin nyt lähiaikoina ajatus psykedeeleistä on voimistunut ja kuin sattumalta (johdatuksesta) sienet tulivat kuvioihin. En ollut koskaan aikaisemmin edes ajatellut niitä. Olin luokitellut sienet luokkaan "nuollaan myrkkysammakon selkää" eli jotain todella epämääräistä ja epätoivoista pään sekoittamista. Kuitenkin shamanismiin taipuvaisen ystäväni kanssa ayahuascasta puhuttuani hän mainitsi kokeilleensa sieniä. "Sieniä? Mitä ihmettä?" ajattelin. Niin rupesin tutustumaan sieniin ja kiitos Taikasieni.net forumin aloin todella ymmärtämään sienien potentiaalia ja kaunetta. Eipä aikaakaan kuin olin saanut hommattua sieniä ystäväni ystävältä (aivan tuntemattomalta en olisi ottanut) ja sopiva paikka niiden kokeilullekin löytyi. Itselleni oli alusta asti selvää, että kokeilen sieniä yksin. Hieman pelotti, että mitä jos lähtee lapasesta mutta toisaalta annos oli sen verran "pieni" että uskoin kaiken menevän hyvin.

Valmistautuminen: Ensinnäkin olen tehnyt paljon työtä itseni kanssa joten koin jo olevani henkisesti valmis kohtamaan omia "pimeitä" puoliani. Muiden kokemusten lukeminen ja tietynlainen pelonsekainen kunnioitus psykedeeljä kohtaan ovat kasvaneet vuosien mittaan. Puhuin sienille joitai aioin ottaa ja kerroin niille kuka olen ja mitä tavoittelen niiden nauttimisella. Viikon verran henkisesti valmistauduin tulevaan koitokseen. Olin myös 5 päivää selibaatissa, (en edes ollut ajatellut asiaa mutta tulipahan sekin tehtyä  ;)) harrastin myös hieman liikuntaa edeltävällä viikolla.

Olin siivonnut kodin edeltävänä päivänä kunnolla. Nauttimispäivänä tein vielä viimeisiä siivouksia ja levittelin salviaa (white sage) ympäri kotia sekä triangelilla "karkotin" pahat henget. Tein itselleni valmiiksi jääkaappiin hunaja melonia, appelsiinia ja banaania sekä suodattamatonta luomu omenamehua. Varasin olohuoneeseen tyynyjä, peiton ja kellon josta näen ajan kulun. Minulla oli myös glow stickkejä (vihreä, punainen, oranssi, keltainen ja sininen) otin ison peilin jonka aluksi peitin peitolla, jotta voin katsoa sinne vasta kun olen valmis. Varasin myös oksennus ämpärin jos voisin pahoin. Laitoin ametistin ja vuorikristallin viereiselle nojatuolille, tarkoituksena katsella niitä tripin aikana. Tein iPodille soittolistan eri vinkkien mukaan. Päädyin melko rauhallisiin kappaleisiin ja "huppukohdalle" eli noin 2 tunnin paikkelle varasin gregoriaanista kirkkolaulua. Söin sinä aamuna vain kevyesti ja paastosin 5 tuntia ennen sienten nauttimista. Kävin myös saunassa puhdistautumassa jossa vielä ääneen kerroin intentioni, pyysin suojelusta ja ohjausta sekä ilmoitin, että kaikki "sopimukset" joita mahdollisesti tekisin sienten vaikutuksen alaisena eivät olisi pitäviä enkä olisi niistä vastuussa (mielessäni oli Jan Kounen: Other Worlds -dokumentti jossa Jan pyytää kasvottoman naishengen tulemaan sisäänsä, tälläistä tulisi -ehdottomasti- välttää.) Oikeastaan minua ei jännittänyt tippaakaan, tuntui suorastaan luonnolliselta ja "tutulta" syödä sieniä. Kuitenkin 2 tuntia ennen nauttimista alkoi pelko hiipiä mieleeni.

Trippi: Ilmoitin puolisolleni puhelimessa, että nyt otan ne. Klo oli 17:50. Avaan minigrip pussin jossa sienet ovat. Jännitys oli todella kova. Silloin iski ajatus, että älä tee tätä. Karaisin mieleni ja mietin, että pakko se on joskus tehdä. "eikä ole!" mieleni sanoi vastaan. Tajusin, että jos pitkittelen saatan jättää koko jutun väliin niinpä pistin äkkiä osan sienistä suuhuni. Maku oli melko mieto. Nopeasti loputkin suuhun ja pureskelin ne oikein kunnolla puruksi ennen kuin nielaisin. Jännitti ja hieman tärisytti. Menin sohvalle makaamaan ja otin peiton päälle.

Ensimmäiset 20 minuuttia meni jännittäessä ja odottaessa. Tunsin vain fyysisiä tuntemuksia jotka eivät olleet mieluisia. Vatsaani kivisti ja olo oli muutenkin hieman huono, oksetti ja suuhun tuli sylkeä "Nyt et perkele oksenna!" ajattelin. Kävin varmuuden vuoksi vessassa ja pystyyn nouseminen tuntui pahentavan tilaani. Kirjoitin lapulle, että jos minut löydetään kuolleena se johtui siitä, että sienet eivät ehkä olleet täysin kuivia (ne eivät olleet rapean kuivia) ja että olen kuollut johonkin homemyrkytykseen.

40 minuutin kohdalla olo oli kuin kaato kännissä. Askeleet horjuivat, oli pahoinvoiva olo ja ihoa kirsti, nipisti, raajoja puudutti. 50 minuutin kohdalla alkoi tulla oikeasti hyvä olo. En nähnyt visuaaleja tai muuta mutta fillis oli kova, kirjoitin tässä vaiheessa lapulle "50 min mennyt, nyt jo kokeilemisen arvoista ja vielä huippu tulossa?!" Tästä 10 minuuttia eli tunti nauttimisesta kirjoitin viimeisen lappuni "Tunti vasta mennyt! En voi uskoa miten mahtavaa, voiko tämä muka tästä vielä parantua?!"

1 tunnin jälkeen makasin sohvalla mutta en juuri nähnyt visuaaleja. Otin glowstickit käteen ja heiluttelin niitä silmieni edessä ja yhtäkkiä: Värejä. VÄREJÄ! Miten ihania värit ovat!! Painoin ne naamaani vasten ja niistä tuleva valo suljettujen silmieni läpi näytti minulle universumin ja koko todellisuuden geometrisen rakenteen. Näin miten kaikki koostui pienen pienestä geometriasta, kuin jostain atzteekkien koristeista! Oi miten janosin VÄREJÄ! Hankasin glowstickejä päähäni ja takaraivooni ja tuntui kuin janoiset aivoni olisivat juoneet värejä. Tässä vaiheessa trippini räjähti kunnolla käyntiin.

On mahdotonta kirjoittaa trippiä enää kronologisesti ja tuntuu, että olen unohtanut 90% kaikesta mitä näin ja koin mutta kerron sitä mukaan kun muistan:

Koko trippi oli oivallusta oivalluksen perään. Tajusin vain kaiken ja kaikki oli yhtäkkiä niin selkeää. Everything made sense! Palaset loksahtvat paikallaan ja kaikki maailmassa löysi oman luonnollisen paikkansa. Koko universumin on kuin kellokoneisto, kaikki toimii juuri niinkuin pitää ja tarkoituksenmukaisesti. Kaikki mikä tapahtuu on tarkoitettu. Ymmärsin kaiken, tiesin kaiken! Egoni kysyi heti joko "Miksi pyramidit rakennettiin?" tai "Miten pyramidit rakennettiin?" ja oloni oli kuin syvä huokaus "Miten turha kysymys!" tajusin miten turhia kysymyksiä mielemme kyselevät. Mitä väliä?! Mitä merkitystä sillä on minulle ja elämälleni, tälle hetkelle?

Vatsaani edelleen kivisti ja muistin lukeneeni, että kehon signaaleja ei osaa tulkita oikein tripin aikana joten mietin onko se vessa hätä? Nälkä? Sitten tajusin ettei se mikään väärintulkinta ole, vatsani päällä on kerrostalonkokoinen kasa mustaa! Leikkasin sen juuresta poikki valotikuillani samalla kuin puhdistin itseäni. Olo keveni heti. Myös kivesteni kohdalla oli paljon mustaa ja ryhdyin puhdistamaan sitä aluetta. Ymmärsin, että seksuaalisuuttani puhdistetaan. Tajusin seksuaalisuuden todellisen luonteen ja sen miten porno on todella repivää. Ymmärsin myös sen miten seksuaalisuus ja sukupuolielimet todella edustavat luovuutta ja elämää. Luovuuteni oli tukossa ja sitä avattiin.

Näin puolisoni ja tajusin miten ihana hän on! Miten rakastinkaan häntä ja miten kaikki josta hän on minulle puhunut mutta en ole ymmärtänyt, nyt tajusin. Kaiken tämän ajan hän oli ollut oikeassa niin monessa asiassa! Oivalsin niin paljon ja kaikki oli vaan niin SELKEÄÄ. Halusin tehdä lapsia! Lapset tuovat elämää maailmaan! Lapset ovat elämän energiaa. Melkein kuin elämän tarkoitus olisi saada lapsia. Kaipasin niin paljon värejä ja elämää! Sattumoisin myös Klonkku (nimimerkkillä, ei siis Sormusten herrasta :D) tuli mieleeni ja näin miten mahtava tyyppi hän on! Klonkku on nähnyt elämän! Halusin kertoa miten kaikki vastoinkäymiset ongelmat ovat turhia ja miten niistä voisi nousta ylös kunnes tajusin ettei ole mitään mitä voisin hänelle kertoa. Hän tietää jo, hän tietää! Miten mahtavaa!! Näin myös erään ystäväni ja tajusin miksi hän on minulle niin rakas, hän herättää minussa luovuudeen (tämän ystävän kanssa teen yleensä extempore-juttuja ja repäisyjä)

Peili: Jossain vaiheessa päätin myös katsoa peiliin. Se oli melko mielenkiintoinen kokemus. Ensi alkuun hieman säikähdin sillä katsoessani peilikuvaani kasvoni tummuivat aivan mustiksi ja vain silmät katsoivat takaisin. Välillä kasvot palasivat mutta ”muumoituivat” pois ja jälleen vain silmät jäivät. Peilikuvassani oli myös jotain kummaa. Mieleeni tuli pelko, että mitä jos peilikuvani onkin jokin henki joka yrittää saada minut vangiksi peilimaailmaan jotta se itse pääsisi vapaaksi ”oikeaan” maailmaan. Ilmoitin ääneen, että hänellä ei ole mitään asiaa tänne eikä mitään asiaa minuun. Näytti kuin kuvani olisi hieman ärtynyt mutta sitten se laantui. Peilikuvaani on miltei mahdonton kuvailla mutta sain useita eri oivalluksia itsestäni. Siitä millaiselta näytän ja kuka todella olen, kuinka minun tulisi hymyillä enemmän. Myös sen tajusin, että silmät todella ovat sielun peili. Kasvot ja ilmeet voivat muuttua mutta silmät pysyvät, ne eivät valehtele.

Peililtä menin taas sohvalle ja jatkoin itseni energeettistä puhdistamista. Tajusin, että minullehan tehdään hoitoa! (olen siis aikaisemmin ollut energiahoidoissa joissa on tarkoituksena puhdistaa energiakehoa) En ollut missään ”sekavassa” kuvittelumaailmassa vaan ihan selväpäisenä ”täällä”. Olin vain korkeammissa energioissa jolloin pääsen enemmän sielutietoisuuteen, siis enemmän itseeni. Olo oli aivan mahtava! Sanoinkuvaamaton. Joudun toistamaan saman mantran jota kuulee kaikkialla: vain tripin kokeneet tietävät miltä se tuntuu. Tosin olin samantyyppistä tuntenut juuri energia hoidoissa mutta en näin intensiivisesti. Mieleeni tuli Nikola Teslan lausahdus “If you want to find the secrets of the universe, think in terms of energy, frequency and vibration.” Kuinka oikeassa Tesla olikaan!

Lähes koko tripin minua kyllä vaivasi ns. kertoja/selostaja joka koko ajan koitti pukea kokemaani sanoiksi ja mietti miten se mm. taikasieni.net foorumille tästäkin kertoo, miten kerron puolisolleni jne jne. Ääni alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään sillä en pystynyt täysillä uppoutumaan kokemukseen kun "toinen" kokoajan selittää kokemusta. Onneksi silloin tällöin sain sen taka-alalle ja pystyin nauttimaan kaikesta kokonaisvaltaisesti.

Tämä viesti paisuu nyt niin isoksi, että taitaa olla parasta lopettaa. Lyhyesti vielä: menin vielä loppuvaiheessa käymään terassilla. Miten mahtavaa luonto onkaan! Ne tuoksut, se fiilis! Kissamme hyppäsi puskasta ja tuli luokseni purisemaan. Olen aina ollut koiraihminen, pidän kissoista kuten kaikista eläimistä mutta muuten suorastaan vihaan niitä. Tottelemattomat, itsepäiset, itsenäiset... argh! Nyt kuitenkin näin miten mahtava kissa on! Kissa edustaa elämää! Ei ihme, että faaraot pitivät paljon kissoja. Sillä hetkellä ihastuin kissoihin ja tajusin miten koirat todella edustavat tottelevaista, kyseenalaistamatonta palvelijaa. Näin karrikoiden. Vapauduin niin monesta asiasta tripin aikana, että HUHHUH!

Seuraavana päivänä päässä jyskytti aivan kuin aivoni olisivat kärähtäneet. Enkä toisaalta ihmettele, informaation määrä oli valtava. Olin alkuun miettinyt, että riittääkö tuo 2,5g ja miten esim. Klonkku ei ole ottanut sitä enempää? "Itse otan ainakin 5g heti kun pystyn" olin ajatellut. Nyt huomaan, että 2,5g riitti aivan mainiosti, oli ehkä vähän liikaakin! Voin vain äimistellä millainen trippi tulee juuri esim. 5g annoksella.

Kokonaisuutena: Ylitti -kaikki- toiveeni. Aivan uskomattoman mahtavaa. Opin, oivalsin ja ymmärsin NIIN paljon. Valaistuin. Pyysin matkaa itseeni ja sen myös sain. Sienet, mikä uskomaton voima niin pieniin voi kätkeytyä! En voi kuin antaa hiljaisen kunnioitukseni näille elämää avaaville organismeille. Laitan kyllä hyvää viestiä kiertämään, se on varma. Koen kyllä, että valmistautuminen on kaiken A ja O, set and setting, niinkuin kaikki aina sanovat.

8
Päivää kaikille!

Selailin tuossa vanhoja linkkejä ja huomasin shroomeryn sivuilla aiheen "Pf-tek done right". Kyseinen opas ohjeistaa jättämään ainoastaan neulalla rei'tetyn kannen ja kuivan vermikuliitin kasvuston suojaksi, ei siis toista kerrosta/kantta/suojaa foliosta/mikropore teipistä tms. http://www.shroomery.org/forums/showflat.php/Number/11585613#11585613
Alla lainaus viestin kommenteista:

"I know they say not to cover it after inoculation but that just doesnt seem to make sense in my mind.... after being so sterile why leave open holes? does the dry verm protect it that well??" My thoughts exactly...

Vastaus:
"It sure does I have done TONNES of PF's and the dry verm barrier has not let me down. You will see. I have told so many people when there asking why are my jars going so slow and it because people cover the holes. Theres just no need to, or whats the point of the dry verm? might as well build self healing lids with a tyvek GE port."

HuMy ja muutamat muut lähteet taas nimenomaan neuvovat peittämään reiät jotta kontaminaatioilta vältyttäisiin. Onko kenelläkään kokemuksia asiasta? Onko inkubaatio todella nopeampaa jos kannen reiät eivät ole peitettyjä ja suojaako kuiva vermikuliitti todella muka tarpeeksi?

9
Huomenta,

Pahoittelen jos aiheesta on kirjoiteltu jossain muualla, mutta itselleni ei ainakaan osunut silmään "tarkkoja" määriä vermikuliitista. Eli jos omistan 39L laatikon (32cmx45cmx27cm eli 38,88) nimellisesti 45L mutta kapenee kohti pohjaa ja käytän Pf-tek kakkuja 35cl kupeissa. Riisijauhon, veden ja vermiksen suhde oli 1:1:2 eli 35cl/4 ja kerrotaan vermiksen 2:lla = 17,5. Sisältääkö tuo 1:1:2 myös kuivan "filtteri" osuuden vermikuliitista vai laskenko sen vielä erikseen?

Eli per kuppi tarvitsen 1,8 dl vermikuliittia. Laatikkoon mahtuu mukavasti noin 6 kuppia eli 10,8dl. Tarvitsen siis 1,1 litraa vermikuliittia yhteen "settiin". Kuinka paljon vermikuliittia kuluu nesteytyksen yhteydessä päällystämiseen ja sadon jälkeen paikkailuun? 1dl/kakku/sato?

Eli periaatteessa 2L vermikuliittia per setti. Jos haluan sitten kokeilla jossain vaiheessa bulkkia vermiksellä "Jos ensisijaisena kasvualustana käytetään Pf-tek kakkuja tai popcornia, on ensisijaisen ja toissijaisen substraatin suhde 1:2." Eli jos käyttäisin noita 3,5dl purkkeja niin vermikuliittia kuluisi se 1,75dl per kuppi ja 7dl kasvualustaan. Pyöristettynä siis 9dl koko settiin. Toki oli ehdottomasti järkevämpää tässä tapauksessa käyttää esim. litran purkkia/purkkeja.

Kuinka monta kertaa perliitin voi käyttää uudestaan? Olettaisi, että se ei mene juuri miksikään. Vai pitkääkö perliitti aina heittää pois kontaminaatioriskin takia vaikka kasvualustan steriiliyshän ei ollut niin tärkeä Pf-tekillä monotubessa?

EDIT: Vai onko tuo suhde 1:1:2 sen valmisteen määrä jota käytän tuon 3,5dl purkin täyttämiseen, jolloin vermikuliittia kuluisi siis enemmän? Koitan tässä vaan miettiä, että tilaanko suoraan joku 36L vermikuliittia vai riittääkö se 10L näin alkuun oikein mainiosti.

Sivuja: 1