Psilosybiini.info

Dimetyylitryptamiini (DMT)

Poissa tattinen

    • Viestejä: 111
    • Karma: 4
    • Profiili
Nyt tässä tapauksessa kun DMT:stä puhutaan, niin kyseessä on kyllä yleisesti melko turvalliseksi havaittu aine. Kunhan DMT:tä nautitaan edes etäisesti normaalien annosmäärien puitteissa niin ei siitä pitäisi ainakaan fyysistä vaaraa syntyä, kunhan henkilö ei vain käytä mitään muuta siinä ohella.
Niin ja DMT:n käytöstä ei taida löytyä edes mainintoja mistään haitallisuustilastoista? Psilosybiini sen sijaan on aivan viimeisten joukossa (0,2% kaikista käyttäjistä).
Sinänsä vähän omituista, että psykedeeleillä harvemmin (ainakin tilastojen mukaan) saa aikaan pidempiaikaista ongelmia/mielenterveyden häiriöitä. Vaikka siis oikein voimakas DMT-kokemus pistää kuulemma todellisuuden aivan uuteen uskoon, ja lähes samoihin tiloihin isot annokset psilosybiiniä voi viedä.
Kun taas vertailun vuoksi esimerkiks tavallinen amfetamiini ei näihin verrattuna tunnu käyttäjälleen lähes miltään, ja se aina antaa ne ennalta arvattavat ja toivotut vaikutukset (jos siis kaikki muuten on itsen ja ympäristön kannalta ok), mutta paljon todennäköisemmin siitä on mahdollista saada em. ongelmia. Näin sanoo tilastotkin.


Poissa Doctor Funga

    • Viestejä: 23
    • Karma: 4
    • Profiili
En löytänyt parempaakaan ketjua, niin laitetaan tähän ketjuun oma kokemus DMT:stä. Trippistooreja ei näkynyt pahemmin olevan, joten ehkä yksi tällainenkin tähän mahtuu.  En osaa sanoa kuinka syvällä on käyty, mutta siitä olen varma, että ihan uudessa paikassa tuli oltua.

Ensimmäiset henkoset pienellä satsilla. Savu maistuu kumille tai muoville, mutta on siedettävää. Kun nousu alkaa pelästyn ja puhallan savut ulos. Jään hiukan outoon tilaan. Huone näyttää oudolta, mutta järki pysyy päässä. Olo on rento, mutta siinä on jotain ennen kokematonta. 15 minuutin päästä pää alkaa selviämään. Uuteen yritykseen. Tällä kertaa hiukan enemmän purua eli 0,07 grammaa pongin pesään. Kyseessä siis poltettava yrttiseos, jossa inhibiittoria, DMT:tä ja yrttiä X. Keuhkot täyteen kumin makuista savua. Pidätän ja pidätän savua keuhkoissa. Nousu alkaa. Nousu kiihtyy. En puhalla ulos. Yhtäkkiä näkökenttä muuttuu sarjakuvaksi. Värit muuttuvat kellanruskeaksi. Verhot venyvät silmissä pitkiksi. Psykedeelinen G-voima on villi.  Painun omaan kuplaani vauhdilla. Trippisitterini näyttää olevan toisessa maailmassa jääden pois minun todellisuudestani. Moi vaan. Värit ovat syksyn ruskeaa ja keltaista ja ääriviivat häviävät. Sujahdan pääni sisään. En näe enää silmillä vaan olen jossain muualla, mutta näen koko ajan. Huimaa, mutta olo on siedettävä tai melkeinpä hyvä. Ihmeellisen kirkkaan puhtaat värit täyttävät "näkökentän". Näkökenttää siinä mielessä, kuin olen sen tajunnut aiemmin, ei kyllä ole. Olen pallo sisällä, enkä ole varma ovatko silmäni auki vai kiinni. Nyt sellainen tuntuu jotenkin yhdentekevältä kummassa karusellissani. Näen virtana symboleita ja todella puhtaita värejä. Symbolit ovat kirkkaita ja niiden tarkkuus on uskomattoman UberHD-tasoista grafiikkaa täydellisine väreineen. Todella hienoa työtä artistilta kuka onkaan. Kuviot ovat täydellisiä ja niissä on hienoja yksityiskohtia. En näe mitään muistojani filminauhana, joita odotin näkeväni, vaan ainoastaan viliseviä kauniita värikkäitä symboleita. Osa symboleista on tuttuja suurin osa ei. Osa symboleista on kultaa osa animoituja. Vihreää ja punaista taustaa. Vilinä on kovaa. Olo on rauhallinen. Olen kait silmät kiinni. Ei mitään ahdistavaa. Ajan taju säilyy kohtuu hyvin. Alan palaamaan noin 6 minuutin kuluttua hitistä. Nyt alan taas näkemään omilla silmillä. Olen hiukan pettynyt. Ajattelen etteikö päässäni ole muuta kuin noita symboleita? Ei näkynyt Jumalia eikä universumin salaisuudet aukeakaan minulle yhdessä rysäyksessä. Ei Alieneita missään. Pudottelen rauhassa alas. Olo on koko ajan rento.
Päätän vielä koittaa kolmannen hitin noin tunnin päästä. Matka alkaa samalla tavalla. Samat visuaalit, jos niitä voi oikeastaan niiksi sanoa edes ja sama jo tuttu lähdön huikea humina. Kiihdytyksessä mietin, että olin juuri tässä lirissä ja taas hyppäsin tarkoituksella tänne. Hetkessä olen taas symbolien keskellä. Tällä kertaa syöksyn symboleihin eri kulmasta ja näen taas itseni tai pääni jonkin sortin symbolikoodeina. Hujahdan koodien ohi. En tajua höykkäsenpöläystä koodeista. Hienoja ovat. Tuntuu, että kaikki mitä olen tehnyt on koodattu tuohon jostain syystä. Olisin halunnut nähdä itseni hiukan upeampana kuin pikku ikoneina, mutta tuollainen verkosto minä sitten kait olen. Nyt hujahdan kuitenkin koodien ohi. Nyt olen pimeässä. Katson toiseen suuntaan. No nyt on jo hiukan mystisempää. Kumin tuoksu täällä jossain on yhä todella vahva. Ihme mesta. Alan katselemaan hiukan erilaisia symboleita ja onko siellä kasvojakin? Näen violetteja lonkeroita ja kuvittelen näkeväni jonkin sortin intialaisen jumaltyypin. Täällä onkin parempi meininki kuin siellä oman pään höpsössä kuvakirjassa. Pidän silmiä kiinni ja tunnen, että paluu alkaa. Meidän arkimaailma ja pään sisäinen maailma sekoittuvat kivasti. Olo on kiva. Palattuani totean, että eiköhän tässä ole tänään jo tarpeeksi oltu matkoilla. Pitää sulatella tämä elokuva tekstiksi.
Siivoilen kämpän ja valmistaudun nukkumaan menoon. Tuumin näkemiäni juttuja, joita on enää vaikea muistaa. Vain hattaroita sieltä täältä tulee mieleen. Jonkin kuvan muistaessani haistan taas kumin. Vielä vaikeampi kuin muistaa näitä on kirjoittaa ylös mitä tapahtui. Kokemus oli vaikuttava. Oliko se kuinka merkityksellinen, niin sitä en osaa oikein sanoa. Mitään ikävää tunnetta ei jäänyt. Ei ole pahaa oloa eikä ollut vaikeita hetkiä. Ainoastaan lähtökiihdytykset olivat sellaisia mahasta kouraisevia. Täysin erilainen kokemus kuin mikään muu psykedeeli on koskaan tarjonnut se on varmaa.  Seuraavan yön nukun hyvin. Seuraava päiväni on ihan tavallisen ihmisen tavallinen päivä ja luullakseni aika samana ihmisenä kuin ennenkin sen elän. Olenko sittenkään ihan täysin sama tyyppi?   Minulla on nyt vain yksi uusi ihmeellinen muisto ja kokemus, jollaista en olisi voinut tietenkään kuvitella kokematta sitä. Sellaistahan elämä on alati yllättävää ja joskus hiukan mystistä. Jos ei muuta ei jäänyt käteen, niin ainakin minulla on hupaisa muisto vihreästä nuolesta, joka osoittaa oikealla suoraan neliöön, jossa on kaunis pieni sydän kuin suoraan lasten kuvakirjasta.

 ;D ;D ;D ;D
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 13, 2021, 12:13 kirjoittanut Doctor Funga »