Psilosybiini.info

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - työläinen

Sivuja: 1
1
Baarissa tavattu tuntematon kaveri kertoi ottaneensa ensin sitruunamehussa liotettuja ja sitten hunajalla makeutettuun teehen sekoitettuja silokkeja 0.6g. Kaveri ihmetteli miksi alussa olo oli todella levoton? Vatsassakin tuntuva jännitys ja matalaa verensokeria muistuttava heikko olo ja huimaus meinasi tehdä kokemuksesta ikävän.

Olo parani vasta kun reilu tunti teen juonnista kaveri söi kohtalaisen tukevan aterian, ja sai sen verran energiaa että pääsi kävelemään lähiluontoon joka olikin kokemuksena hieno. Tekiköhän hunajan sokeri kaverille verensokeripiikin jonka jälkeen tultiin alas vai pudottavatko sienet verensokeria itsessään? Tee juotiin aamupäivällä tyhjään vatsaan. Kaveri oli kuulemma tottunut aamupalan skippaamiseen eikä tilanne ollut hänelle siis normaalista poikkeva.

Kaveri mietti myös miksi noinkin pienellä annoksella käytiin selvästi level 2 maisemissa lyhyen aikaa? Pinnat elivät, suljetuilla silmillä näki hentoja kuvioita ja muitakin visuaalisia muutoksia oli nähtävissä. Olikohan henkilökohtaista herkkyyttä, vai vaikuttiko sitruuna noin paljon?

Mulla on suunilleen sama juttu sienten ja hapon kanssa, eli ekaksi tulee kylmä ja vilun väristyksiä ja sitten sellainen todella levoton/epämiellyttävä olo mikä onneksi aina ekan tunnin sisällä häviää. Noista kun selviää, niin sitten se matka pääsee alkamaan, mutta noita vilun väristyksiä on kuulemma muillakin?


Tuttua myös minulle levoton ja epämiellyttävä olo nousuvaiheessa. En tiedä onko se vain korostuma sen hetkisestä normaalista olosta koska ainakin minulla paastoaminen auttaa tuon epämiellyttävän olon kanssa. Jos en ole syönyt koko päivänä mitään niin tuota epämiellyttävää oloa ei tule juuri lainkaan, tai se on silloin enemmän enään vain sellaista mentaalista ikäänkuin mielen pahoinvointia, mutta sekin lähtee sitten melko nopeaan pois. Vilun väristyksiä harvemmin tulee mutta kylmyys korostuu jotenkin aina. Tekee mieli pukeutua ulkovaatteisiin sisätiloissa tai hypätä peiton alle hetkeksi. Nousujen jälkeen tuo kylmyyden korostus yleensä häipyy, mutta pysyttelen silloinkin ennemmin lämpöisessä.


Annokset voi päästä joskus yllättämään. Suurin yllätys kävi minulle kerran kun otin mikrodosen kahdella tuoreella silokilla sunnuntaipaaston aikana. Se saattoi myös olla ainoa kerta kun otin sieniä sellaisella asenteella etten odottanut sieniltä yhtikäs mitään. Kuitenkin pian ottamisen jälkeen musiikki sai aivan uudet ulottuvuudet ja tuntui kuin olisin ottanut ainakin 0,5 gramman silokkiannoksen.

Joo, kaveri osasi odottaa levottomuutta nousuvaiheessa, mutta luuli että se menee ohi ennenkuin varsinainen trippi alkaa. Nyt tuntui että lyhyt parhaiden visuaalien ja huipun aika meni hukkaan, kun olo oli hutera, eikä oikein muuhun voinut keskittyä kuin levottomaan oleskeluun ja luontovideoiden katsomiseen. Pahoinvointia ei oikeastaan ollut kuin vähän ja hyvin lyhyen aikaa.

Kaverille olikin ehdottomasti parempi kokemus vasta se vaihe kun visuaalit olivat rauhoittuneet ja ehkä oltiin vähän jo tulossa alaspäin, ja kaveri päätti lähteä ulos tuulettumaan. Luonnossa kävely oli huikean kaunista ja jotenkin surumielistä, ja mieleen tuli paljon ajatuksia ja oivalluksia omasta elämäntilanteesta. Sitä edeltävät visuaalit tuntuivat vähän pinnalliselta silmäkarkilta, varsinainen sienien anti oli tämä tasanne ja laskuvaihe.

Kaveri kertoi lisäksi että tripin jälkeen jo usean päivän ajan fiilis on ollut selkeästi positiivisempi ja vähemmästä ärsyyntyvä. Pitkä "jälkihehku" oli vähän yllätys pienen annoskoon huomioon ottaen, mutta ehdottoman hieno juttu!

Kaveri miettiikin nyt että pitäisikö seuraava kokeilu sitten aikanaan olla 0.8-1 grammalla, niin että on syöty kevyt ateria muutama tunti ennen nauttimista? Tästä 0.6g kokeilusta päätellen kaveri on aika herkkä psilosybiinille (tai sitten sitruunan käyttö nosti oikeasti tehoa noinkin paljon).

2
Baarissa tavattu tuntematon kaveri kertoi ottaneensa ensin sitruunamehussa liotettuja ja sitten hunajalla makeutettuun teehen sekoitettuja silokkeja 0.6g. Kaveri ihmetteli miksi alussa olo oli todella levoton? Vatsassakin tuntuva jännitys ja matalaa verensokeria muistuttava heikko olo ja huimaus meinasi tehdä kokemuksesta ikävän.

Olo parani vasta kun reilu tunti teen juonnista kaveri söi kohtalaisen tukevan aterian, ja sai sen verran energiaa että pääsi kävelemään lähiluontoon joka olikin kokemuksena hieno. Tekiköhän hunajan sokeri kaverille verensokeripiikin jonka jälkeen tultiin alas vai pudottavatko sienet verensokeria itsessään? Tee juotiin aamupäivällä tyhjään vatsaan. Kaveri oli kuulemma tottunut aamupalan skippaamiseen eikä tilanne ollut hänelle siis normaalista poikkeva.

Kaveri mietti myös miksi noinkin pienellä annoksella käytiin selvästi level 2 maisemissa lyhyen aikaa? Pinnat elivät, suljetuilla silmillä näki hentoja kuvioita ja muitakin visuaalisia muutoksia oli nähtävissä. Olikohan henkilökohtaista herkkyyttä, vai vaikuttiko sitruuna noin paljon?

3
Suippumadonlakki / Vs: Suippumadonlakkihavainnot 2021
« : Lokakuu 31, 2021, 22:53 »
Eivät olleet kuvauspaikat toipuneet ainakaan vielä muutaman yön pakkasjaksosta ja lumesta. Pystyyn mädäntyneitä oli ja pari mustaa, mutta uusia ei näkynyt, vaikka maa on ollut sula jo monta päivää ja lämmöt yli 5C

Pitää tarkistaa vielä myöhemmin, lämmintä luvassa. Näyttäisi että pakkasen jälkeen kuitenkin kestää vähän enemmän kuin pari päivää virkoamiseen, jos niin yleensä käy.

4
työläinen & Metsämatti - Kummallakin suippumadonlakkeja, työläisellä osa sienistä jo mädästä mustana. Onnittelut löydöistä!

Kiitos! Aika huonolaatuisia olivat ja seassa tosiaan mustia. Jos heitän pois ne jotka ovat niin mätiä että pysyvät kuivanakin mustana, niin loput ovat varmaan ok lähikuvia varten (vaikka repaleisia ovatkin) ?

5
Varmasti parempi. Nämä yöpakkasten puraisemat tummat litimärät sienet ovat vain hyvin erilaisia kuin tyypilliset osin kuivat. Eli jos lähimaillakaan ei ole lainkaan muita sieniä kuin selviä pipomaisia silokkeja, ja vanhuuttaan repaleisia leveälakkisia yksilöitä joissa muut ominaisuudet täsmää paitsi se nuoren silikin pipomuoto -> voiko kuivumista vaaleaksi käyttää viimeisenä varmenteena?

6
Onko Suomessa muita kuivuessaan silokin kaltaisesti väriä tummasta hiekanväriseksi vaihtavia sieniä, jotka kasvavat nurmilauhassa ja pelloilla? Eli jos selvien silokkien vieressä on muuten mätsääviä (paikka, helttojen väri, varsi, nipukka) mutta lakin muodoltaan epäselvempiä tapauksia, vahvistaako värin vaihto tunnistuksen? Vai voiko kyseessä olla edes teoriassa joku muu laji?

7
Saisiko tunnistusvarmistusta seuraaville? Paikka joku aika sitten niitetty koivumetsän ympäröimä pelto, jossa tupoissa lauhaa, maatuvaa heinää ja jonkin peuran tms. papanoita. Kaikki löydöt lauhatupon sisällä tai ihan vieressä, sellaisessa osassa peltoa joka oli painaumassa ja jossa lauha oli rehevämpää.

Suuresta osasta olen melko varma ja kaikissa lakki on sitkeä+tahmea, mutta kylmä ja märkä keli on tehnyt (?) jostain vanhemmista yksilöistä aika epätyypillisen litteän näköisiä. Nekin on löydetty varmempien tapausten vierestä.

Kiitos!

Sivuja: 1